Schindlerin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.1.2022

ORPHA:3137
ICD-10: E77.1
OMIM: 609241 609242

Avainsanat: Alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasin puutos, Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency type 1; Neuroaxonal dystrophy, Schindler type; Kanzaki disease

Lyhyesti

Schindlerin oireyhtymä on erittäin harvinainen entsyymipuutoksesta johtuva oireyhtymä. Se kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin. Oirekuva on hyvin heterogeeninen ja siksi Schindlerin oireyhtymä on luokiteltu kolmeen eri tyyppiin oireiden puhkeamisajankohdan ja vaikeusasteen mukaan.

Oireet ja löydökset

Schindlerin oireyhtymä tyyppi I:ssä vauvan psykomotoristen taitojen kehittyminen pysähtyy 8-15 kuukauden iässä ja jo opitut taidot alkavat taantua lapsen ollessa noin kaksivuotias. Epilepsia puhkeaa tavallisesti 3-4 ikävuoteen mennessä. Myöhemmin, noin 4-10 vuotiaalla lapsella, alkaa esiintyä hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä ja myöhemmin spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä sekä lihasnykäyksiä. Lapsella saattaa olla nystagmusta eli silmävärvettä, karsastusta ja näköhermon surkastumaa, joka voi johtaa sokeuteen, sekä kuuroutta. Aivokuvantamisessa nähdään aivojen atrofiaa eli surkastumaa. Ihomuutoksina voi esiintyä mm. teleangiektaseja eli hiussuoniluomia, jotka johtuvat verisuonten laajenemisesta. Lapsen asento muuttuu aivovaurion seurauksena niin, että kädet ja ranteet ovat koukussa ja jalat suorina (Decorticate posture). Reagointi ympäristöön usein heikkenee. Hengitystieinfektiot ovat tavallisia.

Schindlerin oireyhtymä tyyppi II on hyvin lievä, heterogeeninen ja sen oireet ilmenevät aikuisiällä, noin 20-30-vuoden iässä. Schindlerin oireyhtymä tyyppi II:sta saatetaan käyttää myös nimitystä Kanzakin tauti. Oireina ilmenee mm. angiokeratoomia eli ihon pieniä ja pinnaltaan sarveistuneita verisuonten muodostamia kasvaimia. Lisäksi oirekuvaan kuuluu sensorinen neuropatia eli tuntohermoihin kohdistuva ääreishermoston toimintahäiriö. Pienten imusuonten laajeneminen voi etenkin jaloissa johtaa turvotukseen. Muutamilla potilailla on todettu suurentunut sydän, lievää kasvonpiirteiden poikkeavuuksia, kuten paksut huulet ja madaltunut nenäselkä ja suurentunut nenänpää. Neurologiset oireet, joita ilmenee etenkin Schindlerin oireyhtymä tyypissä I, ovat harvinaisia, eikä tyyppiin II liity etenevää hermoston rappeutumista. Vain joillakin harvoilla aikuisilla on todettu lievää kehitysvammaisuutta.

Kudos- ja solunäytteissä voidaan tietyissä solutyypeissä havaita solun sisäisiä rakkuloita, vakuoleja. Vakuoleja on havaittavissa etenkin veri- ja imusuonissa, perisyyteissä eli verisuonten ympärillä olevissa supistuvissa soluissa, fibrosyyteissä eli sidekudossoluissa, Schwannin soluissa eli ääreishermoston hermotukisoluissa, hermosolujen aksoneissa, ihossa olevissa karvankohottajalihaksissa ja pienissä hikirauhasissa.

Schindlerin oireyhtymä tyyppi III on välimuoto edellisistä. Se ei siis ole yhtä vakava kuin tyyppi I, mutta vaikeampiasteinen kuin Schindlerin oireyhtymä tyyppi II. Oireet voivat ilmetä lapsuudesta alkaen. Tyyppi III:een voi liittyä neurologisia toimintahäiriöitä, kehitysvammaisuutta ja epilepsiaa tai lieviä neurologisia ja psykiatrisia oireita, kuten puheen kehityksen ja ymmärtämisen viiveitä tai lieviä autismin kaltaisia oireita. Joillakin henkilöillä on ollut suurentunut sydän ja maksa.

Syy ja perinnöllisyys

Schindlerin oireyhtymä johtuu kromosomissa 22 (22q13.2) sijaitsevan NAGA– (alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasi)-geenin mutaatiosta. Kaikilla potilailla geenimuunnos ei kuitenkaan johda neurologisiin oireisiin. Syy geenimuutoksesta aiheutuvan oireiden heterogeenisuuteen eli erilaisuuteen ei ole tiedossa. Tämän vuoksi myös muut syyt kuin NAGA-geenin mutaatiot ovat mahdollisia selittämään oireiden eroavaisuutta eri potilaiden välillä.

NAGA-geenistä tuotetaan alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasi-nimistä entsyymiä, joka toimii lysosomi-nimisissä soluelimissä. Alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasi osallistuu glykoproteiinien ja -lipidien eli sokeri osia sisältävien proteiinien ja rasva-aineiden hajottamiseen. Kun entsyymi ei toimi normaalisti, N-asetyyligalaktosaminyyliä sisältäviä glykosfingolipidejä, glykoproteiineja ja -lipidejä alkaa kertyä soluihin ja erittyä myös virtsaan. Kun aineenvaihduntatuotteita kertyy yli tietyn kynnysarvon, solujen toimintakyky heikkenee ja ne kuolevat. Solutuho aivoissa ja muissa kehon elimissä aiheuttaa Schindlerin oireyhtymän oireet.

Schindlerin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että oireyhtymä ilmenee vain siinä tapauksessa, että henkilön molemmissa NAGA-geeneissä, isältä ja äidiltä perityissä, on oireyhtymän aiheuttavat mutaatiot. Kantajavanhemmilla, joilla itsellään on perimässään siis vain yksi NAGA-geenin mutaatio, ovat useimmiten oireettomia. Kantajavanhempien todennäköisyys saada lapsi, jolla on Schindlerin oireyhtymä, on 25 %. Lapsen todennäköisyys olla kantaja, kuten vanhempansakin, on 50 %, ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole lainkaan NAGA-geenin mutaatiota perimässään. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Schindlerin oireyhtymän yleisyys ei ole tiedossa. Lääketieteellisissä julkaisuissa on mainintoja noin 20 potilaasta, joilla oireyhtymä on kuvattu. Maantieteellisesti oireyhtymästä on tietoja mm. Saksasta, Hollannista, Espanjasta, Japanista, Ranskasta ja Marokosta. Schindlerin oireyhtymää esiintyy tasavertaisesti molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava muut lysosomaaliset kertymäsairaudet, joilla on yhteneväisyyttä Schindlerin oireyhtymän kanssa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi Fabryn tauti, PLA2G6-geenin mutaatioon liittyvä infantiili neuroaksonaalinen dystrofia (Infantile neuroaxonal dystrophy (INAD) toiselta nimeltään Seitelbergerin tauti) ja PANK2-geenin mutaatioon yhdistyvä pantotenaattikinaasiin liittyvä hermostonrappeuma (Neurodegeneration with brain iron accumulation (NBIA) tai toiselta nimentään Hallervorden-Spatzin oireyhtymä).

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, biokemiallisiin ja solubiologisiin tutkimuksiin sekä geenitutkimukseen. Alfa-N-asetyyligalaktosaminidaasientsyymin aktiivisuutta voidaan mitata mm. valkosoluista tai ihon sidekudossoluista. Vähentynyt entsyymin biologinen aktiivisuus antaa viitteen oireyhtymästä. Lisäksi virtsasta voi löytyä tiettyjen oligosakkaridien ja glykopeptidien kohonneita pitoisuuksia. Kudosnäytteiden tutkiminen etenkin Schindlerin oireyhtymä tyyppi I:n osalta voi paljastaa solujen vakuolisoitumisen eli solun sisälle muodostuneet epätavanomaiset rakkulat. Aivojen magneettikuvauksessa voidaan nähdä aivokuoren ja pikkuaivojen rappeumaa. Schindlerin oireyhtymä tyyppi II:sta angiokeratoomat voivat johtaa oireyhtymä epäilyn jäljille. Geenitutkimus vahvistaa tai poissulkee diagnoosin.

Schindlerin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Schindlerin oireyhtymän hoito on siis kunkin potilaan oireiden mukaista ja se voi käsittää mm. epilepsialääkityksen, spastisuuden aiheuttamien kipujen lieventämisen, fysioterapian ja asentohoidon mm. vakavien hengitysinfektioiden ja niveljäykistymien ennaltaehkäisemiseksi. Uusia hoitomahdollisuuksia tutkitaan jatkuvasti.

Ennuste

Schindlerin oireyhtymän eliniänodote vaihtelee yksilöllisesti oireyhtymätyypin ja oireiden mukaan. Esimerkiksi Schindlerin oireyhtymän tyyppi I:n eliniän ennuste on kaikkein heikoin, ja se yltää usein varhaislapsuuteen. Tarkempia ennusteita eliniänodotteelle on vaikea antaa oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi.

Historia

Schindlerin oireyhtymä on saanut nimensä Detlev Schindlerin mukaan, joka kuvasi oireyhtymän ensi kerran vuonna 1988. Vuotta myöhemmin lääkäri ja biokemisti Hiro Kanzaki kuvasi oireyhtymää lisää (Schindlerin oireyhtymä tyyppi II:n). Tämän vuoksi tyyppi II:stä käytetään myös nimitystä Kanzakin tauti.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Schindler disease type 1, Kanzaki disease, N-acetyl-alpha-D-galactosaiminidase deficiency type III
MedlinePlus: Schindler disease
National Organization for Rare Disorders (NORD): Schindler disease

Lähteet

Orphanet: Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency, Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency 1,  Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency type 2,  Alpha-N-acetylgalactosaminidase deficiency type 3

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Schindler disease, type I & type III included ja  Kanzaki disease

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 22.9.2020.