Mukopolysakkaridoosi III

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 2.1.2025

ORPHA:581
ICD-10: E76.2
OMIM: 252900, 252920, 252930, 252940

Avainsanat: MPSIIIA, Sanfilippon oireyhtymä A, MPSIIIB, Sanfilippon oireyhtymä B, MPSIIIC, Sanfilippon oireyhtymä C, MPSIIID, Sanfilippon oireyhtymä D

Lyhyesti

Mukopolysakkaridoosi tyyppi III (MPS III) kuuluu nimensä mukaisesti mukopolysakkaridooseihin ja se on myös lysosomaalinen kertymäsairaus. MPS III johtuu neljän eri entsyymin puutoksesta, joiden perusteella oireyhtymä jaetaan MPSIII alaryhmiin A-D. (Ks. taulukko 1 alla). Kaikissa alatyypeissä oireet ovat hyvin samankaltaiset. Koska oireyhtymästä puuttuu selvät fyysiset oireet, MPS III-oireyhtymät voivat olla alidiagnosoituja. MPSIII:n oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on tämä oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Neurologisten oireiden ilmenemisajankohta, vaikeusasteet ja etenemisnopeus vaihtelevat MPSIII A-D välillä. Toisilla ensioireet ilmenevät ensimmäisen ikävuoden aikana, toisinaan vasta kouluiässä.

MPSIIIA eli Sanfilippon oireyhtymä-A on kaikkein vakavin ja yleisin MPSIII-tyypeistä: ensioireet ilmenevät varhain ja oireyhtymä etenee nopeasti. Myös vakava älyllisten toimintojen rappeutuminen on nopeaa.

Vastasyntyneet vaikuttavat aluksi terveiltä. MPSIII:n oireet etenevät vaiheittain ja ne usein jaotellaan kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa noin 1–4-vuoden iässä ilmenee kehitysviive, joka tulee näkyviin mm. puheessa.

Toisessa vaiheessa noin 3–4-vuoden iässä, lapselle kehittyy käyttäytymispulmia ja unihäiriöitä. Ylivilkkaus on usein vaikeasti hoidettavissa ja lapsi voi sanallisesti ja fyysisesti käyttäytyä aggresiivisesti. Myös hyperkinesia eli liikkumisen pakkoa voi ilmetä. Kognitiiviset taidot heikkenevät ja dementian piirteet lisääntyvät.

Kolmannessa vaiheessa käytätytymishäiriöt lieventyvät asteittain samaan aikaan kun motoriset eli liikkumisen taidot heikkenevät. Tällöin jo opitut liikunnalliset kyvyt vähitellen katoavat ja henkilöllä alkaa ilmetä kommunikointivaikeuksia. Nielemisvaikeudet, epilepsia ja spastisuus eli kohonnut lihasjänteys ja -jäykkyys yleistyvät. Nivelten liikkuminen rajoittuu ja niissä voi ilmetä kroonista kipua. Spastinen diplegia eli alaraajojen jäykkyys johtaa lopulta liikuntakyvyn menetyksen.

Muita tyypillisiä MPSIII:n oireita voivat olla mm. ,  makrokefalia eli tavanomaista suurempi päänympärys ja jotkin poikkeavat kasvonpiirteet. Lisäksi kuurous, sarveiskalvon samentuma, näkökyvyn menetys, liikakarvoitus, tavallista suuremmat sisäelimet, muutokset selkärangan rakenteessa sekä lyhytkasvuisuus voivat olla osa oirekuvaa.

Syy ja perinnöllisyys

MPSIII aiheutuu heparaanisulfaattia hajottavien lysosomaalisten entsyymien toiminnan puutteesta, joka johtaa heparaanisulfaatin kertymiseen eri kudoksiin. Tämä häiritsee eri kudosten toimintaa ja aiheuttaa MPSIII:n oireet. Vaikka MPSIII-oireyhtymässä geneettinen muutos kohdistuu eri geeneihin, lopputulos on sama: heparaanisulfaattien hajotustoiminnan estyminen ja niiden kertyminen elimistöön. Etenkin hermosolut ovat herkkiä aineenvaihduntatuotteiden liialliselle kertymiselle, mikä vaurioittaa niitä ja johtaa hermosolujen rappeutumiseen ja kuolemaan. Taulukkoon 1. on merkitty entsyymipuutokset, jotka johtavat MPSIII:een toiselta nimitykseltään Sanfilippon oireyhtymiin A-D.

Kaikki MPSIII alatyypit periytyvät autosomeissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava geenivariantti perimässään, he ovat oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on MPSIII. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimuutoksen vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan ottaa yhteyttä perinnöllisyysneuvontaan selvittääkseen tarkemmin esimerkiksi oireyhtymän toistumistodennäköisyyttä seuraavien mahdollisten sisarusten kohdalla. Tähän on mahdollisuus jo perheensuunnitteluvaiheessa, ennen seuraavan raskauden alkua.

Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1–9:1 000 000, joten se on erittäin harvinainen. Eniten sitä todetaan Hollannissa (1:53 000) ja Australiassa (1:67 000). MPSIII alaluokkien esiintyvyys vaihtelee maittain. Esimerkiksi Sanfilippon oireyhtymä-A on kaikkein yleisin Englannissa, Hollannissa ja Australiassa, kun taas Kreikassa ja Portugalissa Sanfilippon oireyhtymä-B on yleisempi. Sanfilippon oireyhtymät-C ja -D ovat paljon harvinaisempia.

Mukopolysakkaridoosi tyyppi III; alatyyppien erot (taulukko 1)

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosi on tehtävä mm. multippeli sulfataasin puutteeseen.

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti joitakin ulkonäön ja rakenteen erityispiirteitä, lähetetään lapsi yleensä diagnoosin selvittämistä varten erikoissairaanhoitoon. MPSIII-oireyhtymässä virtsasta löydetään kohonneet heparaanisulfaatin pitoisuudet. Oireyhtymään liittyvien entsyymien toiminnan tehokkuutta voidaan mitata esimerkiksi veren valkosoluista tai fibroblasteista eli sidekudossoluista. Tähän tarvitaan verinäyte, joka etenkin pienillä lapsilla on usein luotettavampi mittausmenetelmä kuin virtsanäytteeseen perustuva aineenvaihduntatuotteen mittaaminen. MPSIII diagnoosi poissuljetaan tai vahvistetaan perimäntutkimuksen avulla. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan sairastumisriskiä muilla perheessä tai lähisuvussa ja auttaa siten perhesuunnittelussa.

MPSIII-oireyhtymää ei voida tällä hetkellä parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Lisäksi uusia hoitokeinoja ja yhdistelmähoitoja kehitetään jatkuvasti. Hoito on yksilöllistä ja moniammatillista. Fysio-, toiminta ja puheterapia on erittäin hyödyllistä oireyhtymän eri vaiheissa. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Psykiatrisiin oireisiin on olemassa myös erilaisia lääkkeitä. Arjen toistuva rakenne voi lisätä turvallisuuden tunnetta ja antaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Yksilöllisten rentoutumiskeinojen löytyminen ja niiden käyttö voivat vähentää käyttäytymispulmia. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on erittäin tärkeää.

Ennuste

Elinajanodote vaihtelee MPSIII-muodon mukaan ja myös yksilöllisesti. MPSIIIA:ssa (ts. Sanfilippon oireyhtymä A:ssa) geenimuutoksen aiheuttamat ongelmat johtavat kuolemaan teini-iässä, 10–20 ikävuoden tienoilla. Henkilöt, joilla on Sanfilippon B- ja D-oireyhtymä,  eliniänodote on usein pidempi. Vanhimmat heistä voivat elää 30–40-vuotiaiksi.

Historia

MPSIII-oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä minnesotalainen lastenlääkäri Sylvester Sanfilippo vuonna 1963. Tämän vuoksi oireyhtymä tunnetaan myös nimellä Sanfilippon oireyhtymä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Invalidiliitto ry, Harvinaiset-yksikkö

Facebookista löytyy hakusanalla ”Parents of Sanfilippo Syndrome” suljettu englanninkielinen keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Mukopolysackaridos typ III
Sanfilippo Children’s Foundation
Cure Sanfilippo Foundation

Society for Mucopolysaccharide Diseases

Lähteet

Orphanet: Mucopolysaccharidoses type 3
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mucopolysaccharidosis, Type IIIA , Mucopolysaccharidosis, Type IIIB

Atee, M., Whiteman, I., Lloyd, R., & Morris, T. (2024). Behaviours and psychological symptoms of childhood dementia: two cases of psychosocial interventions. Palliative care and social practice, 18, 26323524241273492. DOI: 10.1177/26323524241273492

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran silloisen Norio-keskuksen sivuilla 26.7.2017.