MPPH-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.8.2023

ORPHA: 83473
ICD-10: Q04.8
OMIM: 603387 615937 615938

Avainsanat: Megalencephaly-polymicrogyria-polydactyly-hydrocephalus syndrome, megalenkefalia-polymikrogyria-polydaktylia-hydrokefalus oireyhtymä

Lyhyesti

Megalenkefalia-polymikrogyria-polydaktylia-hydrokefalus (MPPH)-oireyhtymä on harvinaissairaus, jonka pääoireet ovat aivojen suurikokoisuus (megalenkefalia), aivojen tiheäpoimuisuus (polymikrogyria), aivokammioiden laajentuma (hydrokefalia ja/tai ventrikulomegalia) sekä monisormisuus ja/tai -varpaisuus (polydaktylia). Lapsella todetaan usein kehityksen viive sekä kehitysvamma ja puhevaikeuksia aivojen synnynnäisen kehityshäiriön vuoksi. Hypotonia eli alentunut lihasjänteys, epilepsia ja kasvonpiirteiden poikkeavuudet ovat usein osa oireyhtymää. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on MPPH-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Keskeistä MPPH-oireyhtymälle ovat keskushermoston kehityshäiriöstä johtuvat rakennepoikkeavuudet ja niiden aiheuttamat oireet. Vastasyntyneellä todetaan megalenkefalia eli aivojen tavanomaista suurempi koko. Usein aivot ja pää jatkavat tavanomaista nopeampaa kasvuaan ensimmäiset kaksi vuotta. Tämän ajatellaan johtuvan hydrokefaliasta ja/tai ventrikulomegaliasta eli aivokammioiden laajentumisesta, johon ensiksi mainittuun liittyy kohonnut aivopaine ja jälkimmäiseen ei. Monilla ventrikulomegalia voi jatkaa kehittymistään hydrokefaliaksi.

MPPH-oireyhtymässä ilmenee poikkeavuutta aivokuoren poimuttuneisuudessa, niin kutsuttua polymikrogyriaa. Poimuttuneisuushäiriö sijaitsee useimmiten molemmissa aivopuoliskoissa, otsa- ja ohimolohkoja toisistaan erottavan Sylviuksen uurteen alueella (Bilateral perisylvian polymicrogyria, BPP). Polymikrogyrian alueella aivopoimuja on tavanomaista enemmän ja ne ovat pienempiä ja järjestäytyneet totutusta poiketen. Myös muita aivojen rakennepoikkeavuuksia voi ilmetä esimerkiksi valkeassa aineessa ja aivokurkiaisessa, joka yhdistää molempia aivopuoliskoja.

Lapsen kehitys on viiveistä ja kehitysviiveen aste voi vaihdella lievästä vaikeaan. Hypotonia voi hidastaa mm. liikunnallisten perustaitojen omaksumista. Lapset oppivatkin tavanomaista myöhemmin esimerkiksi istumaan, eivätkä kaikki välttämättä opi kävelemään. Hypotonia helpottuu usein lapsen vanhetessa.

Kaikilla MPPH:n oirekuvaan kuuluu niin kutsuttu oromotorinen häiriö, jossa suun ja kielen lihasliikkeiden koordinaatio on vaikeaa. Tämä johtaa nielemisvaikeuksiin, herkkään kuolaamiseen ja puhevaikeuksiin. Monilla puheen oppiminen tapahtuu viiveellä, eivätkä kaikki opi puhumaan. Refluksi eli ruokasulan nouseminen takaisin suuhun on mahdollista.

Kaikilla on oppimisvaikeuksia ja kehitysvamma, jonka aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Puolella lapsista, joilla on MPPH-oireyhtymä, on epilepsia. Ensimmäiset mahdolliset epilepsiakohtaukset ilmaantuvat lapsuudessa. Epilepsian tyyppi ja vaikeusaste vaihtelevat. Epilepsian vaikeusaste ja polymikrogyrian määrä korreloivat usein keskenään: mitä voimakkaampaa aivojen poikkeava poimuttuneisuus on, sitä vaikeampi on usein myös epilepsia.

Kehitysvamman ja epilepsian lisäksi joillakin ilmenee autistisia käyttäytymispiirteitä, kuten rajoittuneita kiinnostuksen kohteita, puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai stereotyyppistä liikehdintää, kuten käsien yhteen taputtamista.

Kasvonpiirteille tyypillistä ovat mm. matalalla sijaitsevat korvat, korostunut otsa, matala nenänselkä ja korkea suulaki. Muita ulkonäöllisiä piirteitä ovat mm. postaksiaalinen polydaktylia, jossa ylimääräiset sormet sijaitsevat kyynärluiden, toisin sanoen pikkurillin puolella, ja ylimääräiset varpaat pohjeluiden eli pikkuvarpaiden puolella. Polydaktylia voi käsittää vain toisen tai molemmat kädet/jalat.

Medulloblastoomaa on kuvattu muutamilla lapsilla, joilla oireyhtymä johtuu etenkin CCND2-geenin mutaatiosta. Medulloblastooma on takimmaisessa kallokuopassa sijaitseva lasten yleisin pahanlaatuinen aivokasvain. Myös Chiari tyypin I epämuodostuma on mahdollinen, mutta harvinainen.

Oireyhtymässä voi ilmetä myös sydän-, kilpirauhas- ja munuaisperäisiä oireita sekä erilaisia näkökyvyn muutoksia. Kasvuhormonin puutos ja hypoglykemia eli alhainen verensokeri ovat mahdolliset. Myös muut löydökset ovat mahdollisia.

Syy ja perinnöllisyys

MPPH-oireyhtymän taustalla on mutaatio AKT3-, CCND2– tai PIK3R2-geeneissä. AKT3-geeni sijaitsee kromosomissa 1 (1q43-q44), CCND2-geeni kromosomissa 12 (12q13.32) ja PIK3R2-geeni kromosomissa 19p13.11. Näistä geeneistä valmistuvat geenituotteet ovat osa samaa solunsisäistä signaalinsiirtoreittiä (PI3K-AKT-mTOR), joka huolehtii solujen kasvun ja jakautumisen säätelystä. Niinpä mutaatiot AKT3-, CCND2– tai PIK3R2-geeneissä johtavat kaikki samaan lopputulokseen, jatkuvaan kasvusignaaliin, josta seuraa oireyhtymän oireet.

MPPH-oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että yksi mutaatio isältä tai äidiltä perityssä AKT3-, CCND2– tai PIK3R2-geenissä on riittävä aiheuttamaan MPPH-oireyhtymän. Jos vanhemmalla todetaan perimäntutkimuksissa mutaatio joissakin edellä mainituissa geeneissä, perheen todennäköisyys saada lapsi, jolla on MPPH-oireyhtymä, on 50 %. Tämä periytymistodennäköisyys on muuttumaton raskaudesta toiseen.

Lähes kaikissa tapauksissa oireyhtymä on seurausta uudesta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä AKT3-, CCND2– tai PIK3R2-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio saa alkunsa hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Siinä osassa vanhemman sukusoluja on AKT3-, CCND2– tai PIK3R2-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on MPPH-oireyhtymä. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut alle 100 henkilöä, joilla on MPPH-oireyhtymä. Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus miljoonaa elävänä syntynyttä lasta kohden (< 1 : 1 000 000).

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. MCAP (Megalencephaly-capillary malformation)-oireyhtymä, joka johtuu samojen geenien mutaatioista. Oireet MCAP ja MPPH-oireyhtymien välillä ovat jokseenkin päällekkäiset, mutta MCAP-oireyhtymässä ilmenee mm. hiusverisuonten muutoksia ja hemihypertrofiaa eli kehon toisen puoliskon, kuten raajojen, liikakasvua.

MPPH-oireyhtymän diagnoosi perustuu lapsella oleviin oireisiin, kuten megalenkefaliaan ja polymikrogyriaan, huolelliseen aivokuvantamiseen ja neurologiseen arvioon sekä perimäntutkimustulokseen. MPPH-oireyhtymän diagnoosi voidaan asettaa, jos geenitutkimustulos on yhteneväinen tunnetun MPPH:n oirekuvan ja potilaalla olevien oireiden kanssa.

MPPH-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta diagnoosin myötä sen oireita pystytään paremmin hoitamaan. Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan säännöllisesti, ja tässä hyödynnetään myös aivokuvantamista. Joskus hydrokefalia vaatii aivosuntin asentamisen. Puhe- ja ravitsemusterapian avulla huolehditaan lapsen suun ja kielen käytön kehittämisestä sekä riittävästä ravitsemuksesta. Vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen opettaminen on tärkeää, etenkin niille, joilla puheen oppiminen tai tuottaminen on vaikeaa. Lapset hyötyvät usein toiminta- ja fysioterapiasta. Epilepsialääkitys määrätään tarpeen mukaan. Polydaktylia voidaan tarvittaessa korjata, jos ylimääräisistä sormista ja/tai varpaista on käytännön haittaa. Endokrinologi voi arvioida mahdollisten hormonitoimintojen muutoksia ja niiden hoitoa. Perheen psykososiaalinen tuki on tärkeää.

Ennuste

MPPH-oireyhtymän eliniänodotteesta ei ole olemassa luotettavaa arviota oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi.

Historia

MPPH-oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 2004.

Kokemustietoa

Kokemustietoa MPPH-oireyhtymästä voit halutessasi lukea Tukiliiton Harvinaiset-tarinoista: Eeliksen elämää maustettuna MPPH:lla.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Unique: MPPH syndrome
MedlinePlus: Megalencephaly-polymicrogyria-polydactyly-hydrocephalus syndrome
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Megalencephaly-polymicrogyria-polydactyly-hydrocephalus syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Megalencephaly-polymicrogyria-polydactyly-hydrocephalus syndrome

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders)-osaamisverkosto

Lähteet

Orphanet: Megalencephaly-polymicrogyria-polydactyly-hydrocephalus syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): MPPH1, MPPH2 ja MPPH3

GeneReviews®: MPPH Syndrome

Ortiz, J. F., Ruxmohan, S., Khurana, M., Hidalgo, J., Alzamora, I. M., & Patel, A. (2021). Megalencephaly Polymicrogyria Polydactyly Hydrocephalus (MPPH): A Case Report and Review of Literature. Cureus, 13(7), e16132.