Menke-Hennekamin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 5.12.2023

ORPHA: 592574
ICD-10: Q87.8
OMIM: 618332, 618333

Avainsanat: Menke-Hennekam syndrome

Lyhyesti

Menke-Hennekamin oireyhtymä on erittäin harvinainen oireyhtymä. Sen oirekuvaan lukeutuu kehitysviive, vaihtelevan asteinen kehitysvamma, autismikirjon häiriö, lyhyt pituuskasvu ja mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys sekä tietynlaiset kasvonpiirteet. Muita mahdollisia oireita voivat olla syömishankaluudet, näkö- ja kuulopulmat, toistuvat ylähengitystieinfektiot ja epilepsia. Joillakin voi ilmetä isoaivojen rakennepoikkeavuuksia ja pojilla laskeutumattomat kivekset. Menke-Hennekamin oireyhtymä johtuu tietystä CREBBP– tai EP300-geenissä sijaitsevasta mutaatiosta. Menke-Hennekamin oireyhtymän oirekuva on samanlainen riippumatta siitä, kummassa geenissä mutaatio on. Kaikkia tässä kuvattuja oireita ei ole kaikilla henkilöillä, joilla on Menke-Hennekamin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Menke-Hennekamin oireyhtymään liittyy tyypillisiä kasvonpiirteitä, kuten lyhyet ja ylöspäin suuntautuneet silmäluomiraot, ptosis eli riippuluomet (yläluomen matala asento), tavallista suurempi sisempien silmäkulmien väli, madaltunut nenän selkä, lyhyt nenä, pitkä nenän ja ylähuulen välillä oleva ylähuulen vako, eteenpäin kallistuneet sieraimet sekä lyhyt ihosta ja sidekudoksesta muodostunut nenän väliseinän pehmeä etuosa (columella). Nämä kasvonpiirteiden lievät erityispiirteet korostuvat lapsuudessa. Myöhemmällä iällä niiden erottaminen voi olla vaikeampaa.

Synnynnäiset rakennepoikkeavuudet, kuten suulakihalkio, sormien, varpaiden sekä muutokset sydämen ja munuaisten rakenteessa, ovat harvinaisia. Joskus pojilla todetaan laskeutumattomat kivekset. Aivokuvantamisessa joillakin on todettu isoaivojen rakennepoikkeavuuksia, kuten valkean aineen atrofia eli surkastuneisuus ja vajaakehittynyt aivokurkiainen tai sen puuttuminen.

Lapsella voi ilmetä syömisvaikeuksia, jotka voivat johtaa heikkoon painon kehittymiseen ja kasvun viivästymään. Moni jää pituuskasvultaan tavanomaista lyhyemmäksi. Lapselle voidaan tarvittaessa asentaa PEG-letku ravitsemustilan parantamiseksi. Siinä ravinto johdetaan suoraan mahalaukkuun ravitsemusletkun kautta. PEG-sana tulee sanoista pergutaaninen endoskooppinen gastrostooma, joka tarkoittaa tähystyksen avulla tehtyä mahalaukkuavannetta. Puolella lapsista, joilla on Menke-Hennekamin oireyhtymä, on myös PEG-ravitsemusletku.

Menke-Hennekamin oireyhtymässä kehitysvammaisuuden taso vaihtelee. Puheen ja kävelemään oppiminen voivat olla haasteellisia, eivätkä kaikki opi puhumaan tai kävelemään.

Yli puolella todetaan autismikirjon häiriö. Käyttäytymishäiriöt, kuten itseään vahingoittava käyttäytyminen, ovat mahdollisia. Myös epilepsiasta on mainintoja lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Syy ja perinnöllisyys

Menke-Hennekamin oireyhtymä 1 johtuu CREBBP-geenin tietyn alueen mutaatiosta kromosomissa 16 (16p13). Menke-Hennekamin oireyhtymä tyyppi 2 johtuu EP300-geenin mutaatiosta kromosomissa 22 (22q13.3). Oireyhtymää aiheuttava mutaatio kohdistuu näissä molemmissa geeneissä eksoniin numero 30 tai 31. Eksonit ovat perimän alueita, joista tuotetaan jotakin tunnettua geeniä. Usein yksittäisen toimivan geenituotteen valmistumiseen tarvitaan useita eri eksoneita. Muualla CREBBP– ja EP300-geeneissä sijaitsevat mutaatiot aiheuttavat Rubinstein-Taybin oireyhtymän. CREBBP– ja EP300-geenit osallistuvat sikiön kehitykseen ja mm. solujen kasvun ja erilaistumisen säätelyyn.

Menke-Hennekamin oireyhtymä on seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo -mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä CREBBP– tai EP300-geenin mutaatiota eksonista 30 tai 31. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli sadasosan luokkaa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Vuonna 2023 maailmalla on tunnistettu ainakin 35 henkilöä, joilla on Menke-Hennekamin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosi Menke-Hennekamin ja Rubinstein-Taybin oireyhtymän välillä pystytään tekemään tarkastelemalla oireyhtymäkohtaisten oirekuvien eroavaisuuksia ja analysoimalla CREBBP– tai EP300-geenissä olevaa mutaatiota. Menke-Hennekamin oireyhtymään ei liity esimerkiksi tiettyjä kasvonpiirteitä ja erityisyyttä varpaissa ja/tai sormissa, jotka ovat tyypillisiä Rubinstein-Taybin oireyhtymälle. Menke-Hennekamin oireyhtymä voidaan vahvistaa, jos potilaalla on Menke-Hennekamin oireyhtymään sopivia oireita ja mutaatio CREBBP– tai EP300-geenin eksomista 30 tai 31. Menke-Hennekamin oireyhtymän vahvistaminen tai poissulkeminen vaatii eksomisekvensoinnin.

Menke-Hennekamin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoitoon osallistuvat useat lääketieteen alan ammattilaiset sekä mm. ravitsemusterapeutit, fysioterapeutit ja psykologit. Arjen toistuva rakenne tuo turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavuutta ja voi siten lievittää mahdollisia käyttäytymispulmia.

Ennuste

Koska Menke-Hennekamin oireyhtymä on vasta hiljattain kuvattu, oireyhtymän ennusteesta ei ole olemassa luotettavia tietoja. Oireyhtymään ei näytä liittyvän henkeä uhkaavia komplikaatioita.

Historia

Menke kollegoineen julkaisi vuonna 2016 diagnoosikuvauksen henkilöistä, joilla oli mutaatio CREBBP-geenin eksonissa 30 tai 31, mutta joiden oirekuva ei muistuttanut Rubinstein-Taybin oireyhtymää. Vuonna 2019 oireyhtymän nimeksi ehdotettiin Menke-Hennekamin oireyhtymä. Nimi perustuu vuoden 2016 ja 2018 oireyhtymää käsittelevien julkaisujen ensimmäisen ja viimeisen kirjoittajan sukunimeen.

Kokemustietoa

Kokemustietoa Menke-Hennekamin oireyhtymästä löydät Tukiliiton Tarinat-sivuilta harvinaiset-kategoriasta: Lempeä Lemmy

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy kansainvälinen ryhmä perheille, joissa on Menke-Hennekamin oireyhtymää: Menke-Hennekam Syndrome Families

Aiheesta muualla

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders)-osaamisverkosto

ERN-ITHACA: Yhteistyöpyyntö kliinikoille, joiden potilailla on Menke-Hennekamin oireyhtymää: Calls for collaboration

Lähteet

Orphanet: Menke-Hennekam syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Menke-Hennekam syndrome 1; MKHK1 ja Menke-Hennekam syndrome 2; MKHK2

Sima, A., Smădeanu, R. E., Simionescu, A. A., Nedelea, F., Vlad, A. M., & Becheanu, C. (2022). Menke–Hennekam Syndrome: A Literature Review and a New Case Report. Children, 9(5), 759. https://doi.org/10.3390/children9050759.

Banka, S., Sayer, R., Breen, C., Barton, S., Pavaine, J., Sheppard, S. E., … & Clayton‐Smith, J. (2019). Genotype–phenotype specificity in Menke–Hennekam syndrome caused by missense variants in exon 30 or 31 of CREBBP. American Journal of Medical Genetics Part A, 179(6), 1058–1062. https://doi.org/10.1002/ajmg.a.61131.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 5.12.2023