Pseudoxanthoma elasticum, PXE

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen ja sisätautilääkäri Pasi Nevalainen 31.5.2021

ORPHA:758

Avainsanat: Pseudoxanthoma elasticum, PXE

Lyhyesti

Pseudoxanthoma elasticum, josta käytetään usein lyhennettä PXE, on harvinainen, perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa oireita ihon, silmän verkkokalvon ja valtimoseinämien taholta. Oireet johtuvat kyseisten kudosten elastisten sidekudossäikeiden kalkkeutumisesta. Vakavat ja hoitoa vaativat oireet liittyvät näköön ja verisuonistoon.

Oireet ja löydökset

Taudin ensimmäiset oireet ilmaantuvat tavallisesti kouluiässä. Ensimmäiseksi havaitaan usein iho-oireita, vaikka joskus ne voivat puuttua. Kaulan ulkoreunojen iholle ja taipeisiin ilmaantuu pieniä, ihosta hieman koholla olevia ”näppylöitä”, jotka sinänsä ovat oireettomia. Ne ovat väriltään hieman omaa ihoa tummempia: vaaleaihoisilla hiukan kellertäviä ja tummaihoisilla mustia. Tällaisia muutoksia kutsutaan papulaarisiksi ihomuutoksiksi. Vastaavia muutoksia voi esiintyä myös suun limakalvoilla. Myöhemmin nämä papulat muodostavat laajempia kohoumia, ”plakkeja”. Lisäksi ihon rakenne saattaa muuttua löysemmäksi ja hieman roikkuvaksi, jolloin joillekin alueille muodostuu vähäisiä tai huomattavampia riippuvia ihopoimuja.

Ensimmäinen silmälöydös on verkkokalvon pilkuttuminen hieman appelsiinin kuorta muistuttavaksi, minkä syynä on verkkokalvon kalkkeutuminen. Kalkkeutunut verkkokalvo on hauras ja siihen voi tulla halkeama eli angioidi juoste. Näitä muutoksia alkaa ilmaantuu 10-20 –vuotiaana ja ne ovat oireettomia. Muutokset havaitaan, jos henkilölle tehdään muusta syystä silmälääkärin tutkimus. Iän myötä verkkokalvon alle kehittyy halkeamia, liiallista verisuonimuodostusta, verenvuotoa tai sitten tihkuva neste irrottaa verkkokalvoa, mikä voi johtaa pimeänäön heikkenemiseen, näkökentän puutoksiin tai kuvan vääristymiseen ja alkaa hoitamattomana haitata vakavastikin näköä. Näkökyky alkaa usein heikentyä merkittävästi noin 40 ikävuoden paikkeilla ja silmälääkäri toteaa usein tällöin ”liian” varhain alkavan silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa muistuttavan löydöksen, jonka etenemistä voidaan hidastaa. Osalle kehittyy kuiva silmänpohjarappeuma, johon ei toistaiseksi ole hoitoa.

Verisuonioireet aiheutuvat tärkeiden valtimoiden seinämänsisäisistä kalkkeutumisista, mikä on eri asia, kuin ”tavallinen” kohonneisiin rasva-arvoihin liittyvä suonen sisäpinnalle kertyvä kalkkeutuma. Muutokset voivat vuosien varrella johtaa verenkierron heikkenemiseen joillain alueilla, mikä saattaa aiheuttaa esimerkiksi rintakipuja, katkokävelyä tai aivoverenkierron häiriöitä.

Näiden pääoireiden lisäksi potilailla esiintyy tavallista useammin maha-suolikanavan verenvuotoja; tämän ilmiön syytä ei tarkoin ymmärretä. Osalla potilaista on jossain vaiheessa elämää virtsatiekivikohtaus.

Syy ja perinnöllisyys

PXE-taudin löydökset ja oireet aiheutuvat geenivirheen aiheuttamasta luun kaltaisen kalsifikaation kertymisestä virheellisesti pehmytkudoksiin hydroksiapatiittina, joka muodostuu kalsiumista ja fosfaatista. Pyrofosfaatti on veressä kiertävä aine, joka estää elimistömme pehmeitä kudoksia kalkkeutumasta. Pyrofosfaatin pitoisuus on liian matala PXE-potilaiden veressä. Tavallisimmin taudin syynä on ABCC6-geenin virhe, jollaisia on havaittu kolmisensataa. Harvemmin taustalla on mutaatio ENPP1-geenissä. Taudin oireet voivat olla samantapaiset geenistä riippumatta, mutta yleensä ENPP1-geeni aiheuttaa vaikeamman sairauden eli vastasyntyneen yleistyneen valtimoiden kalsifikaation (GACI), koska tässä sairaudessa veren pyrofosfaattipitoisuus on niin matala, että sitä on tuskin ollenkaan. GGCX-geenin mutaatio voi aiheuttaa PXE:n kaltaisen sairauden, johon liittyy silmä- ja verisuonilöydösten lisäksi vaikeammat iholöydökset ja myös K-vitamiiniaineenvaihdunnan häiriö. Toisaalta myös NT5E-geenin mutaatio aiheuttaa jalkojen tukkivaa verisuonisairautta, mutta pehmytkudoskalsifikaatio kohdentuu ihon sijasta etenkin suurten nivelten ympärille.

PXE periytyy peittyvästi eli resessiivisesti. Sairaan henkilön on täytynyt periä tautia aiheuttava mutaatio kummaltakin vanhemmaltaan, jotka puolestaan ovat tautigeenin oireettomia kantajia. Sairaan henkilön sisaruksilla kullakin on 25%:n riski sairastaa samaa sairautta. Sen sijaan potilaan lapset sairastuvat ani harvoin, koska heidänkin pitäisi saada tautigeeni myös toiselta vanhemmaltaan.

PXE on hyvin harvinainen. Suomessa potilaita on toistaiseksi löydetty parisenkymmentä. Tautia vaikuttaa olevan ympäri maailmaa, mutta se on kaikkialla harvinainen.

Diagnoosi ja hoito

Useimmiten diagnoosi alkaa selvitä käynnillä silmä- tai ihosairauksien lääkärillä. Kliininen diagnoosi voidaan tehdä tyypillisen ihoalueen koepalan von Kossa-värjäyksessä todettavista elastiinisäikeiden muutoksista yhdistettynä tyypillisiin silmänpohjamuutoksiin ja lopullisesti diagnoosi varmistetaan geenitestillä.  Jos esim. ABCC6-geenistä löytyy tunnettu mutaatio, on diagnoosi varmistunut. Esimerkiksi eräs tunnettu mutaatio on havaittu lukuisia kertoja eri puolilla maailmaa; tässä mutaatiossa pieni osa geenin kirjoituksesta puuttuu (ns. deleetio). Usein kuitenkin löytyy jokin geenin variantti, jonka merkitystä ei vielä tunneta (variant of unknown significance, VUS), jolloin diagnoosi perustuu oireisiin ja saattaa taudin alkuvaiheessa jäädä epävarmaksi. Kun perheen mutaatio(t) tunnetaan, voidaan diagnoosi helposti varmistaa lieväoireisilla sisaruksilla.

Joskus taudin diagnoosi voidaan löytää hieman yllättäenkin, jos esimerkiksi potilaan lievien ihomuutosten takia otetaan ihokoepala tai jokin perinnöllisten ihotautien diagnostiikkaan kehitetty geenitestipaneeli. Tällaiseen paneeliin laboratorio on koonnut jopa satoja eri ihotauteihin liittyviä geenejä, jotka tutkitaan samalla kertaa. Näin tauti voidaan diagnosoida, vaikkei sitä alun perin olisi osattu epäillä.

PXEn oireiden etenemistä voidaan hidastaa elintavoilla. Tautia sairastavan ei tulisi tupakoida ja hänen mahdollinen verenpainetautinsa tai korkeat veren rasva-arvonsa tulisi lääkkeillä hoitaa normaaleiksi. Salisylaatit ja tulehduskipulääkkeet lisäävät yleisesti riskiä maha-suolikanavan vuotoihin, joten niiden pitkäaikaisen käytön suhteen tulee olla varovainen.

Iho-oireisiin ei ole erityistä hoitoa; hankalaa ihon löysyyttä voidaan tarvittaessa hoitaa kirurgisesti.

Silmien tilannetta tulee seurata säännöllisesti. Jos liiallista verisuonimuodostusta alkaa kehittyä, voidaan tilannetta hoitaa silmän sisään pistettävällä lääkehoidolla. Hoidossa käytetään ns. verisuonikasvutekijäinhibiittoreita, jotka hillitsevät verisuoniston liiallista kasvua.

Taudin perussyyhyn eli elastisten sidekudossäikeiden kalkkeutumiseen ei ole vakiintunutta hoitoa. Meneillään ja suunnitteilla on hoitokokeiluja, joilla pyritään nostamaan veren pyrofosfaattipitoisuutta normaaliksi ja siten estämään sidekudoksen kalkkeutumista.

Perinnöllisyysneuvonta

Kun henkilöllä todetaan PXE-tauti, on hänet tapana ohjata keskustelemaan taudin periytyvyydestä tähän perehtyneeseen klinikkaan, joita on yliopistosairaaloissa. Perinnöllisyysneuvonnassa pohditaan periytymistavan lisäksi mm. mahdollista tarvetta tutkia henkilön sisaruksia. Saatetaan myös keskustella sairastuneen huolista mahdollisia tulevia lapsia ajatellen; yleensä näiden riski sairastua PXE-tautiin on hyvin pieni. Tautia sairastavan naisen kohdalla silmälääkärin tarkastus on tarpeen ennen synnytystä: huomattava verisuonimuodostuma saattaa aiheuttaa riskiä verkkokalvon irtautumiseen, mikä tulee ottaa huomioon synnytystapaa harkitessa.

Ennuste

Eliniän kannalta taudin huolestuttavin ongelma on etenkin aivoverisuonten seinämien kalkkeutuminen. Terveillä elintavoilla voidaan estää verisuonten muunlaista kalkkeutumista ja siten parantaa ennustetta. Suurin osa PXE-potilaista elää normaalimittaisen elämän.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomessa PXE-taudin osaamista on Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja tietoa mahdollisista hoitokokeiluista voi kysyä sieltä Harvinaissairauksien yksikön hoitajalta, puh. 0331169368.

Suomalaiset PXE-potilaat ovat muodostaneet suljetun Facebook-ryhmän, johon voi halutessaan liittyä. Ajatuksena on mahdollisesti perustaa potilasyhdistys.

PXE International pyrkii tukemaan potilaita maailmanlaajuisesti ja eurooppalaisilla potilasyhdistyksillä on tavoitteena perustaa oma sivustonsa.

Lähteet

Genereviews: Pseudoxanthoma elasticum

Orphanet: Pseudoxanthoma elasticum

Saku Pelttari, Suvi Väärämäki, Hannu Uusitalo ja Pasi Nevalainen. Pseudoxanthoma elasticum – pyrofosfaatin puutostauti
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2019;135(7):654-62.

Terveyskylä Pseudoxanthoma elasticum