PADDAS-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 12.3.2025

ORPHA: 589515
ICD-10: G11.8
OMIM: 620719

Avainsanat: PUM1-associated developmental disability-ataxia-seizure syndrome (PADDAS)

Lyhyesti

PADDAS-oireyhtymän nimitys tulee englanninkielisistä sanoista Pumilio1-associated developmental disability, ataxia, and seizure syndrome. Se on harvinainen geenimuutoksesta aiheutuva oirekokonaisuus, jolle tyypillistä on vaihtelevan asteinen kehitysviive, kehitysvamma ja ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt. Osalla oirekuvassa on epilepsiaa ja tiettyjä käyttäytymispiirteitä. Ulkonäköpiirteisiin voi liittyä lyhytkasvuisuus, tietyt lievät kasvonpiirteet ja jotkin muut poikkeavuudet. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on PADDAS-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Vastasyntynyt voi olla tavanomaista pienikokoisempi ja kasvu ikäisiinsä nähden heikompaa. Lapset ovat usein hypotonisia eli heillä on alentunut lihasjänteys. Tämä voi vaikeuttaa vastasyntyneen kykyä imeä ja niellä sekä myöhemmin omaksua motorisia eli liikkumisen perustaitoja, kuten istumista, ryömimistä, seisomista ja kävelyä. Vauvan perusrefleksit voivat myös olla puutteelliset. Useimmilla todetaan ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriö, joka ilmenee esimerkiksi hapuilevana tai hoippuvana liikkeenä.

Kasvonpiirteille ominaista voivat olla leveä nenänselkä, toisistaan kaukana olevat ja mantelin muotoiset silmät sekä korkea ja kaareva kitalaki. Osalla sormissa ja varpaissa ilmenee poikkeavuutta, kuten tappimaiset sormet ja yhdysvarpaisuus eli synnynnäisesti yhteen kasvaneet varpaat. Muita lääketieteellisessä kirjallisuudessa mainittuja ulkonäköpiirteitä ovat mm. skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, pienet kädet, hammaspoikkeavuudet, yliliikkuvat nivelet ja selän hirsutismi eli liikakarvoitus sekä kuopparinta eli sisään painunut rintalasta. Kaikilla edellä mainittuja ulkonäköpiirteitä ei ole.

Kehitysviive todetaan kaikilla ja sen aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Kehitysviive ilmenee kognitiivisissa eli tiedonkäsittelyyn liittyvissä taidoissa, liikkumisen perustaitojen omaksumisessa ja puheen kehityksessä. Osa lapsista oppii puhumaan sujuvasti lausein ja osalla puhe rajoittuu muutamiin sanoihin.

PADDAS-oireyhtymässä noin kolmasosalla (30 %) todetaan epilepsia. Ensimmäisten epilepsiakohtausten alkamisikä, kohtaustiheys ja hoitovaste vaihtelevat. Osalla kohtauksia laukaisee kuume.

Aivokuvantamisessa voidaan havaita mahdollisesti laajentuneet aivokammiot, pieni aivokurkiainen tai poikkeavuuksia takimmaisessa kallokuopassa (niin kutsutussa posterior fossassa). Lisäksi aivokuori voi olla tavanomaista ohuempi ja pikkuaivot vajaakehittyneet. Aivojen rakenteelliset muutokset ovat yksilöllisiä, eikä niitä välttämättä ole kaikilla. EEG- eli aivosähkökäyrämuutoksia todetaan monilla.

PADDAS-oireyhtymään liittyy harvoin muita rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten esimerkiksi sydämen rakennemuutoksia. Osalla pojista voi kuitenkin olla laskeutumattomat kivekset ja hypospadia eli virtsaputken kehityshäiriö, jossa virtsaputken aukko sijaitsee poikkeavasti peniksen alapinnalla.

PADDAS-oireyhtymässä karsastus on yleinen näköhäiriö. Muita silmiin liittyviä piirteitä ovat riippuluomet sekä taittovirheet.

PADDAS-oireyhtymän oirekuva tarkentuu uusien tutkimusten myötä.

Syy ja perinnöllisyys

PADDAS-oireyhtymä johtuu PUM1- (Pumilio homolog 1)-geenin tietyntyyppisestä mutaatiosta eli muutoksesta. Geeni sijaitsee kromosomissa 1 (1p35). Tämä geneettinen muutos, johtaa PUM1-proteiinimäärän merkittävään vähenemiseen (alle 50 % tavanomaisesta), mikä aiheuttaa oireyhtymän oireet. Etenkin keskushermosto on herkkä proteiinimäärien muutoksille. PUM1-geeni on tärkeä hermoston toiminnalle. Siitä valmistuva proteiini osallistuu useiden eri geenien säätelyyn ja eri proteiinien välisiin vuorovaikutuksiin etenkin pikkuaivokuorella.

PADDAS-oireyhtymä noudattaa autosomissa vallitsevaa eli dominanttia periytymistapaa. Kaikki oireyhtymätapaukset ovat olleet kuitenkin seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy PUM1-geenin muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukurauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on usein prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

Sukusolumosaikismissa osassa vanhemman sukusoluja on PUM1-geenin muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on PADDAS-oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

PADDAS-oireyhtymä on erittäin harvinainen, eikä sen yleisyydestä ole saatavilla luotettavia tietoja.

Diagnoosi ja hoito

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti joitakin ulkonäön ja rakenteen erityispiirteitä, lähetetään lapsi yleensä erikoissairaanhoitoon diagnoosin selvittämistä varten. PADDAS- oireyhtymän diagnoosia ei pysty päättelemään pelkkien oireiden perusteella, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai -paneelilla tai tutkimalla eksomisenvenssoinnilla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä muilla perheessä tai lähisuvussa. Lisäksi se antaa tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi. Nykyisin tiedetään, että PADDAS-oireyhtymän taustalla on uusi (de novo) geenimuutos PUM1-geenissä, jolloin vanhemmat eivät ole kyseisen mutaation kantajia ja sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni, mikä on tärkeä tieto perhesuunnittelun kannalta.

PADDAS-oireyhtymää ei pystytä parantamaan, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Fysio-, toiminta- ja puheterapia tukee lapsen kehitystä. Oppimisen tukeminen on tärkeää. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Liikehäiriöiden hoitoon on olemassa lääkkeitä. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on tärkeää.

Ennuste

Eliniän ennuste riippuu oireista. Vaikeahoitoinen epilepsia voi lyhentää elinikää.

Historia

Oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran lääketieteellisessä kirjallisuudessa vuonna 2018.

Huomioitavaa

Tietyntyyppinen PUM1-geenin mutaatio voi aiheuttaa myös toisen oireyhtymän nimeltään PUM1-pikkuaivoataksia (PUM1-related cerebellar ataxia, PRCA) tai niin kutsutun spinoserebellaarisen ataksian-47 (SCA47). Tästä mutaatiosta huolimatta PUM1-geenistä pystytään valmistamaan riittävästi toimivaa geenituotetta (noin 75 % normaalista määrästä, joka siis 100 %), toisin kuin PADDAS-oireyhtymässä. PUM1-pikkuaivoataksiassa ensioireet ilmenevät noin 40–50 vuoden iässä. Yleisesti pikkuaivoperäiselle ataksialle on tyypillistä tahdonalaisten lihasten yhteistoimintahäiriö, johon ei liity halvausta. PUM1-pikkuaivoataksiaperiytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Henkilö, jolla tämä mutaatio on, on siis 50 % todennäköisyys saada lapsi, jolla on myös PUM1-pikkuaivoataksia. Lapsen oireet voivat kuitenkin olla eriasteiset kuin hänellä itsellään.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”PUM1 syndrome” englanninkielinen keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa nimeltään ”PUM1 Disorder support group”. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Human Disease Genes: PUM1

Lähteet

Orphanet: PUM1-associated developmental disability-ataxia-seizure syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Neurodevelopmental Disorder With Motor Abnormalities, Seizures, And Facial Dysmorphism; Nedmsf (PADDAS SYNDROME)

Gennarino, V. A., Palmer, E. E., McDonell, L. M., Wang, L., Adamski, C. J., Koire, A., … & Zoghbi, H. Y. (2018). A mild PUM1 mutation is associated with adult-onset ataxia, whereas haploinsufficiency causes developmental delay and seizures. Cell, 172(5), 924-936. DOI: 10.1016/j.cell.2018.02.006

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 12.3.2025