Meloreostoosi

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 7.6.2023

ORPHA: 2485
ICD-11: LD24.1Y
ICD-10: M85.8
OMIM: 155950

Lyhyesti

Meloreostoosi on harvinainen ja etenevä sairaus, joka häiritsee luun ja pehmytkudoksen normaalia kasvua ja kehitystä. Tyypillistä sille on pitkien luiden varsiosissa ja luiden pinnassa olevan kuoriluun (cortical bone) paksuuntuminen tai leveneminen (hyperostosis). Meloreostoosi johtaa usein vaikeaan toimintakyvyn rajoittumiseen, jota voivat aiheuttaa mm. krooninen eli pitkäaikainen kipu, nivelten kontraktuurat, lihasten, jänteiden ja nivelsiteiden jäykkyys sekä raajojen epämuodostumat. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on meloreostoosi. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu. Tämän diagnoosikuvauksen tiedot pohjautuvat pääasiassa National Organization for Rare Disorders (NORD)-sivuilla esitettyyn Kristina Bundran ja Geert Mortierin kirjoittamaan Melorheostosis-tekstiin (25.3.2021).

Oireet ja löydökset

Meloreostoosin ensioireet ilmenevät missä iässä tahansa, mutta useimmiten pian syntymän jälkeen, varhaislapsuudessa tai nuoruudessa. Puolella (50 %) meloreostoosin oireet kehittyvät kahteenkymmeneen (20-) ikävuoteen mennessä. Oireet voivat olla eteneviä ja vaikeutua ajan myötä.

Meloreostoosille on tyypillistä luun epäsäännöllinen kasvu. Röntgenkuvissa on havaittavissa kuoriluun uloimpien kerrosten paksuuntuminen tai leveneminen ja sulanutta kynttilävahaa muistuttava luun ulkonäkö. Raajat voivat olla eripituiset.

Pehmytkudoksen poikkeavuuksiin lukeutuvat mm. jänteiden ja nivelsiteiden lyhentyminen, poikkeavat tai puuttuvat lihakset ja ihonalaiskudoksen kalsifikaatio eli kalkkeutuminen. Nivelten turpoaminen ja kontraktuurat voivat johtaa kipuun ja jäykkyyteen sekä erilaisiin epämuodostumiin ja/tai nivelten liikkumattomuuteen tai liikeratojen rajoittuneisuuteen. Raajojen turvotus ja verisuonten poikkeavuudet ovat mahdollisia. Ihomuutoksia todetaan lähes joka viidennellä (20 %), ja ne sijaitsevat usein luustomuutosten kanssa samoilla alueilla. Harvinaisemmissa ja vaikeissa tapauksissa, luustomuutokset voivat painaa luuta ympäröiviä hermoja.

Useimmiten meloreostoosi kohdistuu johonkin tiettyyn raajojen yksittäiseen osaan. Jalkojen luissa oireet keskittyvät joko sisemmälle (mediaali) tai ulommalle (lateraali) puolelle kuvitteellisesta kehon keskitasoa. Tyypillistä on, että oireet rajoittuvat vain toiselle puolella kehoa. Oireiden bilateraalisuus, eli ilmeneminen molemmilla puolilla kehoa, on harvinaisempaa. Joskus meloreostoosin oireet ulottuvat lantion, rintalastan, kylkiluiden ja harvinaisemmissa tapauksissa myös kallon ja selkärangan alueille.

Lapsilla meloreostoosi näyttäytyy raajojen epäsuhtana, epämuodostumina tai nivelten kontraktuurina. Aikuisten oirekuvassa korostuvat kipu, nivelten jäykistymät ja etenevät epämuodostumat.

Syy ja perinnöllisyys

Meloreostoosi on useimmiten itsenäinen, muihin sairauksiin liittymätön, oirekokonaisuus. Sitä on kuitenkin havaittu perheissä, joissa LEMD3-geenin mutaatio aiheuttaa osteopoikiloosia tai Buschke-Ollendorffin oireyhtymää. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan meloreostoosin ei ole kertaakaan periytynyt meloreostoosia sairastavan jälkeläisille, etenkään silloin kun meloreostoosi on esiintynyt ainoana oireena henkilöllä. Tällöin meloreostoosin ajatellaan johtuvan somaattisesta mutaatiosta. Tätä käsitystä tukee oireiden sporadinen eli satunnainen ilmeneminen ja luustomuutosten paikallisuus. Lisäksi henkilöillä, joilla on meloreostoosi, on löydetty hiljattain somaattiset mutaatiot MAP2K1– ja SMAD3-geeneissä. Viitteitä on myös vielä toistaiseksi tuntemattomien somaattisten mutaatioiden osallisuudesta meloreostoosin synnyssä. Somaattiset mutaatiot syntyvät yksilöön syntymän jälkeen, ja niiden periytyminen on hyvin epätodennäköistä.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Kaikista harvinaissairauteen liittyvistä aiheista voi keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Meloreostoosin yleisyydeksi on arvioitu yksi sairastunut miljoonaa vastasyntynyttä kohden ( <1: 1 000 000). Oireyhtymää ilmenee sekä miehillä että naisilla. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa ainakin 400 henkilöä, joilla on meloreostoosi.

Diagnoosi ja hoito

Seuraavilla oirekokonaisuuksilla tai löydöksillä on joitakin samankaltaisuuksia meloreostoosin kanssa; osteopoikiloosi, Buschke-Ollendorffin oireyhtymä, osteopatia striata, lineaarinen skleroderma, desmoidit ja hemangioomat.

Potilaan ikä diagnoosihetkellä vaihtelee huomattavasti. Tähän vaikuttaa millaiset alkuvaiheen oireet ja niiden vaikeusasteet ovat. Röntgentutkimus on osoittautunut meloreostoosin diagnostiikassa hyödylliseksi. Magneettitutkimuksissa meloreostoosi näkyy huonosti, mutta röntgensäteet paljastavat paksuuntuneet luualueet, toisin sanoen skleroottiset luumuutokset, jotka muistuttavat usein sulanutta kynttilävahaa. Myös muuntyyppiset kuvantamistutkimukset voivat olla hyödyllisiä.

Meloreostoosia ei pystytä parantamaan, joten hoito keskittyy yksittäisten oireiden lievittämiseen. Toistaiseksi ei ole löydetty yhtäkään täysin tehokasta hoitovaihtoehtoa. Lisäksi jollekin toiselle oireita lievittävä hoito voi osoittautua tehottomaksi tai jopa haitalliseksi toiselle. Hoitomahdollisuuksina ovat kirurgia, fysio-, toiminta- ja/tai hydroterapia sekä luuston aineenvaihduntaan vaikuttava lääkitys.
Kivunhoito voi olla haastavaa. Kipulääkkeinä voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä (NSAID), steroideja ja joskus narkoottisia kipulääkkeitä. Näistä lääkkeistä on apua etenkin meloreostoosin varhaisvaiheissa ennen sairauden kroonistumista, mutta niiden hyödyt ovat vähäisemmät niille, joiden oireet ovat vaikeat. Lääkehoito voi auttaa oireiden hallinnassa ja niiden hyödyt voivat olla havaittavissa luuston kuvantamistutkimuksissa.

Ennuste

Ennuste vaihtelee yksilöllisesti meloreostoosin vaikeusasteiden mukaan. Oireyhtymä voi merkittävästi haitata toimintakykyä.

Historia

Oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1922 ja se nimettiin löytäjiensä mukaan Leri-Joannyn oireyhtymäksi.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookissa on suomenkielinen FB-ryhmä nimeltään ”Meloreostoosi Suomi/ Melorheostosis Finland”, henkilöille, joita meloreostoosi koskettaa. Lisäksi Facebookista löytyy hakusanalla ”Melorheostosis” useita englanninkielisiä keskusteluryhmiä. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders)-osaamisverkosto

Lisätietoa

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Melorheostosis 

MedlinePlus: Melorheostosis

Lähteet

National Organization for Rare Disorders (NORD): Melorheostosis
Orphanet: Melorheostosis
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Melorheostosis, isolated; MEL

Kang, H., Jha, S., Deng, Z. et al. Somatic activating mutations in MAP2K1 cause melorheostosis. Nat Commun 9, 1390 (2018). https://doi.org/10.1038/s41467-018-03720-z

Kang, H., Jha, S., Ivovic, A., Fratzl-Zelman, N., Deng, Z., Mitra, A., Cabral, W. A., Hanson, E. P., Lange, E., Cowen, E. W., Katz, J., Roschger, P., Klaushofer, K., Dale, R. K., Siegel, R. M., Bhattacharyya, T., & Marini, J. C. (2020). Somatic SMAD3-activating mutations cause melorheostosis by up-regulating the TGF-β/SMAD pathway. The Journal of experimental medicine, 217(5), e20191499. https://doi.org/10.1084/jem.20191499

Jha, S., Cowen, E. W., Lehky, T. J., Alter, K., Flynn, L., Reynolds, J. C., Lange, E., Katz, J. D., Marini, J. C., Siegel, R. M., & Bhattacharyya, T. (2019). Clinical Evaluation of Melorheostosis in the Context of a Natural History Clinical Study. JBMR plus, 3(8), e10214. https://doi.org/10.1002/jbm4.10214

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 6.6.2023.