Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata
Ritsomeelinen kondrodysplasia on luokiteltu taustalla olevien geenimutaatioiden perusteella eri ryhmiin. Oireina ilmenee usein synnynnäinen kaihi ja kondrodysplasia eli rustosairaus. Lievissä tapauksissa oirekuvaan ei liity raajojen lyhytkasvuisuutta, kasvun viivästymää, kehitysvammaisuutta tai epilepsiaa. Oirekuva vaihtelee merkittävästi yksilöstä ja oireyhtymätyypistä toiseen.
Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 6.3.2023
ORPHA:177
ICD-10: Q77.3
OMIM: 215100, 222765, 600121, 616716
Avainsanat: Rhizomelic Chondrodysplasia Punctata (RCDP), RCP
Lyhyesti
Ritsomeelinen kondrodysplasia puncatatassa (tyypit 1-5) oireet johtuvat peroksisomi-nimisten soluelinten puutteellisesta toiminnasta. Se on siis nk. peroksisomaalinen sairaus. Oireyhtymälle ovat ominaisia mm. lyhytkasvuisuus, poikkeavat kasvonpiirteet, iho- ja silmämuutokset sekä kehitysvammaisuus. Oirekuva kuitenkin vaihtelee merkittävästi sekä henkilöstä että eri oireyhtymän tyyppeistä 1-5 toiseen.
Oireet ja löydökset
Ritsomeelinen kondrodysplasiassa ilmenee lyhytkasvuisuutta. Etenkin reisi- ja olkaluut ovat tavanomaista lyhyemmät. Rustosta löydetään pistemäisiä kalkkeutumia. Silmissä todetaan linssin samentuma eli kaihi viimeistään muutaman kuukauden ikäisillä vauvoilla. Syntymäpaino ja -pituus sekä päänympärys ovat normaalijakaumaa pienemmät ja syntymänjälkeinen kasvu on hidasta.
Kehitysvammaisuus on useimmiten vaikeaa, ja useimmilla on epilepsia.
Lievissä oireyhtymän muodoissa ilmenee synnynnäinen kaihi sekä kondrodysplasia eli rustosairaus, muttei välttämättä raajojen lyhyyttä eli ritsomeliaa, eikä yhtä vaikeaa kehitysvammaisuutta tai kasvun viivästymää kuten vaikeammissa ritsomeelinen kondrodysplasia muodoissa.
Syy ja perinnöllisyys
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata aiheutuu peroksisomi-soluelinten puutteellisesta toiminnasta. Peroksisomit ovat tärkeitä solukeskuksia, joissa hajotetaan mm. rasva-, amino- ja virtsahappoa sekä valmistetaan mm. joitakin lipidi- eli rasva-aineita sekä sappihappoja. Oireyhtymään voi liittyä useiden eri entsyymien puutokset, kuten fosfolipidisynteesiin tarvittavien entsyymien sekä 3-ketoasyyli-KoA-tiolaasin puutokset.
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata jaetaan viiteen eri ryhmään oireiden taustalla olevan geenimutaation perusteella seuraavasti;
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyypissä 1 todetaan geenimutaatio PEX7-geenissä kromosomissa 6 (6q21-q22.2) (tyyppi 1). Geenituote osallistuu proteiinien kuljetukseen peroksisomeihin. Tämä mutaatio on kaikkein yleisin ritsomeelinen kondrodysplasia punctataa aiheuttavista geenimuutoksista.
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyypissä 2 mutaatio on GNPAT-geenissä kromosomissa 1 (1q42). Geenituote on dihydroksyyliasetonifosfaattiasyylitransferaasia (DHAPAT), joka osallistuu lipidi plasmalogeenin tuotantoon.
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 3:ssa mutaatio on AGPS-geenissä kromosomissa 2 (2q31). AGPS-geenistä syntetisoidaan peroksisimaalista alkyylidihydroasetonifosfaattisyntaasi-entsyymiä, joka toimii fytaanihapon hajotuksessa.
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 4:ssä mutaatio on FAR1-geenissä kromosomissa 12 (12p13.3), mutta koska oirekuva muistuttaa muita Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppejä ilman luustomuutoksia, sille on annettu nimeksi myös peroksisomaalinen asyyli-koA-reduktaasi-1-oireyhtymä (Peroxisomal fatty acyl-CoA reductase-1 disorder).
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 5 johtuu PEX5-geenin mutaatiosta kromosomissa 12 (12p13.3)
Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyypit 4 ja 5 ovat hiljattain kuvattuja ja ne on liitetty aikaisemin kuvattujen oireyhtymätyyppien kirjoon.
Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.
Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.
Yleisyys
Ritsomeelisen kondrodysplasia punctatan maailmanlaajuiseksi yleisyydeksi on arvioitu 1: 100 000. Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata tyyppi 1 on yleisempi kuin esimerkiksi tyypit 2 ja 3.
Diagnoosi ja hoito
Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, röntgenkuvaukseen sekä molekyylibiologisiin määrityksiin ja geenitutkimukseen. Oireyhtymään kytkeytyneiden geenimutaatioiden löytyminen varmistaa diagnoosin. Laboratoriotuloksissa punasolujen plasmalogeenipitoisuus on alhainen ja seerumin fytaanihappo on koholla, kun taas erittäin pitkäketjuisten rasvahappojen (VLCFA) pitoisuus on normaali.
Erotusdiagnoosi on tehtävä mm. Zellwegerin oireyhtymään ja Zellwegerin oireyhtymäkirjoon (PDS-ZSS), jotka voivat johtua PEX-geenien mutaatioista.
Tällä hetkellä entsyymipuutoksiin ei ole saatavilla entsyymikorvaushoitoa, eikä oireyhtymää ei voida parantaa. Hoidossa keskitytään siis yksittäisten oireiden lievittämiseen. Tyypillisimmät hoitokeinot ovat fysioterapia ja ortopediset toimenpiteet. Ruokavaliohoito soveltuu erityisesti niille henkilöille, joilla oireyhtymä esiintyy lievempänä. Ruokavaliohoidossa runsaasti fytaanihappoa sisältäviä ruoka-aineita pyritään välttämään. Fytaanihappo on haaraketjuinen rasvahappo, jota on erityisesti maitotuotteissa sekä naudanlihassa. Normaaliruokavaliossa fytaanihapon pitoisuudet ovat alhaiset, mutta pitkällä aikavälillä fytaanihapon kertymisestä elimistöön voi mahdollisesti aiheutua haittaa.
Ennuste
Oirekuvan vaikeusaste vaikuttaa usein eliniänodotteeseen. Vaikeissa oireyhtymätapauksissa elinajanodote voi olla heikko. Joskus oireyhtymä johtaa kuolemaan jo ennen syntymää. Ritsomeelinen kondrodysplasia punctata voi johtaa esimerkiksi toistuvien hengitystieinfektioiden vuoksi lyhentyneeseen elinikään, joka voi rajoittua ensimmäiseen kymmeneen ikävuoteen. Toisinaan henkilöt, joilla tämä oireyhtymä on, ovat eläneet varhaisaikuisuuteen.
Historia
Hugo Heymans kuvaisi oireyhtymän vuonna 1985.
Kokemustietoa
Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.
Aiheesta muualla
Terveyskirjasto: Chondroplasia punctata
Socialstyrelsen: Chondrodysplasia punctate
Lähteet
Orphanet: Rhizomelic chondrodysplasia punctate
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Rhizomelic chondrodysplasia punctate, Type 1, Rhizomelic chondrodysplasia punctate, Type 2, Rhizomelic chondrodysplasia punctate, Type 3, Peroxisomal fatty Acyl-CoA Reductase 1 disorder (Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata type 4) ja Ritsomeelinen chondrodysplasia punctata type 5.
Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.