Otopalatodigitaalinen oireyhtymä 1

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 31.10.2022

ORPHA:90650
ICD-10: Q87.0
OMIM: 311300

Avainsanat: Otopalatodigital (ODP) syndrome 1, OPD syndrome 1, Cranioorodigital syndrome, Taybi syndrome

Lyhyesti

Otopalatodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 1 (OPD1) on lievin otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjoon (Otopalatodigital Spectrum Disorders (OPDSD)) kuuluvista harvinaissairauksista. Kyseessä on synnynnäinen kehityshäiriö, joka ilmenee etenkin luustossa. OPD1-oireyhtymän tyypillisiin piirteisiin lukeutuvat tiettyjen luiden rakennepoikkeavuudet, esimerkiksi sisäkorvan kuuloluissa, sormissa, varpaissa, kallossa, kitalaessa, raajoissa ja joskus myös rintarangassa. Sisäkorvan kuuloluiden rakennepoikkeavuudet voivat aiheuttaa mm. konduktiivisen kuulonaleneman tai kuurouden. Oirekirjon X-kromosomaalisen periytymistapansa vuoksi kaikki otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjon harvinaissairaudet ovat usein lievempiä tytöillä/naisilla kuin pojilla/miehillä. Lisäksi vain osa pojilla/miehillä kuvatuista oireista ilmenee tytöillä/naisilla.

Oireet ja löydökset

Suurin osa OPD1-oireyhtymän piirteistä on esillä jo vastasyntyneellä. Usein heillä todetaan suulakihalkio, pieni suu, leveä nenänpää ja matala nenänselkä. Silmät ovat usein etäällä toisistaan ja silmäluomiraot voivat olla alaspäin suuntautuneet. Silmäkuoppien yläpuoliset otsaluun kohoumat ovat monilla korostuneet.

OPD1-oireyhtymässä tietyt sormet voivat olla tavanomaista pidempiä ja lyhyempiä. Esimerkiksi etenkin peukalot ja isovarpaat ovat usein tavanomaista pienikokoisemmat ja nimettömät/isovarpaiden viereiset varpaat tavanomaista pidemmät. Lisäksi sormien päät voivat olla leveät suhteessa sormen muuhun rakenteeseen. Osa sormista voi olla myös kiinni toisissaan. Kynnet saattavat olla pienikokoiset. Isovarpaan ja viereisen varpaan välissä on usein nk. sandaalivako eli tavallista suurempi varpaiden väli. Kamptodaktylia eli yhden tai useamman sorminivelen koukkujäykistymä on yleinen.

Sisäkorvan kuuloluut ovat rakenteeltaan poikkeavat, mikä johtaa konduktiiviseen kuulonalenemaan tai kuurouteen. Hampaita saattaa olla tavanomaista vähemmän.

Lapsen puheen kehitys voi olla hidasta, mikä voi osaltaan johtua kuulonalenemasta tai kuuroudesta. Älykkyys on yleensä normaali.

Joidenkin nivelten, kuten kyynärpäiden ja ranteen, liike on lähes poikkeuksetta kaikilla rajoittunutta. Pectus carinatum eli harjurinta on mahdollinen. Pituuskasvu voi jäädä jälkeen muista perheenjäsenistä. OPD1-oireyhtymään voi liittyä sukupuolielinten ja virtsateiden rakennepoikkeavuuksia. Murrosiän kehitys on normaali.

Koska tytöillä/naisilla on tavanomaisesti perimässään kaksi X-kromosomia, ja siis kaksi FLNA-geeniä, heidän oirekuvansa ei ole yhtä selkeä ja moninainen kuin pojilla/miehillä, joilla X-kromosomeja on vain yksi.

Syy ja perinnöllisyys

OPD1-oireyhtymän aiheuttaa FLNA-geenin mutaatio X-kromosomissa (Xq28). Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu lukuisia eri mutaatioita. FLNA-geenistä tuotetaan filamiini-A-nimistä rakenneproteiinia, joka on tärkeä osa solunsisäistä tukirankaa. Solutukirankaa tarvitaan mm. aineiden kuljetukseen, solun muodon ylläpitoon ja solun liikkeisiin. OPD1-oireyhtymän aiheuttava mutaatio kohdistuu filamiini-A-proteiinissa kohtaan, joka sitoo solutukirangan toista tärkeää proteiinia, aktiinia. Tämä FLNA-geenin mutaatio estää filamiini-A- ja aktiini-proteiinien vuorovaikutuksen. Aktiini on eräs solun runsaimmista proteiineista ja sillä on moninaisia tehtäviä soluissa. On epäselvää, miten FLNA-geenin mutaatio johtaa oireiden syntyyn sikiökaudella ja otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjoon.

OPD1-oireyhtymä periytyy X-kromosomissa. Tämän vuoksi oireyhtymä ei periydy koskaan isältä pojalle, mutta kaikki hänen tyttärensä ovat FLNA-geenimuutoksen kantajia. FLNA-geenimuunnosta perimässään kantavalla naisella on 25 %:n todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on OPD1, ja 25 % todennäköisyys saada tyttölapsi, jolla on sama FLNA-geenin mutaatio perimässään kuin hänellä itsellään. Todennäköisyys ettei poika- ja tyttölapset peri oireyhtymää aiheuttavaa mutaatiota äidiltään on 25 %. Nämä periytymistodennäköisyydet säilyvät raskaudesta toiseen samoina.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

OPD1-oireyhtymän yleisyydeksi arvioidaan alle yksi tapaus sataatuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden (1: 100 000). Yli 150 henkilölle maailmassa on asetettu otopalatodigitaalisen oireyhtymäkirjon diagnoosi.

Diagnoosi ja hoito

OPD1-oireyhtymän diagnoosi asetetaan oirekuvan ja perimäntutkimuksessa löytyneen FLNA-geenimutaation perusteella. Erotusdiagnoosissa on huomioitava muut FLNA-geenin mutaatioista johtuvat otopalatodigitaaliseen oireyhtymäkirjoon kuuluvat harvinaissairaudet, jotka ovat otopalatodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 2 (OPD2), Melnick-Needlesin oireyhtymä, frontometafyysinen dysplasia (frontometaphyseal dysplasia) sekä TODPD-oireyhtymä (Terminal osseous dysplasia with pigmentary skin defects). Lisäksi OPD1-oireyhtymällä on yhteisiä piirteitä mm. Larsenin oireyhtymän, osteopetroosin ja orofasiodigitaalisen oireyhtymän kanssa. Oirekuvan yhteensopivuus geenitutkimustuloksen kanssa vahvistaa diagnoosin.

OPD1-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa kunkin potilaan tarpeiden mukaisesti. Kirurgiaa voidaan käyttää joidenkin luustomuutosten hoitamiseksi. Mahdollisen skolioosin eli selkärangan vinouden kehittymistä on tarkoin seurattava. Kuuloluiden rakennepoikkeavuuksien luonteesta riippuu, voidaanko konduktiivista kuulonalenemaa hoitaa. Fysioterapia on tärkeää mm. jäykistymien ja niihin mahdollisesti liittyvien kipujen ehkäisemiseksi.

Ennuste

Eliniänodote ei poikkea tavanomaisesta.

Historia

OPD1-oireyhtymästä on käytetty myös nimitystä Taybin oireyhtymä, koska ensimmäinen lääketieteellinen julkaisun oireyhtymästä teki iranilais-amerikkalainen lastenlääkäri ja radiologi Hooshang Taybi vuonna 1963.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Oto-palato-digital syndrome type 1
National Organization for Rare Disorders (NORD): Otopalatodigital syndrome Type 1
MedlinePlus: Otopalatodigital syndrome Type 1

Lähteet

Orphanet:  Otopalatodigital syndrome type 1
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Otopalatodigital spectrum disoider, included frontootopalatodigital osteodysplasia, included 
GeneReviews®: X-Linked Otopalatodigital Spectrum Disorders

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Roger E. Stevenson, Charles E. Schwartz ja R. Cutis Rogers. Atlas of X-linked Intellectual Disability Syndromes. Oxford University Press. Second Edition (2012).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 23.9.2021.