Rothmund-Thomsonin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 26.9.2022

ORPHA:2909
ICD-10: Q82.8
OMIM: 268400

Asiasanat: Rothmundin syndrooma, Thomson-Rothmundin oireyhtymä

Lyhyesti

Erittäin harvinaisen Rothmund-Thomsonin oireyhtymän tunnuspiirteitä ovat poikiloderma eli ihokirjotauti, lyhyt pituuskasvu, syntymän jälkeinen kasvun viivästymä, harvat hiukset tai kaljuus, puuttuvat tai vähäiset silmäripset ja/tai kulmakarvat, nuoruusiässä ilmaantuva kaihi eli silmän linsin samentuma, selkärangan epämuodostumat, ennenaikainen vanheneminen ja riski sairastua tiettyihin syöpätyyppeihin. Rothmund-Thompsonin oireyhtymä voidaan jaotella tyyppeihin 1 ja 2.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneen iho on aluksi normaali. Kolmen-kuuden kuukauden iässä kasvoihin ilmestyy erythema eli punavihoittuma, rakkuloita sekä turvotusta, jotka myöhemmin leviävät raajoihin ja takapuoleen. Usein vatsanalue ja muu keskivartalo säästyvät ihottumalta. Ihottuman kehittyessä poikilodermaksi, ihoon muodostuu atrofiaa ja verkkomaisia alueita, joissa on liian vähän tai liian paljon ihopigmenttiä. Lisäksi ihossa on nähtävissä telangiektaseja eli hiussuoniluomia, jotka puolestaan ovat verisuonten laajenemisesta aiheutuneita iholäiskiä. Ihottuma on krooninen ja säilyy läpi elämän.

Iho-oireiden lisäksi Rothmund-Thompsonin oireyhtymään liittyy hammasmuutoksia, kynsien dystrofiaa eli surkastumaa sekä kämmenten ja jalkapohjien ihon hyperkeratoosia eli paksuuntumaa. Hyperkeratoosia voi esiintyä myös polvissa sekä sormien ja varpaiden ympärillä.

Rothmund-Thomsonin oireyhtymä luokitellaan kahteen tyyppiin (1-2) oireyhtymässä ilmenevien muiden kuin ihoon liittyvien oireiden perusteella.

Rothmund-Thomsonin oireyhtymätyypissä I havaitaan poikiloderma, nuoruusiän kaihi ja ektodermaalinen dysplasia. Ektodermaalisessa dysplasiassa ihon, hikirauhasten, hampaiden, hiusten ja muun karvoituksen kehitys on puutteellista. Nuoruusiän kaihi puhkeaa useimmiten 3-7 vuoden iässä.

Rothmund-Thomsonin oireyhtymätyypissä II esiintyy poikiloderman lisäksi, synnynnäisiä luiden kehityshäiriöitä, jotka ovat nähtävissä mm. värttinäluussa, nenässä ja otsassa. Lisäksi tyypissä II on kohonnut riski sairastua osteosarkoomaan lapsuudessa, noin 11-vuoden iässä, sekä ihon okasolusyöpään myöhemmällä iällä. Joillakin voi ilmetä myös hengitysteiden ja ruuansulatuselimistön oireita, kuten ripulia. Myös verisolujen häiriöt, kuten neutropenia eli neutrofiilisolujen niukkuus ja myelodysplasia eli verisolujen kantasolujen erilaistumisen ja kypsymisen häiriö voivat olla mahdollisia. Lisäksi joillakin voi olla osteopenia eli alentunut luukudoksen tiheys sekä hypogonadismi eli sukupuolielinten (munasarjojen tai kivesten) vajaakehitys.

Syy ja perinnöllisyys

Rothmund-Thomsonin oireyhtymätyypin I geneettinen syy selvisi vuonna 2019. Tyypin I aiheuttaa mutaatio ANAPC1-geenissä kromosomissa (2q13). Geenimuutoksesta johtuu, että soluihin muodostuu tavallista vähemmän ANAPC1-proteiinia.

Rothmund-Thomsonin oireyhtymätyyppi II aiheutuu RECQL4 (RecQ like helicase 4)-geenin mutaatiosta kromosomissa 8 (8q24.3). Tämä mutaatio löytyy yli puolella Rothmund-Thomsonin oireyhtymätapauksista (60-65 %).

Molempien geenien geenituotteet osallistuvat mm. DNA:n korjaukseen ja kopioimiseen soluissa.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi, jolla oireyhtymä on, on perinyt geenimutaatiot molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on tämä oireyhtymä. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet säilyvät samoina raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä seuraavien mahdollisten sisarusten kohdalla. Tähän on mahdollisuus jo perheensuunnitteluvaiheessa, ennen seuraavan raskauden alkua. Harvinaiskeskus Norion sivuiltä löytyy tietoa perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyysneuvojan kanssa. Yhteystiedot keskustelu tukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Lääketieteellisissä julkaisuissa on mainintoja noin 300 henkilöstä, joilla on Rothmund-Thomsonin oireyhtymä.

Diagnostiikka ja hoito

Erotusdiagnostiikassa on hyvä ottaa huomioon seuraavat oireyhtymät ja dermatoosit eli ihotaudit, kuten Bloomin oireyhtymä, Xeroderma pigmentosum, Kindlerin oireyhtymä, synnynnäinen dyskeratoosi eli ihon sarveistumishäiriö, RAPADILINO-oireyhtymä, Baller-Geroldin oireyhtymä sekä poikiloderma, johon liittyy neutropenia eli neutrofiilisten verensolujen vähyys.

Diagnostiikka perustuu oireisiin sekä RECQL4-geenin analyysiin. Kaikkien potilaiden, joilla todetaan osteosarkooma ja ihomuutoksia, pitäisi saada lähete RECQL4-geenin tutkimuksiin.

Vuosittaiset terveystarkastukset ovat tärkeitä mm. mahdollisesti kehittyvän kaihin ja osteosarkooman vuoksi. Kohonnut syöpäriski Rothmund-Thomsonin oireyhtymätyyppi II:ssa liittyy vaurioon DNA-korjausmekanismeissa (esimerkiksi n. 5 %:lla on kohonnut ihosyöpäriski). Siksi mm. auringossa oleilua tulisi välttää, koska auringon UV-säteily aiheuttaa helposti spontaaneja mutaatioita perimäainekseen eli DNA:han.

Kalsium- ja D-vitamiinilisät ennaltaehkäisevät osteopenian muodostumista. Laserhoitoa käytetään ihon telangiektasien eli hiussuoniluomien ja kaihin poistoon. Potilaan hoito on oireiden mukaista.

Ennuste

Oireyhtymän ennuste vaihtelee oireyhtymän ilmenemismuodon mukaan. Eliniänodote vastaa valtaväestön elinikää, kun syöpää ei havaita. Jos Rothmund-Thomsonin oireyhtymässä todetaan syöpä, syöpähoitojen kuten kemoterapian, määrä ja laatu vaikuttavat eliniänodotteeseen.

Historia

Oireyhtymän silmäoireista raportoi ensimmäisenä saksalainen silmälääkäri August Rothmund vuonna 1868 ja iho-oireista englantilainen ihotautilääkäri Sydney Thomson vuonna 1921. Vuonna 1957 yhdysvaltalainen lääkäri William Taylor havaitsi, että kyseessä on sama oireyhtymä ja ehdotti sille nimeksi Rothmund-Thomsonin oireyhtymä.

Kokemustietoa

Iltalehti 22.9.2022: Kun Meea syntyi, kätilö oli aivan hiljaa – sitten hän lähti etsimään lääkäriä.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Rothmund-Thomson Syndrome” englanninkielinen avoin keskusteluryhmä ”Rothmund-Thomson Syndrome Support Group (RTS Groupies)”, josta saa lisätietoa ja vertaistukea oireyhtymästä.

Aiheesta muualla

National Organization for Rare Disorders (NORD): Rothmund-Thomson Syndrome
National Foundation for Ectodermal dysplasias
Rothmund-Thomson Syndrome Foundation

Lähteet

Orphanet: Rothmund-Thomson Syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Rothmund-Thomson Syndrome
GeneReviews: Rothmund-Thomson Syndrome

Norbert F. Ajeawung, Thi Tuyet Mai Nguyen, Linchao Lu et al., Mutations in ANAPC1, Encoding a Scaffolf Subunit of the Anaphase-Promoting Complex, Cause Rothmund-Thompson Syndrome Type 1. Am. J. Hum. Genet 2019 5:105(3):625-630. DOI: 10.1016/j.ajhg.2019.06.011

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.