Robertsonin (13;14) translokaatio

Erikoislääkäri Maarit Peippo, Väestöliiton perinnöllisyysklinikka 2001, päivitetty 21.11.2006 Maarit Peippo, päivitetty perinnöllisyyslääkäri 31.1.2017 Carola Saloranta

Avainsanat: Robertsonin (13;14) kromosomitranslokaatio, 13;14-translokaatio, 13;14 Robertsonian translocation

Lyhyesti

Robertsonin (13;14) translokaatio on rakenteellinen kromosomipoikkeavuus, missä kromosomit 13 ja 14 ovat liittyneet toisiinsa muodostaen yhden yhdistelmäkromosomin eli translokaatiokromosomin. Tästä johtuen kromosomiluku Robertsonin translokaation kantajalla on 45 normaalin 46:n sijaan. Robertsonin translokaation kantaja on itse terve, mutta translokaatiolla saattaa olla vaikutusta lapsensaantiin. Miehille se voi aiheuttaa hedelmättömyyttä, se lisää keskenmenon riskiä ja saattaa johtaa sairaan lapsen syntymiseen. Riski sairaan lapsen syntymiseen on kuitenkin hyvin pieni, noin 1% luokkaa.

Perintö­tekijät on pakattu kromosomeihin, joita ihmi­sellä on kussakin solussaan 23 paria, eli yhteensä 46 kappaletta. Kromosomiparin toisen kromosomin henkilö perii isältään, toisen äidiltään. Kromosomit muodostuvat lyhyestä eli p-haarasta ja pitkästä eli q-haarasta ja niitä yhdistää keskuskohta eli sentromeeri. Muutamalla kromosomilla on hyvin lyhyt p-haara, ja nämä kromosomit voivat muodostaa Robertsonin translokaatiokromosomeja. Nimensä Robertsonin translokaatio on saanut hyönteistutkijan W.R.B. Robertsonilta, joka vuonna 1916 ensimmäisenä kuvasi tällä tavalla yhteen liittyneitä kromosomeja heinäsirkoilla. Robertsonin translokaatioita esiintyy noin yhdellä 1000:sta henkilöstä. Näistä Robertsonin translokaatio kromosomien 13 ja 14 välillä on tavallisin; tämä esiintyy väestötasolla yhdellä 1300:sta henkilöstä.

Lisää translokaatioista: Harvinaiskeskus Norio; 70-kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä-osiosta kohdasta ”Kromosomitason mutaatiot”.

Kuvaus

Robertsonin 13;14-translokaation kantaja on itse täysin terve, eikä hänellä ole translokaation takia suurentunutta sairastumisriskiä. Ongelmia saattaa kuitenkin ilmentyä lapsen saannissa. Translokaatio voi olla periytymättä lainkaan kantajan lapselle, se voi periytyä tasapainoisessa, oireettomassa muodossa, mutta joskus myös tasapainottomassa, oireita aiheuttavassa muodossa. Mikäli translokaatio periytyy tasapainoisessa muodossa, perimäainesta ei ole liikaa eikä liian vähän ja lapsi on terve translokaation kantaja. Mikäli translokaatio periytyy tasapainottomassa muodossa, perimäainesta on liikaa tai liian vähän, mikä johtaa keskenmenoon tai sairaan lapsen syntymiseen. Riski, että syntyisi sairas lapsi on pieni, noin 1 % luokkaa. Sairas lapsi voi syntyä, jos hänellä on translokaation pohjalta syntynyt 13-trisomia. Myös harvinaisempi, kromosomin 14 uniparentaalinen disomia, eli UPD14-oireyhtymä on mahdollinen.

13-trisomia

13-trisomia on vaikeaa monivammaisuutta aiheuttava kromosomipoikkeavuus, joka johtuu siitä, että lapsella on ylimääräinen kromosomi numero 13. Noin puolessa tapauksista raskaus päättyy keskenmenoon tai kohtukuolemaan. Elossa syntyneistä lapsista valta­osa menehtyy ensimmäisen elinvuotensa aikana ja keskimääräinen elinikä on alle viikon. 13-trisomian syntymekanismeja on useampia. Kun taustalla on toisen vanhem­man Robertsonin 13;14-translokaatio, on lapsi peri­nyt tältä kantajavanhemmaltaan yhdistelmä­kromosomin lisäksi myös tavallisen kromo­somin 13 ja toiselta vanhemmaltaan normaa­liin tapaan yhden kromosomin 13. Näin lap­sella on normaalista kromosomilukumääräs­tään 46 huolimatta kolme kappaletta kromo­someja 13 ja muita kromosomeja tavanomaiset 2 kappa­letta.

Kromosomin 14 UPD

Uniparentaalisessa disomiassa kromosomiparin molemmat kromosomit ovat peräisin samalta vanhemmalta, mikä tiettyjen kromosomien kohdalla aiheuttaa sairautta. Uniparentaalinen disomia voi syntyä Robertsonin translokaation pohjalta, mikäli hedelmöittyneessä munasolussa on alun perin tasapainoton trisomiatilanne, ja solu pyrkii pelastamaan tilannetta pudottamalla pois ylimääräisen kromosomin. Jos silloin ”väärä” kromosomi putoaa pois, jäljelle jää kaksi kromosomia samalta vanhemmalta. Kromosomin 14 UPD:lla tarkoitetaan tilan­netta, jossa lapsen molemmat kromosomit 14 ovat peräisin samalta vanhemmalta.

Äidiltään molemmat kromosominsa 14 saaneita poti­laita on kuvattu noin kahdeksankymmentä; tätä tilannetta kutsutaan maternaaliseksi UPD14:ksi ja toiselta nimeltään myös Templen oireyhtymäksi. Tyypilli­siä piirteitä ovat jo vastasynty­neenä havaittava lyhytkasvuisuus, iän myötä lievenevä lihasvelttous, ensim­mäisten elin­kuukausien syömisongelmat, mutta myöhemmin taipumus keskivartalolihavuuteen. Lisäksi oireyhtymään liittyy tavallista hitaampi liikunnallinen ja puheen kehitys, normaa­lia varhaisempi puberteetti, yliliikkuvat nivelet sekä pienet kädet ja jalat. Älyllisen kehityk­sensä osalta yli puolet kuvatuista potilaista on ollut normaalirajoissa. Muilla on ollut oppimisvaikeuksia tai lieväasteista kehitysviivettä. Oireyhtymään kuuluu myös joitakin tyypillisiä kasvonpiirteitä. Pienellä osalla potilaista on kuvattu skolioosia ja satunnaisesti synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia, kuten vesipäisyyttä tai suulakihalkiota.

Mikäli lapsen molemmat kromosomit 14 ovat peräisin isältä, tätä kutsutaan paternaaliseksi UPD14:ksi, tai tKagami-Ogatan oireyhtymäksi. Mainittuja potilaita on kuvattu yli kolmekymmentä, ja heidän taudinkuvansa on huomattavasti vaikeampi kuin maternaalisessa UPD14:ssa. Tyypillisiä piirteitä ovat liiallinen lapsiveden määrä, pieni, kellomainen rintakehä, nivelten jäykistymät, lihasvelttous, oireyhtymälle tyypilliset kasvonpiirteet ja kehitysvammaisuus. Kasvonpiirteisiin kuuluvat mm. lisääntynyt karvaisuus otsassa, täyteläiset posket, matala nenänselkä ja pieni leuka. Heillä on myös lisääntynyt riski maksakasvaimeen. UPD14 saattaa johtaa keskenmenoon tai kohtukuolemaan ja eliniän ennuste on huomattavasti lyhentynyt.

Vaikutus hedelmällisyyteen

Monella miehellä Robertsonin 13;14 translokaation kantajuus ei aiheuta ongelmia hedelmällisyyden suhteen, mutta osalle miehistä se voi aiheuttaa hedelmättömyyttä. Siemennesteen siittiöpitoisuu­den mataluus on yleisempää kuin keski­määräisessä miesväestössä. Siittiöpitoisuu­den alenemisen arvellaan johtuvan yhdis­telmäkromosomin aiheuttamasta haitasta sukusolujen kantasolujen kypsymiselle. Siinäkin tilanteessa monet voivat kuitenkin saada lapsia keinohedelmöityshoidon turvin. Naispuolisilla kantajilla on hiukan tavallista enemmän keskenmenoja. Sairaan lapsen syntymisen riski on kuitenkin hyvin vähäinen, eikä tämä riski Robertsonin 13;14 translokaation kantajalla ole paljoakaan suurempi kuin väestössä yleensä.

Sikiödiagnostiikka, alkiodiagnostiikka ja NIPT

Kun toinen vanhemmista on kantaja, paris­kunta voi halutessaan hakeutua raskautensa aikana sikiötutkimuksiin neuvolansa tai gyne­kologinsa kautta. Sikiön kromosomipoikkeavuudet voidaan todeta luotetta­vasti raskauden 11. viikolla otettavasta istuk­kanäytteestä ja 15. viikolla otettavasta lapsi­vesinäytteestä. Kumpikin toimenpide lisää vajaan prosentin verran raskauden keskey­tymisen vaaraa. Näytteestä voidaan tutkia sekä translokaation periytymistä että UPD14 liittyvät oireyhtymät. UPD14-tutkimukset ovat tarpeen ainoastaan siinä tilanteessa, että sikiö on kromosomitutkimuksessa todettu olevan tasapainoisen translokaation kantaja. UPD14-tutkimukseen tarvitaan myös molempien vanhempien verinäyte.

Joissakin tilanteissa voidaan myös harkita alkiodiagnostiikkaa; kromo­somitutkimusta hedelmöittyneestä alkiosta ennen sen siirtoa kohtuun. Alkiodiagnostiikan hyöty on suurin siinä tilanteessa, jolloin keinohedelmöityshoito on muutenkin tarpeen.

Tilanteissa joissa kromosomipoikkeavuuden riski vanhemmista tuntuu pieneltä, voidaan tilannetta arvioida ultraäänitutkimuksin mittaamalla 11.-13. viikolla sikiön niska­turvotusta, ja seuraamalla sikiön kasvua sekä rakenteiden kehitystä. Kajoaviin sikiötutki­muksiin voidaan mennä vasta sitten, jos ultraäänitutkimukset anta­vat siihen aihetta. Myös äidin verinäytteestä tehtävästä NIPT-tutkimuksesta (Non-Invasive Prenatal Testing) on jonkin verran apua ilman että siihen liittyisi keskenmenovaaraa. NIPT-tutkimuksella voidaan tutkia, onko viitettä sikiön 13-trisomiasta. NIPT-tutkimuksen tulos ei kuitenkaan ole täysin luotettava, koska se on luonteeltaan seulontatutkimus eikä varsinainen diagnostinen tutkimus.

Kantajuuden merkitys sukulaisille

Robertsonin 13;14 -translokaation kantajan lapsella on noin 50%:n todennäköisyys olla myös itse translokaation kantaja. Joskus translokaatio on syntynyt kantajalla uutena muutoksena jommassakummassa sukusolussa, josta hän on saanut alkunsa, mutta usein translokaatio on suvussa periytynyt useamman sukupolven ajan. Näin ollen asialla saattaa olla merkitystä myös kantajan sisaruksille ja sukulaisille. Mikäli translokaation kantajan sukulainen haluaa selvittää oman tilanteensa, tämä on mahdollista verikokeen avulla. Ennen omaa kromosomitutkimusta keskustelu perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla on suositeltava. Muutoinkin translokaatiosta ja sen yksilöllisestä merkityksestä, perhesuunnitte­lusta ja sikiötutkimuksista voi hakeutua keskustelemaan perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Unique, Robertsonian translocations