Pallister-Killianin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus 1.3.2023

ORPHA:884
ICD-10: Q99.8
OMIM: 601803

Avainsanat: PKS, Tetrasomia 12p, Isokromosomi 12p mosaikismi, Pallister-Killianin mosaiikkioireyhtymä

Lyhyesti

Pallister-Killianin oireyhtymä (PKS) on harvinainen synnynnäinen anomalia- (puutos) ja kehitysvammaoireyhtymä. Oireyhtymän aiheuttaa kromosomin 12 lyhyen käsivarren (p) nelinkertainen ylimäärä (tetrasomia) kahden lyhyen kromosomikäsivarren sijaan. Henkilöllä, jolla on Pallister-Killianin oireyhtymä, ei ole kaikissa elimistöntä soluista oireyhtymää aiheuttavaa kromosomimuutosta, joten kyse on mosaikismista. Tämän vuoksi oireyhtymästä käytetään myös nimityksiä 12p-tetrasomiamosaikismi ja Pallister-Killianin mosaiikkioireyhtymä. Pallister-Killianin oireyhtymän oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Pallister-Killianin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Pallister-Killianin oireyhtymän ulkonäöllisiin tunnusmerkkeihin kuuluvat mm. karkeat kasvonpiirteet, korkea otsa ja kaljuuntuminen ohimon ja otsan alueelta, harvat ripset ja kulmakarvat, toisistaan etäällä olevat silmät, ihopoimu silmän sisäkulmassa, matala silmäkuoppien yläpuolinen alue kasvoissa (subraorbital ridge), matala ja leveä nenänselkä, lyhyt nenä ja ylöspäinkääntyneet sieraimet sekä suuri suu, jossa on iso ylähuuli. Kasvonpiirteiden poikkeavuudet korostuvat iän myötä. Esimerkiksi vanhemmalla iällä leuasta tulee terävä ja kielestä suuri.

Lapsi on syntyessään hypotoninen eli lihaksistoltaan veltto. Tämä voi vaikeuttaa mm. lapsen syömistä, hengittämistä ja myöhemmin seisomaan ja kävelemään oppimista. Yli puolet (70 %)  tarvitsee kävelytuet itsenäisen kävelyn onnistumiseksi. Kontraktuurat eli jäykistymät esimerkiksi nivelissä kehittyvät iän myötä. Olkavarsi ja reisi ovat lyhyet (ritsomelia). Jalat ja kädet ovat pienet, ja sormien ja varpaiden kynnet ovat vajaakehittyneet.

Pallister-Killianin oireyhtymään voi liittyä useita synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia. Näistä yleisimmät ovat pallean ja peräaukon poikkeamat. Neljänneksellä (25 %) löydetään sydämen rakennevika, joista tyypillisimmät sijaitsevat kammion väliseinässä.

Oireyhtymään liittyy usein myös vaikeaa älyllinen kehitysvammaisuus, epilepsia, ihon pigmenttihäiriö (ihossa alueita, joissa on joko liian vähän tai liian paljon pigmenttejä) sekä joissakin harvinaisissa tapauksissa myös kuurous.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa solunjakautumisen yhteydessä tapahtuva epänormaali kromosomien kahdentuminen ja jakautuminen. Tällöin normaaliin kromosomiparin nro 12 lisäksi, perimästä löytyy ylimääräinen isokromosomi nro 12. Tämä isokromosomi koostuu kahdesta lyhyestä kromosomin käsivarresta (p). Normaalisti kromosomi koostuu sekä lyhyestä (p) että pitkästä (q) kromosomikäsivarresta. Pallister-Killianin oireyhtymässä kromosomin 12 lyhyitä käsivarsia (p) on siis neljä kappaletta, jolloin puhutaan 12p-tetrasomiasta. Huomionarvoista on, ettei tämä kromosomimuutos ole kaikissa elimistön soluissa, joten kyse on mosaikismista. Pallister-Killianin oireyhtymän taustalla on siis mosaikistinen 12p-tetrasomia. Suurin osa kromosomimuutoksista näyttäisi tapahtuvan äidiltä peräisin olevassa kromosomissa 12. Syytä tähän ei tiedetä. Äidin korkea ikä lisää riskiä saada lapsi, jolla on Pallister-Killianin oireyhtymä. Tämän riskin arvioidaan olevan samaa luokkaa kuin mitä se on Downin syndroomassa. Usein Pallister-Killianin oireyhtymän aiheuttava kromosomimuutos johtaa raskauden keskenmenoon tai lapsen menehtymiseen pian syntymän jälkeen, muttei aina.

Pallister-Killianin oireyhtymä ei yleensä periydy, vaan kromosomimuutos syntyy biologisesti sattumalta ja uuden, niin kutsutun, de novo-mutaation seurauksesta. Tällöin suvussa ei ole aikaisempaa historiaa kyseisestä kromosomimuutoksesta, eikä vanhempien perimäntutkimuksista löydetä Pallister-Killianin oireyhtymään johtavaa mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Pallister-Killianin oireyhtymän yleisyys ei ole tiedossa, mutta arviot vaihtelevat 1:25 000 ja 5.1 tapausta miljoonaa syntynyttä lasta kohden (ts. lähes 1: 200 000). Ainakin 200 henkilöä, joilla on Pallister-Killianin oireyhtymä on kuvattu maailmalla. Oireyhtymä on todennäköisesti alidiagnosoitu, koska osalla Pallister-Killianin oireet ovat lievät.

Diagnoosi ja hoito

Pallister-Killianin oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisten tutkimusten lisäksi kromosomitutkimukseen. Usein poikkeavaa kromosomilöydöstä ei kuitenkaan löydetä tutkimalla verinäytteen lymfosyyttejä, koska nopeasti jakautuvat solut voivat menettää kromosomimuutoksensa. Sen sijaan kromosomitutkimus tehdään potilaan ihonäytteestä, ihon fibroblasteista eli sidekudossoluista. Pallister-Killianin oireyhtymän taustalla oleva isokromosomi havaitaan fibroblasteista 30-100 % todennäköisyydellä. In situ hybridisaatiota (FISH) tai vertailevaa genomista hybridisaatiotestiä (CGH) voidaan käyttää varmistamaan, että kyseessä on juuri kromosomin 12p poikkeama.

Erotusdiagnoosissa on huomioitava 12p-trisomia ja Frynsin oireyhtymä.

Raskaudenaikaisen diagnoosin jäljille voidaan päästä ultraäänitutkimuksessa, jos sikiöllä havaitaan useita Pallister-Killianin oireyhtymään sopivia rakennepoikkeavuuksia. Näitä ovat mm. palleatyrä, liiallinen lapsiveden määrä, sikiön turvotus, sydämen epämuodostumat ja lyhyet raajat. Ultraäänilöydösten jälkeen voidaan tehdä kromosomianalyysi mm. lapsivesinäytteestä, joka voi selittää kehittyvän sikiön epämuodostumien taustalla olevia syitä.

Pallister-Killianin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Hoito on yksilöllistä ja käsittää usein mm. fysio-, toiminta- ja puheterapian. Perheen psykososiaalinen tukeminen on tärkeää.

Ennuste

Oireyhtymän ennuste on usein heikko. Useimmiten raskaus keskeytyy palleatyrän vuoksi. Elävänä syntyneistä noin puolet selviävää ensimmäisistä elinvuosistaan. Huomioitavaa kuitenkin on, että yli 40-ikävuoden iän saavuttaneita henkilöitä, joilla on Pallister-Killianin oireyhtymä, tunnetaan maailmalla.

Historia

Phillip Pallister kuvasi oireyhtymän ensikerran vuonna 1977 ja Maria Teschler-Nicola ja Wolfgang Killian vuonna 1981.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Kokemustietoa tästä oireyhtymästä löydät Tukiliiton sivuilta Tarinat osiosta; Maijan valoisa luonne voimaannuttaa ja Vamman kanssa eläminen on järjestelykysymys.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytää hakusanalla ”Pallister Killian Syndrome” englannin kielisen sivuston ”PKS Kids – Pallister Killian Syndrome”, josta saa lisätietoa ja vertaistukea oireyhtymästä.