Perisylvian oireyhtymä

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 19.8.2021, päivittänyt FT Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 19.2.2025

ORPHA: 98889
ICD-10: Q04.3 (Polymikrogyria)
ICD-11: LA05.50
OMIM: 300388

Avainsanat: Perisylvian syndrome, Bilateraalinen polymikrogyria Sylviuksen uurteen seudussa, Congenital Bilateral Perisylvian Syndrome (CBPS)

Lyhyesti

Perisylvian oireyhtymä hahmottui omaksi tautiryhmäkseen 1990-luvulla, kun aivojen magneettikuvaus (MRI) tuli käyttöön. Potilailla, joiden oirekuvan tyyppipiirre oli suun motoriikan ongelmat ja puheenkehityksen viivästyminen, havaittiin pään MRI- eli magneettitutkimuksessa normaalista poikkeavaa aivopoimutusta, polymikrogyriaa. Oirekuvaan kuuluu usein myös epilepsia, oppimisvaikeudet, muita neurologisia oireita ja joskus myös rakenteellisia poikkeavuuksia. Tapaukset ovat useimmiten ainoita perheissään ja niiden syy jää usein selviämättä, mutta osassa tapauksia syyksi todetaan geenimuutos (eli mutaatio) jossain aivojen kehittymiseen vaikuttavista geeneistä. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Perisylvian oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Perisylvian oireet havaitaan usein jo silloin kun lapsen pitäisi ruokaillessaan alkaa liikuttaa kiinteää ruokaa kielellään suussa tai tuottaa kielen ja huulion avulla erilaisia puheäänteitä. Joskus nielupareesi eli nielun lihasten heikkous aiheuttaa imemis- ja syömisvaikeuden jo vastasyntyneenä. Kielen ja kasvojen alaosan tahdonalaisten liikkeiden häiriö aiheuttaa usein lisääntynyttä kuolaamista, poikkeavuutta ääntelyyn ja puheen kehityksen viivästymistä. Lisäksi puhe jää usein pysyvästi epäselväksi. Kielen liike sivulta toiselle on merkittävästi rajoittunut. Kasvojen motoriikka toimii kuitenkin normaalisti itkiessä, hymyillessä, ja useimmiten imiessä, vaikka kasvojen ja suunalueen tahdonalainen liikuttelu on lähes mahdotonta.

Suurin osa lapsista jää kokonaiskehityksessään jälkeen ikätovereista. Kehitysvamma on useimmilla kuitenkin lievä.

Epilepsia puhkeaa valtaosalle lapsista vauva- tai leikki-iässä ja se voi olla vaikeahoitoinen. Epilepsia voi ilmetä monenlaisina kohtauksina; mm. tajuttomuus- tai kouristuskohtauksina, poissaolokohtauksina, tai niin sanottuina tonuksenmenetys- (nyökähtely-) kohtauksina. Varsinaisten kohtauksellisten oireiden lisäksi EEG:ssä eli aivojensähkökäyrässä on leikki-ikäisillä lapsilla havaittavissa erittäin aktiivista epileptistä häiriötoimintaa, joka voi entisestään vaikeuttaa puheartikulaatiota ja oppimista.

Keskeinen oire Perisylvian oireyhtymässä on dysartria eli puhehäiriö, joka voi ilmetä eri tavoin: honotuksena, äänteiden epäselvyytenä, tai konsonanttien puutoksena. Puheen kommunikaatio-ongelmat voivat olla vaikea-asteisia. Puheen epäselvyyden lisäksi syömisvaikeuksia ja runsasta kuolaamista on lähes kaikilla.

Perisylvian oireyhtymään liittyy yleensä lieväasteinen neliraajahalvaus, joka aiheuttaa motorista kömpelyyttä tai selvempiä halvausoireita (toispuolihalvaus eli hemiplegia tai alaraajahalvaus eli paraplegia). Pienellä osalla oireistoon liittyy synnynnäisiä niveljäykistymiä (artrogrypoosi).

Pään magneettikuvissa (MRI) nähdään tyypillisimmin otsa-, ohimo- ja päälaenlohkojen rajaseutualueilla molemmin puolin isoaivoja normaalista poikkeavaa aivopoimutusta, polymikrogyriaa. Tavallisimmin muutos rajoittuu niin sanottuihin Sylviuksen uurteisiin, jotka sijaitsevat molemmin puolin ohimo- ja otsalohkojen välissä. Usein aivokudos samalla alueella voi olla kauttaaltaan huonosti kehittynyt ja poikkeava. Harvemmin aivokudoksen poikkeavuus rajoittuu vain toiselle aivopuoliskolle, jolloin oireetkin ovat usein lievät, ja esimerkiksi puhe voi olla selkeää.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän uskotaan syntyvän aivojen kehitykseen liittyvän häiriön seurauksena. Kehittyvissä aivoissa hermosolut vaeltavat kukin tietylle alueelleen aivoissa, jos hermosolujen migraatio häiriintyy, seurauksena voi olla Sylviuksen uurteen seudun kehityshäiriö, joka johtaa perisylvian oireyhtymään. Perisylvian oireyhtymä voi johtua kriittisten aivoalueiden infektiosta tai hapenpuutteesta, jonka taustalla voi olla esimerkiksi sikiön verenkiertohäiriö tai aivoverenvuoto.

Osassa tapauksista perisylvian oireyhtymä johtuu geenimutaatiosta. Kuitenkin vain harvoin perisylvian oireyhtymä toistuu perheessä tai suvussa. Perisylviaa aiheuttavia geenimuutoksia on useita, ja niiden periytymistapa vaihtelee. Useimmiten perisylvian oireyhtymää aiheuttava geenimuutos periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Toisinaan se periytyy X-kromosomissa tai resessiivisestu eli peittyvästi. Harvinaiskeskus Norion sivuilla on perustietoa perinnöllisyydestä, kohdasta ”Tavallisimmat periytymistavat”. Joskus Perisylvian oireyhtymän selittävänä syynä on kromosomipoikkeavuus. Periytymistavan merkityksestä kussakin tapauksessa keskustellaan perinnöllisyysneuvonnassa, jollaista on saatavilla yliopistosairaaloiden kliinisen genetiikan yksiköissä.

Jos perisylvian oireyhtymän taustalla on geneettinen muutos, useimmilla se on syntynyt niin sanottuna uutena de novo-geenimuutoksena. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy perisylvian oireyhtymää aiheuttavaa geenimutaatiota, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

On mahdollista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaiksimista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on perisylvian oireyhtymää aiheuttava geenimuutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on perisylvian oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Perisylvian oireyhtymä on harvinainen neurologinen oireyhtymä, eikä sen yleisyydestä ei ole tietoja. Se on yhtä yleinen tytöillä ja pojilla. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Perisylvian oireyhtymä tunnistetaan tyypillisen oirekuvan ja aivojen magneettikuvauksessa näkyvän Sylviuksen uurteen seuduille paikantuvan polymikrogyrian perusteella. Polymikrogyriaa esiintyy yhtenä löydöksenä myös useissa muissa oireyhtymissä, joihin liittyy lisäksi muita oireita ja löydöksiä. Siksi nämä oireyhtymät on otettava erotusdiagnoosissa huomioon.

Oireyhtymän taustalta löytyy nykytiedon mukaan geenimutaatio noin yhdellä viidestä (eli noin 20 % tapauksista). Tämän mahdollisuus tutkitaan esimerkiksi geenipaneelitutkimuksilla. Näihin tutkimuksiin laboratorio on valinnut joukon sellaisia geenejä, joiden mutaatioiden tiedetään liittyvän perisylvian oireyhtymään ja/tai polymikrogyriaan. Tutkittavia geenejä voivat olla esim. ACTG1, COL4A1, COL4A2, DDX23, FH, GPSM2, GRIN2B, NEDD4L, NUS1, PIK3CA, SCN3A, TUBA1A, TUBB3, TUBB2B ja WDR62. Jos mutaatio löytyy, kertoo se oireyhtymän periytymistavan ja mahdollisen toistumisriskin lähisuvussa, jolloin perhe halutessaan hyötyy perhesuunnittelusta. Polymikrogyria havaitaan harvoin ultraäänitutkimuksissa ennen loppuraskautta, koska sylviuksen uurre kehittyy vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa raskautta.

Perisylvian oireyhtymään ei voida parantaa, mutta sen olemassa olevia oireita voidaan hoitaa. Oireyhtymään ei ole erityistä lääkehoitoa. Epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Hoito toteutetaan yleensä epilepsialääkkein, joskus myös epilepsiakirurgisin menetelmin. Syömisongelmia voidaan auttaa puheterapiassa ja usein myös ns. oraalistimulaatio-laitteilla. Harvoin syömisongelma on niin vaikea, että joudutaan tekemään gastrostooma eli mahalaukkuavanne ravitsemuksen turvaamiseksi. Puheenkehityksen tueksi lapset hyötyvät vuosia kestävästä puhe- ja kommunikaatioterapiasta. Myös fysio- ja toimintaterapialla voidaan tukea lapsen motorista kehitystä, mikäli oireyhtymään liittyy merkittävää kömpelyyttä tai halvausoireita. Erilaiset koulun tukitoimet auttavat lapsia parempaan koulusuoriutumiseen.

Ennuste

Ennusteeseen vaikuttaa erityisesti epilepsian vaikeusaste. Vauvaiässä alkanut vaikea epilepsia on usein vaikeahoitoinen ja voi sekundaarisesti häiritä lapsen kognitiivista kehitystä johtaen kehitysvammaan. Lievimmilläänkin epilepsiaan liittyy lisääntynyt oppimisvaikeuksien riski. Epileptisillä purkauksilla on taipumus lievittyä murrosiän jälkeen, joskin tästä säännöstä on poikkeuksia. Liikeoireisto pysyy yleensä samankaltaisena aikuis- ja vanhuusikään, eikä siihen liity ajan myötä lisääntyvää invaliditeettia.

Historia

Perisylvian oireyhtymä on harvinainen neurologinen oireyhtymä, joka tunnistettiin omaksi oirekokonaisuudekseen 1990-luvun alussa.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Orphanet: Bilateral perisylvian polymicrogyria

Socialstyrelsen: Perisylviärt syndrom

Järvelä, I., Paetau, R., Rajendran, Y., Acharya, A., Bharadwaj, T., Leal, S. M., … & Schrauwen, I. (2024). Heterogeneous genetic patterns in bilateral perisylvian polymicrogyria: insights from a Finnish family cohort. Brain communications, 6(3), fcae142.

Stutterd, C. A., Brock, S., Stouffs, K., Fanjul-Fernandez, M., Lockhart, P. J., McGillivray, G., … & Leventer, R. J. (2021). Genetic heterogeneity of polymicrogyria: Study of 123 patients using deep sequencing. Brain communications, 3(1), fcaa221.

Genereviews®: Polymicrogyria Overview

Alkuperäisen teksin on kirjoittanut Lastenneurologi Teija Salokorpi silloisen Väestöliiton perinnöllisyysklinikan sivuille 22.9.2009.