Mukopolysakkaridoosi IV

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.1.2022

ORPHA:582
ICD-10: E76.2
OMIM: 252300, 253000, 253010

Avainsanat: MPSIV, MPS4, Morquion oireyhtymä

Lyhyesti

Mukopolysakkaridoosi tyyppi IV (MPSIV) kuuluu mukopolysakkaridooseihin ja se on myös lysosomaalinen kertymäsairaus. MPSIV:stä on olemassa kaksi eri muotoa tyyppi A ja B, joita ei voi juurikaan erottaa toisistaan kliinisen kuvan perusteella. MPSIV:ssä suurimmat pulmat liittyvät vakaviin rusto- ja luusto-oireisiin. Älykkyys on usein normaalia. Yhteistä A- ja B-muodoille ovat luun metafyysin ja nikama-välilevy-selkärangan kasvuhäiriöt.

Oireet ja löydökset

Mukopolysakkaridoosi IV tyyppi-A diagnosoidaan yleensä 18 kuukauden ja toisen ikävuoden välisenä aikana. Tällöin kävelytaito on usein jo opittu. Oireet vaihtelevat lievistä vaikeisiin. Oireet johtuvat pääasiassa ruston kehityksen häiriöistä, jotka heijastuvat luuston mineralisoitumiseen ja kasvun häiriöihin.

Selkärangan epämuodostumat ovat eteneviä ja niihin lukeutuvat usein mm. skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma ja kyfoosi eli poikkeuksellinen selkärangan kaarevuus tai niiden yhdistelmä kyfoskolioosi. Joillakin voi esiintyä pectus carinatum eli harjurinta. Selkärangan epämuodostumat vaikeuttavat kävelemistä, haittaavat päivittäisiä toimintoja ja pysäyttävät myös pituuskasvun noin kahdeksannen ikävuoden tietämillä. Lapset jäävät usein 1-1,5 metrin pituisiksi riippuen rakennepoikkeavuuksien vaikeusasteesta. Myös pitkissä luissa todetaan rakennepoikkeavuuksia. Joillakin voi olla esimerkiksi nk. coxa valga, jossa reisiluun kaulan ja reisiluun välinen kulma on tavallista suurempi, tai genu valga ts. pihtipolvet tai valgus-polvet. Coxa valga ja pihtipolvisuus johtavat alaraajojen virheasentoihin. Lisäksi kädet voivat olla suhteettoman suuret muuhun vartaloon nähden ja ranteet voivat olla ylitaipuisat ja isot.

Kasvun myötä kaula ja keskivartalo voivat jäädä tavallista lyhyemmiksi. Henkitorvi on usein ahtautunut ja se voi pahimmillaan johtaa henkilön ennenaikaiseen menehtymiseen hengitysvaikeuksien, uniapnean ja muiden komplikaatioiden vuoksi.

Luuston poikkeavuudet voivat vaikuttaa myös kasvonpiirteisiin. Suu voi olla leveä, poskipäät voivat olla korostuneet ja nenä tavallista pienempi. Kasvonpiirteet muuttuvat korostuvat potilaan vanhetessa.

Selkärangan nikamien alikehittyneisyys ja nikamien sijoiltaanmenot voivat jättää selkäytimen puristuksiin. Selkäytimen puristuksiin jäämiseen voi liittyä atlantoaksiaalinen subluksaatio eli ensimmäisen ja toisen kaulanikaman välinen osittainen sijoiltaanmeno. Hermostoon liittyvät komplikaatiot aiheutuvat pääasiassa luustomuutoksista.

Älykkyys on normaali MPSIV:ssa, mutta lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja etenevästä älyllisestä kehitysvammaisuudesta MPSIV tyyppi B-muodossa.

MPSIV:een liittyy myös mm. hengitysvaikeuksia, maksan normaalia suurempi koko, kuulon menetys, hampaiden alikehittyneisyys sekä silmän sarveiskalvon samentumat. Sydämen aorttaläppäviat ilmenevät myöhemmin oireyhtymän oireiden etenemisen myötä. Eri oireiden vaikeusasteet vaihtelevat tyyppi- A ja -B:n välillä. Esimerkiksi tyyppi-A:ssa hammaskiille on hyvin ohut.

Syy ja perinnöllisyys

MPSIV tyyppi-A ja -B aiheutuvat mutaatioista geeneissä, jotka koodaavat mukopolysakkarooseja hajottavia entsyymejä. MPSIV tyyppi-A:n aiheuttaa N-asetyyligalaktoosiamiini-6-sulfataasin puutos ja MPSIV tyyppi-B:n beeta-D-galaktoosidaasi-entsyymin puutos. N-asetyyligalaktoosiamiini-6-sulfataasia ilmentävä geeni, GALNS, sijaitsee kromosomissa 16 (16q24) ja beeta-D-galaktoosidaasi-entsyymiä koodaava geeni, GLB1, kromosomomissa 3 (3p22). GALNS-geenistä on kuvattu 118 erilaista mutaatiota. MPSIV oireet johtuvat kerataanisulfaatin ja kondroitiini-6-sulfaatin hajoamisen estymisestä ja aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä lysosomi-nimisiin soluelimiin eri puolilla kehoa.

MPSIV periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Vanhemmilla on siis perimässään vain yksi oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio ja ovat siksi oireettomia. Tällaisessa perheessä, jossa vanhemmat ovat geenimuutoksen kantajia, jokaisessa seuraavassa raskaudessa lapsen todennäköisyys periä oireyhtymä on 25 %. Tämä periytymistodennäköisyys on sama parin jokaisen raskauden kohdalla.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

MPSIV esiintyvyydessä on valtioillisia eroja. Yleisyys vaihtelee 1:240 000 ja 1: 7 600 000 välillä. Maailmanlaajuiseksi keskiarvon arvioidaan olevan yksi vastasyntynyt 1 500 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (1: 1 500 000).

Diagnoosi ja hoito

Varhainen diagnoosin asettaminen hyödyntää kuvaustekniikoita, molekyylibiologisia menetelmiä sekä entsyymiaktiivisuuden määrittämistä. Diagnoosi perustuu usein kohonneeseen, muttei jatkuvasti koholla olevaan, kerataani sulfaatti-pitoisuuden toteamiseen virtsasta sekä MPSIV tyyppi-B muodossa galaktosyylioligosakkaridin erittymiseen virtsaan. MPSIV tyyppi A- ja B-muodot erotetaan toisistaan entsyymipuutoksen avulla. Entsyymin puutos voidaan todeta entsyymin aktiivisuuden mittaamisella valkosoluista ja fibroblasteista eli sidekudossoluista, tai geenitutkimuksen avulla.

Joskus erotusdiagnoosin tekeminen MPSIV tyyppi-B:n ja gangliosidoosi 1:n (GM1) välillä voi olla hankalaa.

Oireyhtymään ei ole toistaiseksi olemassa parantavaa hoitoa. Entsyymikorvaushoito on ollut mahdollinen MPSIV tyyppi-A:han vuodesta 2014 alkaen ja kantasoluhoidot ovat joissakin maissa mahdollisia. Usein parhaimmat hoitotulokset saavutetaan, jos hoito on aloitettu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Entsyymikorvaushoito ei kuitenkaan näytä estävän luusto- ja rustomuutosten kehittymistä ja kantasoluhoidoissakin hyöty voi olla rajoittunutta. Entsyymikorvaus- ja kantasoluhoidot voivat kuitenkin hidastaa joitakin oireyhtymään liittyvien pulmien kehittymistä ja parantavan potilaiden yleistä vointia ja aktiivisuutta. Geeniterapian mahdollisuuksia tutkitaan aktiivisesti MPSIV tyyppi A:han, ja niistä on saatu lupaavia tuloksia oireyhtymän eläinmalleissa. Geeniterapiasta toivotaan apua myös luusto- ja rustomuutosten kehittymisen ehkäisyyn.

Jo olemassa olevien luustomuutoksien hoidossa voidaan hyödyntää erilaisia proteeseja, kirurgiaa sekä erilaisia menetelmiä, jotka vahvistavat mm. niskaa ja parantavat henkitorven rakennetta ja toimintaa. Fysioterapiasta on hyötyä. Usein luuston ja ruston rakennetta korjaavia leikkauksia tarvitaan elinaikana useita. Yleinen anestesia, eli nukuttaminen lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä, voi olla haastavaa henkitorven rakenteen aiheuttamien intubaatiovaikeuksien vuoksi.

Ennuste

Eliniän ennuste riippuu taudin vaikeusasteesta sekä hoidon laadusta ja onnistumisesta. Usein henkilö, jolla on mukopolysakkaridoosi tyyppi A, rusto- ja luustomuutokset aiheuttavat vakavaa vammautumista. Usein teini-ikäiset joutuvat käyttämään pyörätuolia. Vaikeissa tapauksissa etenevä kyfoskolioosi ja henkitorven ahtauma voivat johtaa ilman hoitoa mm. sydän- ja hengitysteiden pettämiseen, keuhkosydänsairauteen (cor pulmonale) ja kuolemaan noin 20-30 ikävuoden tietämillä. Yleensä henkilöt, joilla on MPSIV, voivat elää 30-40 -vuotiaiksi, ja myös yli 50-vuotiaiksi eläneitä potilaita on kuvatttu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat ensimmäisinä vuonna 1929 kaksi toisistaan itsenäisesti työskentelevää henkilöä: urugualainen lääkäri Luis Morquio Montevideossa ja englantilainen röntgenhoitaja James Frederick Brailsforg Birminghamissä. Oireyhtymästä saatetaan käyttää myös nimitystä Morquion oireyhtymä Luis Morquion mukaan.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Invalidiliitto ry, Harvinaiset-yksikkö

Aiheesta muualla

Mielen ihmeet: Kokemustietoa Morquion syndroomasta: ”Tukeudu minuun”: bellan ja Georgen ihana tarina
Socialstyrelsen: Mukopolysackaridos typ IV
Genetic and rare Diseases Information Center (GARD): Mucopolysaccharidosis type IV
Society for Mucopolysaccharide Diseases

Lähteet

Orphanet: Mucopolysaccharidosis type IV
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mucopolysaccharidosis, Type IVA; MPS4A ja Mucopolysaccharidosis, Type IVB; MPS4B

Kazuki Sawamoto, Yasuyki Suzuki, William G. Mackenzie et al. Current threapies for Morquio A syndrome and their clinical outcomes. Expert Opinion on Orphan Drugs (2016); 4 (9): 941-951.

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 28.7.2017.