Schmid-Fraccaron oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.12.2024

ORPHA: 195
ICD-10: Q92.8
ICD-11: LD41.P
OMIM: 115470

Avainsanat: Cat eye syndrome (CES), Schmid-Fraccaro Syndrome; Partial Tetrasomy of Chromosome 22; Coloboma Anal Atresia Syndrome; Ocular Coloboma Imperforate Anus Syndrome; Chromosome 22 Partial Tetrasomy Syndrome; Inverted Duplicated 22q11 Syndrome, chromosome 22, inverted duplication (22pter-22q11), chromosome 22, partial trisomy (22pter-22q11), chromosome 22, partial tetrasomy (22pter-22q11).

Lyhyesti

Schmid-Fraccaron oireyhtymä tunnetaan englanksi nimeltä ”Cat eye syndrome”. Tässä diagnoosikuvauksessa käytämme oirekokonaisuudesta sen tutkijoiden nimestä johdettua nimeä Schmid-Fraccaron oireyhtymä, jota pidämme soveliaampana nimityksenä kuin suoraan englannista suomennettua nimeä ”kissansilmäoireyhtymä”.

Oireyhtymän alkuperäinen englanninkielinen nimitys on peräisin kromosomimuutoksen aiheuttamasta synnynnäisestä silmän iiriksen eli värikalvon koloboomasta eli halkiosta tai kiilapuutoksesta, joka saa pupillin näyttämään pitkänomaiselta ja antaa vaikutelman kissan viirumaisesta silmästä. Värikalvon kolobooma löytyy lähes puolella heistä, joilla on Schmid-Fraccaron oireyhtymä. Oireyhtymän kaksi muuta tyypillistä ulkonäköpiirrettä ovat kuoppa tai pieni kohouma korvanlehdessä sekä synnynnäinen anusatresia eli peräaukon puutos tai umpeuma. Arvioidaan, että noin neljällä kymmenestä (40 %) on nämä kaikki kolme tyyppioiretta. Osalla oirekuvaan lukeutuvat myös sydämen, munuaisten ja mm. luuston rakennepoikkeavuudet. Älykkyys on yleensä normaali tai lähes normaali. Lievä tai keskivaikea kehitysvamma ovat kuitenkin mahdollisia. Kehitysvamma on vaikea tai syvä erittäin harvoin. Oirekuva vaihtelee merkittävästi yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Schmid-Fraccaron oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneen tarkastuksessa noin viidellä kymmenestä (50 %) havaitaan silmän kolobooma eli puutos, joka voi kohdistua värikalvoon eli iirikseen, verkkokalvoon tai suonikalvoon. Iiriksen kolobooma aiheuttaa useimmiten valonarkuutta. Muut silmän koloboomat voivat vaikuttaa näkökykyyn. Muita harvinaisempia silmälöydöksiä voivat olla pienisilmäisyys, synnynnäinen aniridia, sarveiskalvon samentuma, karsastus ja/tai Duanen oireyhtymä. Aniridia tarkoittaa värikalvon täydellistä puutosta, joka voi aiheuttaa valonarkuutta, johtaa heikkonäköisyyteen ja lisätä riskiä glaukoomaan eli silmänpainetautiin. Duanen oireyhtymä on puolestaan harvinainen karsastuksen tyyppi, joka johtuu horisontaalisten silmänliikkeiden puuttumisesta. Duanen oireyhtymä voi joskus ilmetä vain pään ollessa tietyssä asennossa. Schmid-Fraccaron oireyhtymässä silmien rakenne- ja toimintamuutokset voivat joskus johtaa sokeutumiseen.

Ainakin 80 %:lla vastasyntyneestä havaitaan preaurikulaarinen ontelo (engl. preauricular oits/tags), joka tarkoittaa korvanlehden sikiöaikaisesta sulkeutumishäiriöstä johtuvaa korvanlehden kuoppaa tai pientä kohoumaa. Muita korvaan liittyviä erityispiirteitä ovat korvanlehtien mataluus tai vajaakehitys. Mahdollinen korvakäytävän umpeutuminen voi haitata ääniaaltojen kulkeutumista korvaan ja siten johtaa heikkokuuloisuuteen.

Muita kissansilmäoireyhtymässä kuvattuja kasvonpiirteitä voivat olla alaspäin suuntautuneet silmäluomiraot, silmän sisänurkkaa peittävät ihopoimut, toisistaan etäällä olevat silmät, matala nenänselkä sekä pieni alaleuka. Joillakin voi olla huuli- tai suulakihalkio.

Anusatresia todetaan 75–80 %:lla vastasyntyneistä. Se voi kapeuttaa peräaukon suuta, kuroa sen umpeen tai aiheuttaa fistulan eli avanteen. Fistula voi avautua poikkeavasti virtsarakkoon, välilihaan (engl. perineum) tai tytöillä emättimeen. Anusatresia korjataan usein kiireellisellä leikkauksella, jotta lapsen ravinnonsaanti käynnistyy normaalisti.

Yli puolella (> 50 %) todetaan synnynnäisiä sydämen rakennepoikkeavuuksia. Tyypillisimpiä niistä ovat eteis- ja/tai kammioväliseinän aukko, keuhkovaltimon poikkeava paluu (total anomalous pulmonary venous return, TAPVR), sekä edellisiä harvinaisempi Fallotin tetralogia. Fallotin tetralogiassa sydämessä on samanaikaisesti neljä eri rakennepoikkeavuutta: ahdas keuhkovaltimon tyvi, kammioiden väliseinän aukko, epätavallisen paksuseinäinen aortta ja aortan poikkeava sijainti, niin kutsuttu ”ratsastava aortta”. Vastasyntyneellä merkkinä poikkeavasta keuhkovaltimon verenkierrosta on havattavissa mm. ihon tai limakalvojen sinertävyys (syanoosi). Joillakin sydämen rakennepoikkeavuudet ja niiden eri yhdistelmät voivat aiheuttaa henkeä uhkaavia komplikaatioita.

Noin puolella todetaan kehitysviive tai oppimisen haasteita. Useimmiten älykkyys on normaalin rajalla. Harvemmin todetaan kehitysvamma. Silloin sen aste on yleensä lievä tai keskivaikea. Kehitysvamman aste on erittäin harvoin vaikea tai syvä.

Virtsaelinten mahdollisia poikkeavuuksia on useita. Synnynnäiset munuaisten rakennepoikkeamat voivat käsittää lukumäärämuutokset (yhden tai molempien munuaisten puuttuminen tai ylimääräiset munuaiset) ja hydronefroosin eli vesimunuaisen tai munuaisen vajaakehityksen.

Ulkoiset ja sisäiset sukupuolielinten rakennepoikkeavuudet ovat mahdollisia. Pojilla voi olla piilokivekset ja hypospadia eli virtsaputken kehityshäiriö, jossa virtsa-aukko sijaitsee peniksen alapuolella. Tytöiltä voi esimerkiksi puuttua emätin ja kohtu olla vajaakehittynyt.

Schmid-Fraccaron oireyhtymä luustomuutoksia voi ilmetä selkärangassa, lonkassa ja/tai raajoissa. Näitä ovat mm. skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, selkärangan nikamien ja/tai kylkiluiden yhteenluutuminen tai jonkin tietyn kylkiluun ja/tai kädessä olevan värttinäluun puutos. Varpaiden puutos tai kahdentuminen, muut raajamuutokset sekä lonkan sijoiltaan meno ovat myös mahdollisia.

Ruuansulatuselimistön rakennepoikkeavuuksia voivat olla sappitieatresia eli sappiteiden vajaakehitys, ohutsuolen synnynnäinen kehityshäiriö (engl. intestinal malrotation), joka voi johtaa suolitukokseen ja/tai Hirschsprungin tauti eli hermogangliosolujen synnynnäisestä puutoksesta johtuva paksusuolen toimintahäiriö. Myös erilaiset tyrät, kuten nivustyrä, ovat mahdollisia. Lisäksi Meckelin divertikkeli, joka on ohutsuoleen pysyväksi jäänyt sikiökautisen ruskuaistiehyen jäänne, on myös eräs Schmid-Fraccaron oireyhtymässä raportoitu erityispiirre. Oirekuvaan voi kuulua myös ajoittaista oksentelua ja ruokahalun puutetta.

Osalla oirekirjoon voi liittyä kasvuhormonin vähäisyyttä, joka voi johtaa mm. tavanomaista lyhyempään pituuskasvuun.

Syy ja perinnöllisyys

Schmid-Fraccaron oireyhtymässä todetaan ylimäärä perimäainesta, niin kutsuttu pieni ylimääräinen markkerikromosomi (small supernumerary marker chromosome (sSMC)), joka johtaa oireyhtymän oireisiin. Nykytiedon valossa oireiden ilmenemiselle pidetään kriittisenä noin 12 geeniä.

Useimmiten kromosomiylimäärä käsittää kromosomin 22 tiettyjä pienen (p) ja suuren (q) käsivarren osia (22pter-22q11). Nämä kromosomin 22:n osat ovat kiinnittyneet toisiinsa ja käyttäytyvät solunjakautumisessa toisten kromosomien tapaan. Schmid-Fraccaron oireyhtymässä ylimääräinen kromosomimateriaali on molemmissa, isältä ja äidiltä perityissä kromosomeissa 22 ja myös itsenäisenä markkerikromosomina. Tällöin 22pter-22q11-alue on siis soluissa joko kolmin- tai nelinkertaisena (22pter-22q11 osittainen trisomia tai tetrasomia) tavanomaisen kahden sijaan. Kolmasosalla (n. 3o %) tämä markkerikromosomi on vain osassa kehon soluissa eli se ilmenee mosaikistisena. Edellistä harvinaisempia Schmid-Fraccaron oireyhtymän aiheuttajia ovat muut kromosomi 22:n ylimäärät, kuten trisomia-22 ja kromosomin sisäisen 22q11-alueen kolminkertainen määrä.

Schmid-Fraccaron oireyhtymä noudattaa autosomissa dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että toisella vanhemmalla oleva perimänmuutos voi siirtyä lapselle 50 %:n todennäköisyydellä. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan. Lääketieteellinen kirjallisuus mainitsee tapauksia, joissa lieväoireiselle vanhemmalle on syntynyt lapsi, jolla on oireinen Schmid-Fraccaron oireyhtymä.

Useimmiten (noin 70 %) kromosomin 22 ylimäärä on syntynyt uuden, niin kutsutun de novo-muutoksen seurauksena. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla häviävän pieni. Toisinaan se voi kuitenkin olla suurempi kuin prosentti (1 %) eli yksi lapsi sadasta. Tämä johtuu sukusolumosaikismista (ks. alla). Vanhempien ikääntyminen lisää kromosomimuutosten riskiä. Lapsen de novo-muutos voi aikanaan periytyä seuraavaan sukupolveen.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Muutamia tällaisia sukuja tunnetaan, joissa kromosomimuutos on periytynyt sukupolvelta toiselle mosaikistisena. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on Schmid-Fraccaron oireyhtymän aiheuttava kromosomimuutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Schmid-Fraccaron oireyhtymä. Useimmiten toistumistodennäköisyydeksi annetaan 1 %. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi. Tällä hetkellä ei osata ennustaa millaisia ja minkä asteisia oireita mosaikistinen kromosomimuutos aiheuttaa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Schmid-Fraccaron oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1 vastasyntynyt 50 000 – 150 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (1: 50 000 – 1: 150 000). Oireyhtymä on yhtä yleinen sekä miehillä että naisilla. Oireyhtymä on suurella todennäköisyydellä alidiagnosoitu, koska joillakin kromosomimuutos aiheuttaa vain lieviä oireita tai on oireeton. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on huomioitava muut oireyhtymät, jotka johtuvat pienestä ylimääräisestä markkerikromosomista. Tällaisia ovat nykytiedon valossa mm. isokromosomi 5p, -8p-, -18p- ja -20p-oireyhtymät, tetrasomia 9p- ja 15q-proksimaalinen tetrasomia oireyhtymät. Lisäksi huomionarvoisia ovat Sinclair-Turk-Stillingin oireyhtymä, Goldenharin oireyhtymä, CHARGE:n oireyhtymä ja VACTER/VATER-assosiaatio.

Schmid-Fraccaron oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on oireiden mukaista ja vaatii moniammatillista erikoisosaamista. Elinten mahdollisten rakennepoikkeavuuksien tutkiminen on tärkeää. Anusatresian ja mahdollisten sydämen, virtsa- ja sukupuolielinten sekä suoliston rakennepoikkeavuuksien korjaaminen voivat vaatia kirurgiaa, jonka tarve arvioidaan yksilöllisesti. Vauvan ja pikkulapsen kuulo- ja näköaistitutkimukset ovat ensisijaisia mm. puheen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen oppimiseksi. Fysio-, toiminta- ja puheterapian sekä muun oppimisen tukemisen tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Ennuste

Eliniänennusteeseen vaikuttavat mahdolliset kehon rakennepoikkeavuudet ja niiden vaikeusasteet. Esimerkiksi vakavat sydämen rakennemuutokset voivat johtaa lapsen varhaiseen menehtymiseen. Eliniän odote on yleensä hyvä.

Historia

Sveitsiläinen silmälääkäri Otto Haab kuvasi vuonna 1879 oireet, joihin liittyi värikalvon kolobooma ja anusatresia. Vuonna 1965 Getrud Schachenmann ja Werner Schmid Sveitsistä ja Marco Fraccaro Italiasta löysivät oireyhtymän etiologisen eli oireita selittävän syyn kromosomista 22, ja antoivat oirekokonaisuudelle nimeksi kissansilmäoireyhtymä (Cat Eye Syndrome (CES)). Vasta myöhemmin ilmeni, ettei kaikilla ole anusatresiaa, silmän koloboomaa tai korvanlehden erityispiirteitä. Vaihtoehtoinen nimitys oireyhtymälle,  Schmid-Fraccaron oireyhtymä, juontuu vuoden 1965 julkaisusta. Tuntemattomasta syystä Schachenmannin nimi jäi pois tästä oireyhtymän nimityksestä.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”cat eye syndrome” useita englannin kielisiä keskusteluryhmiä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Facebookissa on sivusto Ainutlaatuiset Info, joka välittää tietoa harvinaisista kromosomipoikkeavuuksista. Facebookissa Ainutlaatuisilla on myös perheille tarkoitettu oma suljettu ja salainen keskusteluryhmä. Halutessasi voit liittyä keskusteluryhmään lähettämällä viestin Info-sivun ylläpitoon

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Cat eye syndromet

RareChomo.org: Cat eye syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Cat Eye Syndrome

Cesi onPlus (Cat eye syndrome international onplus – Rare Disease International Association
Chromosome 22 Central (C22C): Cat Eye Syndrome/Schmid Fraccaro Syndrome

RareChromo.org, Unique: Small Supernumerary marker Chromosomes (SSMC)

Lähteet

Orphanet: Cat eye syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Cat eye syndrome; CES

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 10.12.2024