Septo-optinen dysplasia

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, FT. Harvinaiskeskus Norio 17.3.2025.

ORPHA:3157
ICD-10: Q04.4
OMIM: 182230

Avainsanat: Septo-optic dysplasia (SOD), SOD Spectrum, De Morsier Syndrome

Lyhyesti

Septo-optinen dysplasia (SOD) on harvinainen, synnynnäinen ja oirekuvaltaan heterogeeninen oireyhtymä, johon kuuluvat näköhermon vajaakehitys, hypopituitarismi eli aivolisäkkeen vajaatoiminta sekä puutteet keskiaivojen rakenteissa. Nämä löydökset oireineen todetaan pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa ja ne voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Huomioitavaa on, ettei kaikilla todeta näitä kaikkia kolmea edellä mainittua SOD:n pääoiretta. Tutkimusten mukaan noin 30–47 %:lla löytyvät kaikki kolme pääoiretta. Oirekuva vaihtelee siis yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on SOD. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Useimmat vastasyntyneet ovat useimmiten hyvävointisia, ja he ovat syntyneet normaalikestoisen raskauden jälkeen.

SOD oireyhtymän yleisin löydös on jonkinasteinen näkövamma ja/tai -häiriö. SOD:n silmäoireisiin kuuluu yhden silmän (60 % tapauksista) tai molempien silmien (30 %) näön heikkeneminen. Näkökyvyn heikkeneminen on merkittävää noin viidesosalla (23 %:lla). Muita tyypillisiä näkökykyyn liittyviä haasteita voivat olla nystagmus eli silmävärve (60 %)  ja karsastus (40 %). Päinvastoin kuin normaalisti, SOD:ssa pupillit eli mustuaiset laajentuvat kirkkaassa valaistuksessa.

SOD:ssa umpieritysjärjestelmässä eli hormonien eritykseen ja vasteeseen liittyvässä järjestelmässä on usein poikkeavuutta. Aivolisäkkeen vajaatoiminta todetaan yli puolella (62–80 %). Aivolisäkkeen vajaatoiminnassa yhden tai useamman aivolisäkkeen hormonin erityksessä on puutteita. On myös mahdollista, ettei aivolisäkkeestä erity hormoneja lainkaan. Kasvuhormonin erityksen tai vasteen puutos on tyypillisin SOD:ssa esiintyvä aivolisäkehormoniin liittyvä häiriö. Vähäinen kasvuhormonin eritys johtaa mm. lyhytkasvuisuuteen. Muita aivolisäkkeen vajaatoimintaan liittyviä hormonierityksen tai sen vasteen puutteita voi olla tyreotropiinissa (TSH), gonadotropiinia vapauttavissa hormoneissa (FSH ja LH), adrenokortikotrooppisessa hormonissa (ACTH) ja antidiureettisessa hormonissa (ADH) eli vasopressiinissa. Kunkin näiden hormonin puutos aiheuttaa eri oireita. Esimerkiksi TSH-hormonin puutos johtaa mm. hypotyroidismiin eli kilpirauhasen vajaatoimintaan. FSH:n ja LH:n puutteesta seuraa hypoganadismi eli sukupuolirauhasten (kivesten tai munasarjojen) vajaatoiminta. ACHT:n vajaaerittymisestä seuraa mm. epänormaali kortikosteroidien erittyminen lisämunuaisesta, josta seuraa häiriöitä verensokeritasapainon ja verenpaineen säätelyssä erilaisten stressireaktioiden ja/tai voimakkaiden tunnekokemusten yhteydessä. ADH:n puute tai sen aikaansaaman toiminnan puute munuaisissa johtaa puolestaan polyuriaan eli runsasvirtsaisuuteen. Osalla tilaa voidaan kutsua diabetes insipidukseksi, jossa laimeaa virtsaa erittyy vuorokaudessa useita litroja tavanomaista enemmän. Diabetes inspidus on eri sairaus kuin diabetes mellitus eli ”sokeritauti”.

SOD:ssa havaitaan rakennepoikkeavuuksia keskiaivojen alueella. Näihin voivat lukeutua mm. aivojen otsalohkon ja aivojen keskilinjan alueella sijaitsevan kuultavan väliseinän (septum pellucidum) (60 % tapauksista) ja/tai aivokurkiaisen puutos. Kuultava väliseinä sijaitsee aivokurkiaisen ja aivokaaren (fornix) välissä ja se on yhteydessä vasempaan ja oikeaan sivukammioon (ventriculus lateralis). Aivokurkiainen on puolestaan hermosyykimppu, joka yhdistää vasemman ja oikean aivopuoliskon. Kuultavan väliseinän puutos ei näytä johtavan kognitiivisiin tai kehitysviiveeseen, kuten tavanomaista hitaampaan kävelyn tai puheen oppimiseen. Aivokurkiaisen puuttuminen voi sen sijaan johtaa useisiin eri oireisiin, jotka usein vaihtelevat yksilöllisesti.

Yli kolmasosalla lapsista (35–50 %) todetaan kehitykseen, tiedonkäsittelytaitoihin, käyttäytymiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja tunne-elämään liittyviä haasteita. Osalla todetaan kehitysviive ja joskus kehitysvamma. Autismikirjon häiriö todetaan lähes kolmasosalla (30–36 %). Sille ominaista ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. SOD:ssa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on harvinaisempi kuin autismikirjon häiriö.

Unihäiriöt, kuten tavanomaisuudesta poikkeava uni-valverytmi, ja ahdistuneisuus voivat olla mahdolliset. SOD:n oirekuvaan voi kuulua myös epilepsia ja CP-vamma.

Muita SOD:ssa mahdollisesti esiintyviä oireita ovat mm. hypotonia eli alhainen lihasjänteys, ylipaino ja sydänongelmat. Myös muutokset kuulo- ja/tai hajuaistissa ovat mahdollisia.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa aivojen etuosan synnynnäinen epämuodostuma, joka saa alkunsa ensimmäisen raskauskuukauden lopussa. Oireiden yksilöllinen vaihtelevuus johtuu aivoalueen rakennepoikkeavuudesta ja sen aiheuttamista toimintahäiriöistä.

Oireyhtymän geneettistä eli perimällä selittyvää syytä pidetään moninaisena. SOD:n kehittymiseen voivat vaikuttaa erilaiset perimästä, ympäristöstä ja ympäristön ja perimän yhteisvaikutuksesta johtuvat tekijät. SOD:in riskiä voivat lisätä sikiönkehitystä häiritsevät tekijät, kuten (päihde)aineet, kemikaalit, cytomegalovirusinfektio sekä sikiön poikkeava verenkierto aivojen kehityksen aikana sekä verisuonia vaurioittavat tekijät. SOD:n etiologiset eli syytä selittävät tekijät ovat nykytiedon valossa huonosti tunnettuja.

Oireyhtymän taustalta löydetään harvoin geeni- tai kromosomimuutosta eli -mutaatiota. Arviolta alle prosentilla (< 1 %) eli harvemmalta kuin yhdeltä sadasta, SOD:n syy löytyy perimästä. Yleisimmin raportoidut SOD-oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot ovat olleet HESX1-, SOX2-, SOX-3 ja OTX2-geeneissä. Esimerkiksi SOX2-geenin muutos on yhdistetty SOD:ssa ilmenevään pienisilmäisyyteen; SOX3-geenin variantti tai duplikaatio eli kahdentuma keskiaivojen poikkeavuuksiin ja aivolisäkkeen vajaatoimintaan; OTX2-geenin variantti aivolisäkkeen vajaatoimintaan sekä aivolisäkkeen etummaisten osien vajaakehittymiseen. Myös muiden geenien variantteja mm. FGFR1-, PROKRL2– ja SON-geeneistä arvellaan voivan johtaa oireyhtymään. SOD onkin mitä ilmeisimmin monitekijäinen oireyhtymä, eikä sen tarkkaa syytä toistaiseksi tunneta.

Useimmiten oireyhtymä syntyy biologisesti sattumalta, niin kutsutun uuden, de novo-muutoksen seurauksesta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy SOD:aa selittävää muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta), kun oireyhtymää aiheuttava geneettinen muutos noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa.

On harvinaista, että SOD periytyy vanhemmalta jälkeläiselleen. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin tästä mainintoja. SOD:n periytymistapa on autosomissa resessiivinen eli peittyvä tai dominoiva eli vallitseva. Oireyhtymän geneettinen penetranssi eli perinnöllinen ilmenemistodennäköisyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Toisin sanoen vaikka geenimutaatio olisikin perimässä, se ei välttämättä aiheuta oireyhtymää tai siihen kuuluvia oireita. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa perinnöllisyystavoista mm. täältä.

On mahdollista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaiksimista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on SOD-oireyhtymää aiheuttava perimänmuutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on SOD. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

SOD:n yleisyydeksi arvioidaan 1: 10 000 elävänä syntynyttä lasta kohden. Erään tutkimuksen mukaan Euroopassa oireyhtymän yleisyys on noin kaksi lasta, joilla on SOD, 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (2: 100 000). Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

SOD:n erotusdiagnostiikassa on huomioitava useita eri oirekokonaisuuksia. Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. synnynnäinen aivolisäkkeenpuutos, holoprosenkefalia ja SOD Plus-oireyhtymä, johon liittyy mm. harmaan aineen heterotopia eli hermosolujen virhesijainti, skitsenkefalia eli poikkeavat uurteet aivoissa sekä polymikrogyria eli aivojen tiheäpoimuisuus.

SOD:n jäljille voidaan päästä jo raskaudenaikaisessa ultraäänitutkimuksessa ja muissa tarkemmissa tutkimuksissa. Diagnoosi voidaan asettaa, kun vähintään kaksi kolmesta SOD:n klassisesta oireesta löytyy potilaasta. Diagnostisia tutkimuksia ovat silmätutkimus, aivojen magneettikuvaus (MRI) ja aivolisäkkeen toiminnalliset kokeet sekä jotkin laboratoriokokeet. Vastasyntyneillä, joilla on hypoglykemia eli alhainen verensokeri, keltaisuutta, pienipäisyyttä, nystagmusta eli silmävärvettä sekä keskilinjan poikkeavuuksia, kuten suulakihalkio, olisi syytä tutkia tarkoin SOD:n poissulkemiseksi. Perimäntutkimukset voivat helpottaa diagnoosin asettamista, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa

Oireyhtymää hoito vaatii moniammatillista osaamista ja säännöllistä seurantaa. Hoitoon osallistuvat mm. lastenlääkäri ja -neurologi, endokrinologi ja perinnöllisyyslääkäri sekä eri alojen terapeutit. SOD-oireyhtymää ei pystytä parantamaan, mutta sen oireita voidaan hoitaa. Hoito on yksilöllisten oireiden mukaista. Autismikirjon häiriön varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Painonhallinnassa auttaa terveellinen ruokavalio yhdistettynä riittävään liikuntaan kuin myös terveyttä edistävän syömiskäyttäytymisen tukeminen. Hormonierityksen puutteista johtuviin oireisiin voi tuoda helpotuksen aivolisäkehormonien korvaushoito. Koska hormonitoiminnot muuttuvat kasvun ja vanhenemisen myötä, elinikäinen terveyden seuranta on välttämätöntä. Henkilöt, joilla on SOD, hyötyvät mm. toiminta-, puhe- ja fysioterapiasta. Perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Ennuste vaihtelee oirekirjon mukaan. Varhaisessa vaiheessa asetettu diagnoosi mahdollistaa mm. hormonikorvaushoidon ja erilaisten toimintaa tukevien terapioiden mahdollisimman varhaisen aloittamisen.

Historia

Septum pellucidumin eli kuultavan väliseinän puutoksen kuvasi ensimmäisenä vuonna 1941 David Reeves. Georges de Morsier täydensi oirekuvaa vuonna 1956. Hoyet kumppaneineen lisätäydensi osaltaan SOD:n oirekuvaa 1970. Hän nimesi oireyhtymän myös ”De Morsier”-oireyhtymäksi korostaakseen George de Morsierin tekemiä aikaisempia löydöksiä. Harvinainen HESX1-geenin muutos kuvattiin vuonna 1998. SOD:n geneettinen etiologia on edelleen huonosti tunnettu.

Huomioitavaa

Käytettäessä nimitystä SOD-kirjo (engl. SOD spectrum), jotkut tutkijat haluavat korostaa, että SOD pitäisi itse asiassa
pitää pikemminkin heterogeenisten sairauksien ryhmänä kuin vain yhtenä oireyhtymänä.

Kokemustietoa

Löydät kokemustietoa Septo-optisesta dysplasiasta Tukiliiton sivuilta tarinat-osiosta: Pepe ja Joe, erottamattomat.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Aivolisäkepotilasyhdistys SELLA ry: Aivolisäkkeen vajaatoiminta
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Septo-optic dysplasia spectrum

Lähteet

Orphanet: Septo-optic dysplasia spectrum
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Septooptic dysplasia
National Organization for Rare Disorders (NORD): Optic Nerve Hypoplasia

Nalawade, R., & Bhate, M. (2024). Septo-Optic Dysplasia: A Case Series of 33 Patients. Neuro-Ophthalmology, 48(1), 13-18.

Al-Salihi, M. M., Qassim, T., Aji, N., Al-Jebur, M. S., Rahman, M. M., & Ayyad, A. (2023). The clinical aspects of septo-optic dysplasia: a narrative review with illustrative case report. International Journal of Surgery Case Reports, 109, 108575. https://doi.org/10.1016/j.ijscr.2023.108575

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 13.2.2019.