Shwachman-Diamondin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 31.10.2024

ORPHA:811
ICD-10: D61.0
OMIM: 260400 617941

Avainsanat: Shwachman-Diamond syndrome, Shwachmanin oireyhtymä, Shwachman-Bodianin oireyhtymä, Shwachmanin tyypin metafyseaalinen kondrodysplasia

Lyhyesti

Shwachman-Diamondin oireyhtymä on harvinainen synnynnäinen luuytimen poikkeavasta toiminnasta johtuva oireyhtymä. Sille tyypillisiä piirteitä ovat haiman eritystoiminnan häiriö, verisolumuutokset ja luustodysplasia eli luuston kehityshäiriö. Yli puolella todetaan kehitysviive, ja kehitysvamma on mahdollinen. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Shwachman-Diamondin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Shwachman-Diamondin oireyhtymän oirekuva on moninainen ja vaihtelee yksilöllisesti. Tämän vuoksi oireita ei välttämättä tunnisteta osaksi yhtä ja samaa harvinaissairautta, Shwachman-Diamondin oireyhtymää.

Haima tuottaa monia haimaentsyymejä, joiden avulla ravinnon rasvat, proteiinit ja sokerit pilkkoutuvat helpommin imeytyviin muotoihin. Shwachman-Diamondin oireyhtymässä haiman eritystoiminta on häiriintynyt, eikä haima eritä tarpeeksi mm. rasvoja pilkkovia entsyymejä. Tästä seuraa mm. krooninen rasvaripuli, koska lapsen ravinnostaan saama rasva ei imeydy kunnolla, vaan poistuu vauvan suolistosta. Myös rasvaliukoisista vitamiineista (D-, A- ja E-vitamiinit) voi olla puutetta. Haiman eksokriininen vajaatoiminta johtaa lapsen heikkoon ravitsemustilaan, joka heijastuu lapsen heikkona painon ja pituuden kehityksenä. Myös syömisvaikeudet ja lapsen kieltäytyminen syömisestä voivat entisestään heikentää lapsen kasvua. Haiman vajaatoiminta korjaantuu usein iän myötä.

Veren solut muodostuvat luuytimessä. Shwachman-Diamondin oireyhtymässä luuytimen synnynnäinen toimintahäiriö johtaa muutoksiin veren soluissa, kuten neutrofiileissä, punasoluissa ja verihiutaleissa, sekä luuytimen kantasoluissa. Luuytimen toimintahäiriö ei Shwachman-Diamondin oireyhtymässä korjaannu iän myötä.

Neutropenia on usein lievä tai keskivaikea. Neutropenialla tarkoitetaan veren erään valkosolutyypin, neutrofiilien, vähyyttä. Neutrofiilit ovat tärkeä ensilinjan puolustuskeino infektioita vastaan. Osittain tämän vuoksi Shwachman-Diamondin oireyhtymässä, toistuvat infektiot, kuten keuhkokuume, korva- ja silmäinfektiot, ovat yleisiä.

Punasolujen vähyys voi ilmetä anemiana ja trombosytemia eli verihiutaleiden vähyys mustelmaherkkyytenä ja/tai verenvuototaipumuksena.

Arviolta 10–30 %:lla luuytimen synnynnäinen toimintahäiriö johtaa myelodysplastiseen oireyhtymään eli luuytimen kantasolujen erilaistumishäiriöön tai akuuttiin myeloidiseen leukemiaan.

Shwachman-Diamondin oireyhtymässä luuston dysplasia eli luuston kehityshäiriö johtaa heikentyneeseen pituuskasvuun. Osa lapsista on syntymästään saakka pienikokoisia ja osalla pituuskasvu hidastuu myöhemmin. Lapsella todetaan usein metafyseaalinen dysplasia, joka on synnynnäinen pitkien luiden päiden kehityshäiriö. Tämä voi johtaa esimerkiksi lonkan ja polven virheasentoihin. Lisäksi luun mineralisaation häiriö voi johtaa laajamittaiseen osteopeniaan eli alentuneeseen luuntiheyteen tai osteoporoosiin eli luukatoon. Lyhytkasvuisuuden lisäksi luustomuutoksina voi olla pectus carinatum eli harjurinta, lyhyet kylkiluut tai skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma sekä hammasmuutokset, kuten kiilteen kehityshäiriö ja karies eli hampaiden reikiintyminen.

Monilla todetaan kehitysviive. Esimerkiksi lapsen motorinen eli liikkumisen perustaitojen, kuten istumaan, seisomaan, ryömimään ja kävelemään, oppiminen voi olla siten tavanomaista hitaampaa. Puolella (50 %) ilmenee kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Lisäksi ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on mahdollinen.

Shwachman-Diamondin oireyhtymässä voi ilmetä maksan toimintahäiriö. Arviolta noin 2/3-osalla alle viisivuotiaista todetaan hepatomegalia eli tavanomaista suurempi maksa ja/tai korkeita maksaentsyymiarvoja. Tätä vanhemmilla lapsilla nämä löydökset ovat harvinaisempia.

Shwachman-Diamondin oireyhtymässä oireina voivat olla myös ihomuutokset, kuten ekseema tai iktyoosi, näköpulmat, murrosiän viivästymä, tyypin 1- ja 2-diabetes, munuaisten toimintahäiriö sekä sydämen rakennemuutokset.

Syy ja perinnöllisyys

Lähes kaikissa tapauksissa (90 %) geenimuutos löytyy SBDS-geenissä kromosomissa 7 (7q11.22). Geenistä valmistuva proteiini osallistuu monipuolisesti solujen yleiseen aineenvaihduntaan, solujen jakautumisen ja kasvun säätelyyn. Shwachman-Diamondin oireyhtymä voi johtua myös DNAJC21-, ELF1- ja SRP54-geenien muutoksista. Pienellä osalla oireyhtymän geneettinen eli perimästä johtuva syy on vielä toistaiseksi tuntematon.

SBDS-, DNAJC21– ja ELF1-geenimuutokset periytyvät autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava SBDS-, DNAJC21- tai ELF1-geenin muutos perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on Shwachman-Diamondin oireyhtymä. Todennäköisyys sille, ettei lapsi ole perinyt kummaltakaan vanhemmalta Shwachman-Diamondin oireyhtymää aiheuttavaa geenimuutosta, on 25 %. Todennäköisyys sille, että lapsi perii oireyhtymää aiheuttavan geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin hän on geenimuutoksen oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on siis kantajia.

Jos Shwachman-Diamondin oireyhtymä johtuu SRP54-geenin muutoksesta, Shwachman-Diamondin oireyhtymä noudattaa autosomissa dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa. Siinä geeniparin toisessa SRP54-geenissä oleva mutaatio riittää Shwachman-Diamondin oireyhtymän kehittymiseksi. Vanhemmalla, jolla on SRP54-geenin muutos, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on Shwachman-Diamondin oireyhtymä.

Kun Shwachman-Diamondin oireyhtymä periytyy vanhemmalta lapselle, lapsen oirekuva voi olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan. Kaikki edellä esitetyt periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Huomionarvoista on, että lapsen SRP54-geenin muutos on usein ainutlaatuinen ja uusi, niin kutsuttu de novo-muutos. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy SRP54-geenin muutosta, eikä se siis ole periytynyt lapselle hänen toiselta vanhemmaltaan. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa. De novo-muutos voi jatkossa olla perinnöllinen, mikäli henkilö, jolla on tämä uusi geenin variantti, saa biologisia lapsia.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Shwachman-Diamondin oireyhtymän maailmanlaajuiseksi yleisyydeksi on arvioitu 1:75 000. Oireyhtymä voi olla alidiagnosoitu.

Diagnoosi ja hoito

Shwachman-Diamondin oireyhtymä voi erheellisesti muistuttaa keliakiaa, Fanconin anemiaa ja kystistä fibroosia. Erotusdiagnostiikassa on huomioitava myös Johanson-Blizzardin oireyhtymä, Blackfan-Diamondin anemia sekä autosomissa resessiivisesti periytyvä G6PC3-geenimuutoksesta johtuva vaikea synnynnäinen neutropenia.

Shwachman-Diamondin oireyhtymän diagnoosin asettaminen perustuu potilaalla oleviin oireisiin, verenkuvaan, radiologisiin löydöksiin sekä perimäntutkimustulokseen. Verenkuvassa todetaan neutropenia (alle 1500 neutrofiiliä/ml), joka voi yhdistyä myös lievään tai keskivaikeaan trombosytemiaan, lievään anemiaan sekä fetaalihemoglobiinin kohonneisiin arvoihin. Fetaalihemoglobiini on sikiökauden pääasiallinen hemoglobiinimuoto, jonka määrä normaalisti vähenee kuuden kuukauden jälkeen, mutta jää koholle Shwachman-Diamondin oireyhtymässä. Haiman isoamylaasi- tai trypsinogeeni-entsyymien vähyys sekä ulosteanalyysin alhainen elastaasi-entsyymin pitoisuus viittaavat haiman toimintahäiriöön. Radiologisissa tutkimuksissa havaitaan luuston kasvulevyjen poikkeavuudet. Geenitutkimustulos vahvistaa tai poissulkee Shwachman-Diamondin oireyhtymän diagnoosin.

Oireyhtymän hoito on moniammatillista ja siihen tarvitaan mm. hematologin, gastroenterologin, endokrinologin, ortopedin, hammaslääkärin sekä ravitsemusterapeutin asiantuntijuutta. Verisoluarvojen jatkuva seuranta on tärkeää. Vaikean anemian ja/tai trombosytemian hoidossa saatetaan turvautua verisoluvalmisteiden käyttöön.  Luuytimensiirron tarve arvioidaan yksilöllisesti. Haiman toimintahäiriössä hoitona on entsyymikorvaushoito, jota tuetaan usein ruokavaliohoidolla. Elinikäinen infektioiden ennaltaehkäisy ja hoito on tärkeää. Luustoterveyden edistäminen on osa Shwachman-Diamondin oireyhtymän hoitoa. Verenkuvan seuranta ja säännölliset hammaslääkäritarkastukset ovat tarpeellisia. Toiminta- ja fysioterapian tarve sekä oppimisen tukitoimet arvioidaan yksilöllisesti. Perheen tuki ylläpitää ja lisää perheen voimavaroja.

Ennuste

Shwachman-Diamondin oireyhtymän ennuste vaihtelee. Myelodysplastinen oireyhtymä tai akuutti myeloidinen leukemia voivat olla vaikeahoitoisia. Lisäksi infektioherkkyys voi johtaa vakaviin infektioihin, kuten verenmyrkytykseen eli sepsikseen eli vaikeaan yleisinfektioon.

Historia

Shwachman-Diamondin oireyhtymä kuvattiin ensi kerran vuonna 1964. SBDS-geenin muutos tunnistettiin Shwachman-Diamondin oireyhtymän aiheuttajaksi vuonna 2003. Vuoden 1984 taitoluistelun olympiakultamitalisti, Scott Hamilton, on eräs tunnetuin henkilö, jolla on Shwachman-Diamondin oireyhtymä.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista on suomalainen Facebook-ryhmä nimeltään ”Shwachman-Diamond Syndrooma Suomi” niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Sanna Toiviainen-Salo, Erkki Savilahti, Riikka Mäkitie ja Outi Mäkitie. Shwachman-Diamondin oireyhtymä: diagnostinen haaste. Duodecim 2010; 126(14):1711-1719.

Socialstyrelsen: Shwachmans syndrom

MedlinePlus: Shwachman-Diamond syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Shwachman-Diamond Syndrome

Shwachman-Diamond Syndrome Foundation

Lähteet

Oprhanet: Shwachman-Diamond Syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Shwachman-Diamond Syndrome

Dana-Farber Boston Childrens’ Cancer and Blood Disorder Center: Shwachman-Diamond Syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Norio-keskuksen sivuilla vuonna 2018.