Mowat-Wilsonin oireyhtymä

Lääketieteen Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 8.6.2023      

ORPHA:2152
ICD-10: Q43.1
ICD-11: LD2F.1Y
OMIM: 235730

Avainsanat: Hirschsprung disease-intellectual disability syndrome

Lyhyesti

Mowat-Wilsonin oireyhtymä on synnynnäinen oireyhtymä, joka ilmenee mm. epätyypillisinä kasvonpiirteinä, kehitysvammaisuutena, epilepsiana, mahdollisena Hirschsprungin tautina (40-50 % tapauksissa), pienikokoisuutena sekä vaihtelevina synnynnäisinä epämuodostumina. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Mowat-Wilsonin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Mowat-Wilsonin oireyhtymälle tyypillisiä kasvonpiirteitä ovat mm. mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys, korkea otsa, tuuheat kulmakarvat ja suuret, syvälle kasvoissa ja toisistaan etäälle sijoittuneet silmät. Suu on usein avoin ja ylähuuli on M-kirjaimen muotoinen. Leuka on kapea ja kolmiomainen. Myös korvissa ja nenässä on oireyhtymälle tyypilliset erityispiirteensä.  Useimmiten kasvonpiirteet korostuvat iän myötä. Aikuisena kasvot ovat pitkänomaiset

Monet lapset ovat hypotonisia eli heillä on alentunut lihasjänteys, ja myös lihasheikkous on yleistä. Henkilöt ovat pituuteensa nähden usein alipainoisia.

Motorisen kehityksen viiveet todetaan mm. istumisen, seisomisen ja kävelyn oppimisessa. Myös puheen kehityksessä on viivettä, ja ensimmäiset sanat lausutaan keskimäärin 5-6 vuoden iässä. Puhetaito rajoittuu muutamiin sanoihin, mutta moni oppii käyttämään vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja, kuten kuvia itsensä ilmaisuun. Ymmärtäminen on laajempaa kuin mitä puhe- tai kommunikaatiotaitojen perusteella voisi päätellä.

Kehitysvammaisuus on yleensä keskivaikea tai vaikea.  Epilepsiaa todetaan ennen kymmenettä ikävuotta yhdeksällä kymmenestä (90 %). Epilepsiakohtaustyypit voivat vaihdella  yksilöllisesti. Epilepsia voi helpottua aikuisiällä. Unihäiriöt ovat mahdollisia.

Mahdollinen oirekuvassa oleva Hirschsprungin tauti johtuu paksusuolessa olevien hermogangliosolujen synnynnäisestä kehityshäiriöstä. Tämä johtaa paksusuolen ruokasulaa eteenpäin vievien rytmisten liikkeiden vähäisyyteen tai puutteeseen, josta seuraa paksusuolen toiminnallinen tukos, vaikea ummetus ja mahdollinen paksusuolen laajentuma. Seurauksena voi olla myös oksentelu, turvotus, ilmavaivat ja vähäinen ruokahalu. Hirschsprungin tauti voi lopulta johtaa ripuliin, nesteiden liialliseen menetykseen sekä hoitamattomana lapsen/nuoren kasvun ja painon hidastumiseen.

Joskus lyhytkasvuisuus kuuluu Mowat-Wilsonin oireyhtymän oirekuvaan.

Synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia, mahdollisen Hirschsprungin taudin lisäksi, voivat olla mm. aivokurkiaisen puuttuminen sekä erilaiset sydämen, virtsa- ja sukupuolielinten, silmien ja lihasten rakennepoikkeavuudet. Sydän-verisuonimuutoksia voivat olla mm. avoin valtimotiehyt aortan ja keuhkovaltimon välillä sekä sydämen kammioiden läppäviat. Rakennepoikkeavuuksissa on yksilöllisiä eroja.

Monia henkilöitä, joilla on Mowat-Wilsonin oireyhtymä, luonnehditaan iloisiksi ja ystävällisiksi. Mahdollisten käyttäytymishäiriöiden mahdollisuus on samaa luokkaa kuin kehitysvammaisilla yleensä (n. 30 %). Käyttäytymispiirteinä on kuvattu mm. bruksismia eli hampaiden narskuttelua tai esineiden pureskelua, mielialojen nopeaa vaihtumista ja toistuvaa käyttäytymistä, kuten huonevalojen sammuttamista ja kytkemistä uudelleen päälle. Kipuaistimuksen puute tai heikkous on huomioitava tarkoin arjessa.

Syy ja perinnöllisyys

Mowat-Wilsonin oireyhtymän aiheuttaa mutaatio ZEB2-, tai toiselta nimeltään ZFHX1B-nimisessä geenissä kromosomissa 2 (2q22.3). Eri mutaatioita on kuvattu yli 100. Geenistä valmistuu proteiinia, jotta sikiökautinen elinten ja kudosten kehitys olisi häiriötöntä.

Yleensä Mowat-Wilsonin oireyhtymä johtuu uudesta ja biologisesti sattumalta syntyneestä niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä ZEB2-mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on ZEB2-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Mowat-Wilsonin oireyhtymä. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Mowat-Wilsonin oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu yksi lapsi 50 000- 70 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (1:50 000 – 1:70 000). Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee yli 200 henkilöä, joilla on Mowat-Wilsonin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on hyvä huomioida seuraavat oireyhtymät; Pitt-Hopkinsin, Goldberg-Shprintzenin megakoolon oireyhtymä, Smith-Lemli-Opitzin ja Angelmanin oireyhtymiin.

Diagnoosi perustuu potilaalla oleviin oireisiin, jotka ovat yhteensopivat perimästä löydetyn ZEB2-/ZFHX1B-mutaation kanssa. Kyseisen geenin mutaatio löytyy Mowat-Wilsonin oireyhtymässä, huolimatta siitä, onko henkilöllä Hirschsprungin tautia vai ei.

Mowat-Wilsonin oireyhtymään ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Kirurginen hoito voi tarvittaessa käsittää sydämen, virtsa- ja sukupuolielinten sekä Hirschsprungin tautiin liittyvien ruuansulatuselimistön poikkeavuuksien korjaamisen. Epilepsian hoidossa pyritään kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Mahdollisimman varhain aloitettu fysio-, toiminta- ja puheterapia ovat hyödyllisiä. Ortopedi arvioi mahdollisten lihas- ja/tai selkärankamuutosten hoitoa. Hoito on yksilöllistä.

Ennuste

Mowat-Wilsonin oireyhtymän ennuste riippuu synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien laadusta. Muutamia varhaislapsuuden kuolemia on raportoitu lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Aikuisikään ehtineet henkilöt tarvitsevat usein apua päivittäisessä elämässään.

Historia

D. R. Mowat ja M. J. Wilson kuvasivat nimeään kantavan oireyhtymän vuonna 1998.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Mowat-Wilsons syndrom

MedlinePlus: Mowat-Wilson syndrome
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Mowat-Wilson syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Mowat-Wilson Syndrome
GeneReviews: Mowat-Wilson syndrome

Mowat-Wilson Syndrome Foundation

Lähteet

Orphanet: Mowat-Wilson syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Mowat-Wilson syndrome

Cordelli, D. M., Di Pisa, V., Fetta, A., Garavelli, L., Maltoni, L., Soliani, L., & Ricci, E. (2021). Neurological Phenotype of Mowat-Wilson Syndrome. Genes, 12(7), 982. https://doi.org/10.3390/genes12070982

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.