Meckelin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 25.10.2024

ORPHA:564
ICD-10: Q61.9
ICD-11 LD2F.13

Avainsanat: Meckel-Gruberin oireyhtymä, Gruberin oireyhtymä, Dysencephalia splanchnocystica

Lyhyesti

Meckelin oireyhtymä on erittäin harvinainen, useita vakavia epämuodostumia käsittävä oireyhtymä. Se kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja siliopatioihin eli värekarvojen poikkeavasta toiminnasta johtuviin sairauksiin. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Meckelin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu. Lapsi usein menehtyy Meckelin oireyhtymään ennen syntymäänsä tai pian sen jälkeen.

Oireet ja löydökset

Meckelin oireyhtymälle tyypilliset rakennepoikkeavuudet koskettavat monia elinjärjestelmiä. Tyypillisimpiä niistä ovat vaikeat keskushermoston epämuodostumat, kuten hermostoputken sulkeutumishäiriö, okkipitaalinen enkefaloseele eli takaraivonpuoleinen aivotyrä eli pullistuma, anenkefalia eli aivottomuus, holoprosenkefalia, Dandy-Walkerin epämuodostuma ja mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys. Aivotyrä johtuu usein selkäydinnesteen ja aivoaineen kertymisestä takaraivon alueelle. Hydrokefalia, eli aivokammioiden suureneminen useimmiten aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriön vuoksi, on harvinainen.

Toisin kuin Hydroletalusoireyhtymässä, Meckelin oireyhtymässä todetaan rakkulaiset munuaiset ja maksa. Toisinaan synnytyksen esteeksi muodostu maksan ja pernan suuri koko, joka voi ylittää lapsen pään koon. Maksassa voi olla synnynnäinen maksafibroosi tai muita maksan kudosmuutoksia.

Useimmiten keuhkot ovat vajaakehittyneet, joka voi ainakin osittain johtua vähäisestä lapsiveden määrästä raskauden aikana.

Lapsella todetaan aina myös pikkusormen ja/tai varpaan puolella ylimääräinen sormi/varvas. Meckelin oireyhtymässä myös muut luuston kehityshäiriöt ovat mahdollisia.

Toisinaan Meckelin oireyhtymässä ilmenee myös sydämen ja sukupuolielinten rakennepoikkeavuuksia. Lapsella voi olla myös huuli- ja/tai kitalakihalkio, kielen kasvain, silmämuutoksia sekä polysplenia eli yhden kiinteän pernan sijaan useampia pienikokoisia pernoja.

Syy ja perinnöllisyys

Meckelin oireyhtymän genetiikka on heterogeeninen eli vaihteleva. Suomalaiseen tautiperintöön kuuluva tauti aiheutuu MKS1-geenin muutoksesta kromosomissa 17 (17q22). Tämä variantti todetaan seitsemällä kymmenestä eli 70 %:lla suomalaisista lapsista, joilla on Meckelin oireyhtymä. Toinen valtamutaatio eli -variantti Suomessa liittyy CC2D2A (MKS6) -geeniin, jonka muutos aiheuttaa myös saman oireyhtymän. Tämä geenimuutos on Meckelin oireyhtymän taustalla noin kahdella kymmenestä (20 %). Suomessa tunnetaan ainakin neljä muuta geenimuutosta, jotka aiheuttavat Meckelin oireyhtymän. Muualla maailmassa on todettu ainakin kahdeksan eri geenin varianttia, jotka ovat Meckelin oireyhtymän selittävänä syynä.

Meckelin oireyhtymää aiheuttavia geenimuutoksia on löydetty mm. seuraavista geeneistä; B9D1, B9D2, CC2D2A, CEP290, KIF14, MKS1, MKS13, NPHP3, RPGRIP1L, TCTN2, TCTN3, TMEM67, TMEM107, TMEM216, TMEM231, TMEM237 ja TXNDC15. Koska eri geenien variantteja on runsaasti, myös oirekirjo vaihtelee.

Kaikki edellä mainitut geenit ovat tärkeitä värekarvojen rakenteelle ja toiminnalle. Värekarvoja tarvitaan mm. alkuraskaudessa varhaisalkion solujen välisessä vuorovaikutuksessa, hengitys-, ruuansulatus-, virtsa- ja sukupuolielimistön normaaliin toimintaan. Meckelin oireyhtymää voidaankin pitää niin kutsuttuna siliopatiana eli värekarvojen toimintahäiriöistä johtuvana sairautena.

Meckelin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava variantti perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on Meckelin oireyhtymä, ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole lainkaan Meckelin oireyhtymää aiheuttavaa varianttia perimässään. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimuutoksen vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin hän on geenivariantin oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Suomessa Meckelin oireyhtymä yleisyydeksi arvioidaan 1: 9 000, mutta se voi olla suurempikin. Vuosittain Suomessa Meckelin oireyhtymä todetaan 5 –7:llä sikiöllä. Oireyhtymä on yleisempi Länsi-Suomessa kuin muualla Suomessa. Euroopassa oireyhtymän yleisyys on keskimäärin 1: 38 500, mutta esimerkiksi Belgiassa se on 1: 3400. Toisaalta Kuwaitissa ja Qatarissa Meckelin oireyhtymä on yleisempi kuin meillä suomessa.

Diagnoosi ja hoito

Usein Meckelin oireyhtymään viittaavat piirteet, kuten aivotyrä, kystiset munuaiset ja monisormisuus, havaitaan jo varhaisraskauden ultraäänitutkimuksissa, usein jo ennen 14. raskausviikkoa. Sikiön tai vastasyntyneen kromosomitutkimus on kuitenkin aiheellinen diagnoosin poissulkemiseksi tai vahvistamiseksi. Tämä siksi, että myös mm. Trisomia-13, Bardet-Biedlin oireyhtymä, hydroletalus sekä Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä voivat joiltakin piirteiltään muistuttaa Meckelin oireyhtymää. Vanhempien niin halutessa myös heidän perimänsä oireyhtymän osalta voidaan selvittää. Tästä voi olla hyötyä perhesuunnittelun näkökulmasta, kun pohditaan oireyhtymän toistumistodennäköisyyttä.

Meckelin oireyhtymää ei voida parantaa. Usein korjaaviin hoitotoimenpiteisiin ei ryhdytä vaikeiden ja moninaisten epämuodostumien takia. Lapsen oloa yritään kuitenkin kaikin olemassa olevin keinon helpottaa.

Ennuste

Eliniänodote on hyvin heikko. Ellei raskaus keskeydy spontaanisti tai vauva kuole kohtuun, lapsi menehtyy useimmiten pian syntymänsä jälkeen muutamien tuntien, päivien tai viikkojen kuluessa. Yleisin kuolinsyy on keuhkojen vajaakehittyminen ja siitä johtuva hengitysvaikeus sekä munuaisten vajaatoiminta.

Historia

Friedrich Meckel kuvasi oireyhtymän jo vuonna 1822. G. B. Vuonna 1934 Gruber tarkensi oirekuvaa, minkä vuoksi oireyhtymästä käytetään myös nimitystä Gruberin oireyhtymä, Meckel-Guberin oireyhtymä tai dysencephalia splanchnocystica. Pertti Aula diagnosoi Suomessa ensimmäisen lapsen, jolla oli Meckelin oireyhtymä, vuonna 1977. Suomalainen valtamutaatio eli -variantti löydettiin vuonna 2006.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Duodecim Käypä Hoito: Suomalainen tautiperintö: Meckelin oireyhtymä

Väitöskirja työ, Mira Kyttälä (2006): Identification of the Meckel syndrome gene (MKS1) exposes a novel ciliopathy

National Organization for rare Disorders (NORD): Meckel Syndrome

Lähteet

Orphanet: Meckel syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Meckel syndrome 1; MKS1

Kestilä Marjo, Ikonen, Elina ja Lehesjoki Anna-Elina. Suomalainen tautiperintö. Duodecim 2010:126;2311-2310.

Norio, Reijo: Suomi-neidon geenit – tautiperinnön takana juurillemme johtamassa, Otava 2000.

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 29.5.2017.