Pfeifferin oireyhtymä

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 15.3.2021

ORPHA: 710
ICD-10: Q87.02
OMIM #101600

Avainsanat: Pfeiffer, Acrocephalosyndactylia tyyppi V, ACSV

Lyhyesti

Pfeifferin oireyhtymä kuuluu ns. kraniosynostooseihin eli oireyhtymiin, joiden tärkeimpänä piirteenä on kallon saumojen ennenaikainen luutuminen. Hoitamattomana tämä häiritsee pään kasvua ja sen muotoa. Pfeifferin oireyhtymään liittyviä piirteitä, kraniosynostoosin lisäksi, on kasvonpiirteiden erikoisuus sekä sormien ja varpaiden, erityisesti peukaloiden ja isovarpaiden, poikkeavuudet. Oireyhtymän syy on mutaatio FGFR2-geenissä tai harvemmin FGR1-geenissä.

Oireet ja löydökset

Pfeifferin oireyhtymä voidaan jakaa kolmeen alamuotoon. Tyyppi 1 on oirekuvaltaan lievempi kuin tyypit 2 ja 3, mitkä ovat vakavia ja joskus jopa henkeä uhkaavia rakennepoikkeamaoireyhtymiä. Kaikissa on kallon saumojen luutumisen häiriöitä eli kraniosynostoosia ja raajojen poikeavuuksia.

Tyyppi 1:ssä kallon muoto etu-takasuunnssa on normaalia lyhyempi (brakykefalia), minkä syynä on lähinnä ns. koronaalisauman luutuminen liian varhain. Tilanteesta aiheutuu myös kasvonpiirteiden poikkeavuutta: yläleuka on pienehkö, joten alaleuka asettuu sitä ulommaksi (prognatismi) ja silmät ovat etäällä toisistaan. Lisäksi sormet voivat olla lyhyehköt, peukalot ja isovarpaat ovat leveät ja usein kääntyneet virheasentoon raajan keskiviivaa kohden. Oireyhtymään ei kuulu kehitysvammaisuutta.

Tyyppeihin 2 ja 3 liittyy vakavampia oireita.  Kasvonpiirteet ovat huomattavan poikkeavat: yleäleuan ja poskiluiden alue on heikosti kehittynyt, silmäkuoppa on niin matala, että silmät ovat ulkonevassa asennossa (proptoosi) ja korvat sijaitsevat matalalla.  Nenä on pieni ja nenänielun aukko saattaa olla ahtautunut. Tyyppi 2:ssa kraniosynostoosi aiheuttaa apilanlehden muotoisen kallon, mihin voi liittyä aivojen nestekierron häiriö (hydrokefalus). Kuulossa voi olla ongelmia ja karsastus voi haitata näköä. Kyynärnivel on usein jäykistynyt ja sormissa ja varpaissa voi olla poikkeavuuksia. Henkitorven rustorakenne voi niin ikään olla poikkeava; tämä tai hengitysteiden ahtaumat saattavat olla henkeä uhkaavia ja aiheuttaa varhaisen kuoleman. Neurologinen kehitys ei ole normaali, vaan potilailla saattaa esiintyä vaikeita kehityksen ongelmia ja epilepsiaa.

Taudin syy ja periytyminen

Pfeifferin oireyhtymä aiheutuu fibroblastikasvutekijäreseptorigeenien FGFR1 ja FGFR2 mutaatioista. Kraniosynostoosioireyhtymät on kuvattu ja nimetty aikana, jolloin geenejä ei vielä osattu tutkia. Oireyhtymissä on päällekkäisyyttä ja joskus jopa tietty mutaatio aiheuttaa kahta eri kraniosynostoosioireyhtymää. Pfeifferin oireyhtymäksi on tapana summata sen kaikki kolme tyyppiä, vaikka niiden vaikeusaste on niin erilainen.

Pfeifferin oireyhtymä (kaikki tyypit) aiheutuu tavallisimmin FGFR2-geenin mutaatiosta. Ne Pfeifferin syndrooman tapaukset, jotka aiheutuvat FGFR1-geenin mutaatioista, ovat aina lievää tyyppiä 1. Tyypin 2 ja 3 tapaukset aiheutuvat uusista, vain yhdessä sukusolussa tapahtuneista mutaatioista. Myös tyyppi 1:n tapaukset ovat useimmiten uusien mutaatioiden seurausta, mutta tautimutaatio on myös saattanut periytyä lieväoireiselta vanhemmalta vallitsevan eli dominantin periytymistavan mukaisesti. Osassa tapauksia mutaatiota ei pystytä löytämään.

Yleisyys

Pfeifferin oireyhtymän yleisyydestä ei ole varmaa tietoa; kaikkien kolmen tyypin yhteiseksi yleisyydeksi on arvioitu 1/100 000 vastasyntynyttä. Suomessa siis syntyisi tällainen lapsi suunnilleen joka toinen vuosi. Oireyhtymän kuvasi saksalainen lääkäri Rudolf Arthur Pfeiffer 1960-luvulla.

Miten Pfeifferin oireyhtymä diagnosoidaan?

Oireyhtymää epäillään vastasyntyneellä, jolla on poikkeava kallon muoto ja raajapoikkeavuuksia. Sen erottaminen muista kraniosynostoosioireytymistä voi olla vaikeaa, koska oirekuvat ovat osittain päällekkäisiä. Diagnoosi tarkentuu geenitutkimuksella. Vaikeimmissa tapauksissa epäily saattaa herätä sikiön ultraäänitutkimuksessa (rakenneultra). Jos toisella vanhemmista on Pfeifferin oireyhtymä ja perheen mutaatio on selvitetty, on sikiödiagnostiikka mahdollista perheen niin halutessa.

Hoito, kuntoutus ja ennuste

Kallon saumojen ennenaikainen luutuminen vaatii leikkauksen, jotta aivoilla on tilaa kasvaa. Leikkauksia saatetaan myös tarvita kallon muodon korjaamiseksi, silmäkuoppien suurentamiseksi ja nenänielun ahtautumien korjaamiseksi, joskus myös raajapoikkeavuuksien korjaamiseen. Usein tarvitaan hampaiston ahtauden ja purennan hoitamista. Tarvittavat leikkaukset ja niiden ajoitus suunnitellaan yksilöllisesti. Kraniosynostoosilapsilla esiintyy usein oppimisen ongelmia silloinkin, kun pään kasvu on leikkauksella turvattu. Tästä syystä lapsia on tapana seurata moniammatillisesti, jotta mahdolliset vaikeudet havaitaan varhain ja lapsi saa tarvittavaa tukea kehitykselleen. Hoidosta huolimatta kasvonpiirteisiin jää poikkeavuutta, joka voi aiheuttaa psykososiaalisen tuen tarvetta.

Leikkausmenetelmät kaiken aikaa kehittyvät, mutta muilta osin Pfeifferin oireyhtymän hoitoon ei ole odotettavissa muutoksia. Onnistuneiden leikkausten jälkeen tyyppi 1 -potilaan elämän ennuste on hyvä.

Kun vastasyntyneellä havaitaan Pfeifferin oireyhtymä, on perhe tapana ohjata perinnöllisyysneuvontaan. Kun perheen perustamiseen liittyvät kysymykset alkavat askarruttaa oireyhtymää sairastavaa nuorta, kannattaa hänenkin hakeutua perinnöllisyysneuvontaan.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Vertaistukea voi tiedustella myös Cranio ry:stä Cranio ry, Kallon- ja kasvonluiden kasvuhäiriöitä sairastavien tuki ry.

Lähteet

Pfeifferin syndrooma Terveyskirjaston lyhennelmä Orphanet-artikkelista

Orphanet: Pfeiffer syndrome Summary & Detailed Information