Orofakiodigitaalinen oireyhtymä 1

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.11.2023

ORPHA:2750
ICD-10: Q87.0
OMIM: 311200

Avainsanat: Oral-facial-digital syndrome type 1 (OFDS1), Papillon-Leage-Psaume syndrome

Lyhyesti

Orofakiodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 1 (OFD1) kuuluu laajempaan orofakiodigitaalisten oireyhtymien perheeseen, joita tällä hetkellä tunnetaan ainakin 13 erilaista. Näistä Orofakiodigitaalinen oireyhtymä tyyppi 1 on yleisin, mutta sekin erittäin harvinainen. Oireyhtymää esiintyy pääasiassa vain naisilla, koska poikasikiöt menehtyvät usein jo raskauden varhaisessa vaiheessa. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti tyttöjen/naisten välillä. Tässä diagnoosikuvauksessa sukupuoli määritellään biologisesti ja siten, että tytöllä/naisella on naistyypillinen keho ja pojalla/miehellä miestyypillinen keho.

Oireet ja löydökset

OFD1-oireyhtymäepäily saattaa herätä jo pian syntymän jälkeen tai vasta myöhemmin lapsuudessa tai aikuisuudessa, esimerkiksi monirakkulaisen munuaistaudin selvittelyn yhteydessä.

OFD1-oireyhtymän tyypillisiä ulkonäköpiirteitä ovat suun, kasvojen, sormien ja varpaiden rakennepoikkeavuudet. Kielessä voi ilmetä hamartoomia ja/tai lipoomia. Hamartoomat ovat hyvänlaatuisia kasvainmuodostelmia ja lipoomat ovat rasvakudoksen hyvänlaatuisia kasvannaisia. OFD1-oireyhtymässä ilmeneviä muita suun rakennepoikkeavuuksia voivat olla myös suulakihalkio, kiinnikkeet ikenissä (gingival frenulae), ylimääräiset tai puuttuva hampaat sekä poikkeavasti kehittynyt hammaskiille.

Kasvojen ulkonäköpiirteisiin kuuluvat mm. toisistaan kaukana olevat silmät, pienileukaisuus, suuri silmän sisäkulman ja nenän etäisyys toisistaan sekä nenän alueen lievät erityispiirteet. Hiukset voivat olla kuivat, karheat ja hauraat ja niitä voi olla vähän tai ei lainkaan. Allopekia eli kaljuus ei ole yleistä ja se on useimmiten osittaista.

Noin joka kymmenennellä (10 %) on kasvoissaan 1–2 mm läpimittaisia helmenvaaleita näppylöitä, luufinnejä (milium, milia), joiden sisällä on keratiinia, sarveistalimassaa. Luufinnit eivät kutise, eivätkä ole haitallisia. Niitä on usein päänahassa, korvanlehdessä, kasvoissa ja kämmenselässä. Useimmiten ne häviävät iän myötä, mutta niistä voi jäädä arpia ihoon.

Sormien ja varpaiden rakennepoikkeavuuksia todetaan yli puolella (88 %). Tyypillisimmät niistä ovat yhdys- ja/tai lyhytsormisuus ja/tai -varpaisuus. Pikkurilli voi olla käyrä ja isovarpaita voi olla samassa jalassa kaksi.

Yli puolella (65 %) oirekirjoon liittyy aivojen rakennepoikkeavuuksia, joista yleisimmät ovat aivokystat, aivokurkiaisen puuttuminen sekä pikkuaivojen puutos tai vajaakehittyminen. Jälkimmäiseen voi liittyä Dandy-Walkerin epämuodostuma. OFD1-oireyhtymälle harvinaisempia aivojen rakennemuutoksia ovat aneurysmat eli valtimonlaajentumat, hypotalamuksen hamartoomat, pakygyria eli aivojen paksupoimuisuus, heterotopia eli virhesijainti sekä hydrokefaliaa eli aivopaineen ja aivokammioiden laajentuma, joka useimmiten johtuu aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriöstä. Etenkin pikkuaivojen puutos, mutta myös muut aivojen rakennepoikkeavuudet, voivat aiheuttaa epilepsiaa ja ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä.

Puolella (50 %) on kehitysvamma tai jonkinlainen oppimisvaikeus. Mahdollisen kehitysvamman yhteys aivojen rakennemuutoksiin on osin epäselvä. Jos lapselle on kehitysvamma, se on usein lievä tai keskivaikea. OFD1-oireyhtymässä käyttäytymishäiriöt tai ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai autistimikirjon piirteet ovat harvinaisia.

OFD1-oireyhtymässä vähintään puolella on monirakkulainen munuaistauti. Kystat voivat syntyä lapsuudessa, teini-iässä tai aikuisuudessa. Yli puolella (60 %) riski merkittävään munuaissairauteen kasvaa lapsen tultua täysi-ikäiseksi. Munuaisten vajaatoiminnan ajankohta vaihtelee 11–70-vuoden välillä. Joskus munuaiskystat voivat olla ainoat oireyhtymään liittyvät löydökset.

Noin 6 %:lla ilmenee kuulovika, joka voi johtua toistuvista välikorvantulehduksista ja olla yhteydessä lapsella olevaan suulakihalkioon. Heikkokuuloisuus voi vaikuttaa lapsuudessa puheen kehittymiseen, ja siksi säännölliset kuulotutkimukset ovat tärkeitä.

OFD1-oireyhtymässä voi ilmetä kystiä eli nesteen täyttämiä rakkuloita maksassa, haimassa ja munasarjoissa.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa OFD1 (tai toiselta nimeltään CXORF5)-geenin mutaatio X-kromosomissa (Xp22). OFD1-geenin virheetön toiminta on tärkeä normaalille kehitykselle. OFD1-geenin geenituote, proteiini, on värekarvojen ja kromosomin sentrosomin rakenneosa. Sentrosomin eheys on tärkeää, jotta kromosomit jakautuvat tasapuolisesti tytärsolujen välille solunjakautumisessa.

OFD1-oireyhtymä periytyy X-kromosomissa vallitsevasti ja sen geneettinen penetranssi eli ilmenemistodennäköisyys on korkea. Tästä seuraa, että poikasikiöt ovat elinkelpoisia vain äärimmäisen harvoin ilman toimivaa OFD1-geeniä, koska heillä on tavanomaisesti vain yksi X-kromosomi perimässään. OFD1-oireyhtymää esiintyykin pääasiassa vain tytöillä/naisilla, joilla on perimässään kaksi X-kromosomia, ja siis mahdollisuus hyödyntää toisessa X-kromosomissaan olevaa OFD1-geeniä, jossa ei ole mutaatiota. Osa tyttöjen/naisten oirekuvan vaihtelusta on selitettävissä X-kromosomin inaktivaatiolla, josta voit halutessasi lukea Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta Periytymisen periaatteet, ”Mitä on X-kromosomin inaktivaatio?”.

Jos sikiö on tyttö, hänellä on 50 % todennäköisyydellä OFD1-oireyhtymä. Yhtä todennäköistä on (50 %), ettei tyttösikiöllä ole OFD1-oireyhtymän aiheuttavaa mutaatiota perimässään. Jos sikiö on poika, hän perii 50 %:n todennäköisyydellä OFD1-geenimutaation ja 50 %:n todennäköisyydellä hänella ei sitä ole. Raskaus, jossa pojalla on OFD1-geenin mutaatio, useimmiten keskeytyy. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen naisella, jolla on OFD1-geenimutaatio perimässään.

Suurimmassa osassa tapauksista (75 %) OFD1-oireyhtymä johtuu kuitenkin de novo mutaatiosta. De novo-mutaatiot syntyvät hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on OFD1-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykymenetelmin sukusolumosaikismin mahdollisuutta ei voida kuitenkaan poissulkea tai vahvistaa perinnöllisyystutkimuksissa.  Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on OFD1-geenin mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on OFD1–oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

OFD1 yleisyydeksi on arvioitu yksi vastasyntynyt 50 000 – 250 000 syntynyttä lasta kohden (1: 50 000-250 000).

Diagnoosi ja hoito

Toisinaan lapsi saa OFD1-oireyhtymädiagnoosin pian syntymän jälkeen. Jos oirekuva on lievä diagnoosin jäljille päästään myöhemmin lapsuudessa tai vasta aikuisuudessa esimerkiksi monirakkulaisen munuaistautilöydöksen johdattelemana.

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava muut orofakiodigitaalisen oireyhtymän tyypit, perinnöllinen munuaiskysta tauti (familial cystic renal disease) sekä mm. Meckelin ja Joubertin oireyhtymät. OFD1-geenin mutaatio voi olla yhteydessä myös muihin alleelisiin oireyhtymiin, jotka on esitelty laajemmin OFD1-oireyhtymää käsittelevässä Genereviews®-julkaisussa (ks. lähteet).

Diagnostiikassa käytetään geenitutkimusta, jossa selvitetään OFD1-geenin emäsjärjestys. OFD1-oireyhtymän selvittelyssä on otettava myös huomioon X-kromosomin alueen (Xp22.3-p22.2) uudelleenjärjestäytymisen mahdollisuus. Tällä alueella olevat mutaatiot ovat osallisina useissa eri oireyhtymissä. OFD1-oireyhtymä diagnoosi voidaan asettaa, jos perimäntutkimustulokset ovat yhteensopivat potilaan oirekuvan kanssa.

Koska OFD1-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta useimpia sen oireita ja löydöksiä pystytään hoitamaan. Korjaavan plastiikkakirurgian tarve arvioidaan yksilöllisesti. Hammaslääkäri arvioi toimenpiteet mahdollisten ylimääräisten hampaiden poistamiseksi ja purentavirheiden korjaamiseksi. Säännölliset hammastarkastukset ovat osa OFD1-oireyhtymän hyvää hoitoa. Munuaisten, maksan, haiman ja munasarjojen ultraääniseuranta mahdollisten kystalöydösten havaitsemiseksi on tärkeää. Munuaiskystat ilmaantuvat useimmiten nuoruudessa tai aikuisuudessa, mutta niitä on havaittu joillakin myös sikiökaudella tai lapsuudessa. Tiettyjen laboratorioarvojen ja verenpaineen säännöllisen seurannan avulla voidaan tarkkailla munuaisten toimintaa. Vuosittaiset kuulotutkimukset ovat tärkeitä. Korvainfektioiden hyvä hoito voi ehkäistä kuulonaleneman ja häiriöttömän puheen kehityksen. Puheterapian tarve arvioidaan yksilöllisesti. Mahdollisen epilepsian hyvä hoitotasapaino saavutetaan usein epilepsialääkkeillä. Käyttäytymispiirteiden ja kehityksen seuranta on säännöllistä. ADHD:n ja autismikirjon häiriön hoito ja niihin tarvittavat tukitoimet räätälöidään kunkin potilaan tarpeiden mukaisesti. Oppimisen elinikäinen tukeminen on tärkeää jokaisen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Ennuste

Miessukupuolella OFD1 johtaa useimmiten ensimmäisellä tai toisella raskauskolmanneksella sikiön menehtymiseen. Vain harvoin poikavauvat syntyvät elävinä. Naisten eliniänodote vaihtelee rakennepoikkeavuuksien määrän ja laadun sekä sisäelinlöydösten mukaan.

Historia

OFD1:n raportoivat lääketieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäisinä Papillon-League ja Psaume vuonna 1954.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Orofakiodigitaalinen syndrooma tyyppi 1 (OFD1) (Orphanet)
National Organization for Rare Diseases (NORD): Oral-Facial-Digital Syndrome