Sandhoffin tauti

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.1.2022

ORPHA:796
ICD-10: E75.0
OMIM: 268800

Avainsanat: GM2-gangliosidoosi, tyyppi II, Heksoaminidaasi-A:n ja B:n puute

Lyhyesti

Sandhoffin oireyhtymä kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin, GM2-gangliosidoosien tautiperheeseen. Sandhoffin tauti jaotellaan lapsuus-, nuoruus- ja aikuismuotoihin. Oireyhtymälle on ominaista hermoston etenevä rappeutuminen.

Oireet ja löydökset

Lapset kehittyvät tavanomaisesti 3-6 kuukauden ikäisiksi, jonka jälkeen ensioireet ilmenevät ja etenevät nopeasti. Oireet ovat jokseenkin identtiset Tay-Sachsin oireyhtymän kanssa.

Sandhoffin taudin oirekirjoon lukeutuvat syömisvaikeudet, yleinen heikkous,  varhainen sokeutuminen, etenevä motoristen eli liikunnallisten perustaitojen ja älyllisten taitojen heikkeneminen, pernan ja maksan suurentuminen sekä makrokefalia eli suuripäisyys. Usein kovat ja äkilliset äänet saavat aikaan hätkähdysreaktioita.

Kasvonpiirteet ovat usein nukkemaiset. Silmälääkärin tutkimuksissa verkkokalvon tarkan näkemisen alueelta verkkokalvosta löydetään usein kirsikanpunaiset pilkut (Cherry-red spots). Virtsassa on korkeat oligosakkaridi-pitoisuudet.

Kun ensioireet ilmenevät vauvaiän jälkeen, ensimmäisinä oireina voivat olla ataksiat eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt tai dystonia eli liikehäiriöt, joihin liittyy lihasjäntevyyden muutoksia. Älylliset taidot voivat säilyä ennallaan tai heiketä. Oirekirjo myöhemmin puhkeavissa oireyhtymämuodoissa vaihtelee suuresti.

Syy ja perinnöllisyys

Sandhoffin oireyhtymä johtuu HEXB-nimisen geenin mutaatiosta kromosomissa 5 (5q13.3). Geenistä valmistetaan heksoaminidaasi-A- ja -B-entsyymien beeta-alayksikköjä ja ne ovat välttämättömiä molempien entsyymien biologisen aktiivisuuden saavuttamiseksi. Mutaatio HEXB-geenissä johtaa siis molempien entsyymien toiminnan puutokseen. Tällöin mesenkyymiin eli alkeissidekudokseen, epiteeli- eli pintakudokseen ja hermokudokseen alkaa kertyä mm. erilaisia GM2-gangliosidejä. Näiden aineenvaihduntatuotteiden kertyminen johtaa lopulta hermosolujen kuolemaan ja oireyhtymässä esiintyviin hermostoperäisiin oireisiin.

Sandhoffin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Oireyhtymän yleisyys on 1-9 tapausta jokaista 1 000 000 syntynyttä lasta kohden (1-9: 1 000 000). Euroopassa Sandhoffin oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1:130 000. Oireyhtymää todetaan yhtä paljon molemmilla sukupuolilla.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin selvittelyyn käytetään heksoaminidaasi-A ja -B entyymien aktiivisuuden määrittämistä sekä HEXB-geenin mutaation osoittavia geenitutkimuksia. Erotusdiagnostiikassa on huomioitava mm. Tay-Sachsin oireyhtymä ja muut lysosomaaliset kertymäaineenvaihdunta sairaudet.

Hoidossa keskitytään oireiden lievittämiseen, koska tällä hetkellä Sandhoffin tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Uusia hoitomahdollisuuksia tutkitaan aktiivisesti.

Ennuste

Elinajanodotteeseen vaikuttavat huomattavasti yksilön oirekirjo ja taudin puhkeamisajankohta. Varhaislapsuudessa ilmenneessä tautimuodossa lapsi kuolee usein neljänteen ikävuoteen mennessä. Kuolinsyynä on useimmiten hengitystieinfektio ja siihen mahdollisesti liittyvät komplikaatiot.

Historia

Biokemisti Kondrad Sandhoff kuvasi nimeään kantavan oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1968.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: GM2-gangliosidos
National Organization for Rare Disorders (NORD): Sandhoff Disease

National Tay-Sachs & Allied Disease Association (NTSAD)

Lähteet

Orphanet: Sandhoff disease
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Sandhoff disease

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.