Marshallin oireyhtymä
Marshallin oireyhtymälle ovat tyypillisiä mm. luuston rakennepoikkeavuudet sekä puutteet näkö- ja kuuloaistissa. Oireyhtymä johtuu geenin mutaatiosta, joka häiritsee erään elimistön yleisimmän tukikudosproteiinin valmistamista kehossa.
Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 12.1.2022
ORPHA:560
ICD-10: Q87.0
Avainsanat: Deafness-myopia-cataract-saddle nose, Marshall type
Lyhyesti
Marshallin oireyhtymä on harvinainen epämuodostumaoireyhtymä, jota kuvaavat kasvojen rakennepoikkeavuudet, useat näkökykyyn liittyvät silmäpulmat, varhainen sensorineuraalinen eli sisäkorvaan liittyvä kuulonalenema, luustomuutokset, lyhyt pituuskasvu ja poikkeavuudet ektodermaalisissa kudoksissa.
Oireet ja löydökset
Marshallin oireyhtymän kasvonpiirteille ovat tyypillisiä merkittävä nenän luiden ja otsaontelon vajaakehitys, ylöspäin kääntyneet sieraimet, toisistaan etäällä olevat ja korostuneet silmät, sisäänpäin karsastaminen, kaihi eli silmän linssin samentuminen, synnynnäinen glaukooma eli silmänpainetauti, verkkokalvon irtauma sekä myopia eli likinäköisyys. Monella on suulakihalkio ja hampaat voivat poiketa normaalista.
Lyhyt pituuskasvu liittyy nikamien ja kasvulevyjen dysplasioihin eli kasvuhäiriöihin. Osteoartriitti eli nivelrikko kehittyy varhaisessa vaiheessa. Usein myös kuulo alkaa heiketä ja sen vaikeusaste vaihtelee vähäisestä kuulonalenemasta kuurouteen. Kuulon heikkenemisen syynä on kuulohermon vaurioituminen, sensorineuraalinen kuulovamma.
Marshallin oireyhtymässä voi esiintyä myös puutteita kyvyssä hikoilla.
Syy ja perinnöllisyys
Oireyhtymän geenimutaatio on paikannettu COL11A1-geeniin kromosomissa 1 (1p21.1). Geenistä luetaan kollageeni-11-alfa-1-polypeptidiä. Kollageenit ovat tärkeitä tukikudosten ja soluväliaineen säiemäisiä proteiineja, joita tuotetaan useita erilaisia eri kudoksissa, kuten mm. silmissä, ihossa, rustossa, jänteissä ja verisuonissa.
Oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tällöin oireyhtymän ilmenemiseen riittää, että vain yksi ihmisen kahdesta COL11A1-vastingeenistä on mutatoitunut. Marshallin oireyhtymä voi johtua myös biologisesti sattumalta syntyneestä ja uudesta niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Tässä tapauksessa potilaan sukuhistoriasta ei löydy muita sukulaisia, joilla olisi Marshallin oireyhtymä. De novo-mutaatio on voinut syntyä hedelmöitykseen osallistuneeseen sukusoluun, munasoluun tai siittiöön, tai pian hedelmöityksen jälkeen. Mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.
Vaikka vanhemmat olisivat verikokeella tehdyn perimäntutkimuksen perusteella negatiivisia COL11A1-geenin mutaation suhteen, nykymenetelmin ei kuitenkaan pystytä selvittämään onko lapsen oireyhtymä seurausta jommallakummalla vanhemmalla olevasta sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on COL11A1-geenin mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on Marshallin oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.
Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.
Yleisyys
Oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus miljoonaa syntynyttä lasta kohden (<1: 1000 000).
Diagnoosi ja hoito
Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, kuvantamislöydöksiin ja sukuhistoriaan. Röntgenkuvissa havaitaan mm. otsaontelon puuttuminen, matalat keskikasvot, joissa on matalat silmäkuopat, sekä pikkuaivoteltan (latinaksi tentorium), aivosirpin (lat. falx) ja aivokalvon kalkkeumat.
Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. Wagnerin oireyhtymä ja Sticklerin oireyhtymä tyyppi II:een, jolla on paljon yhteneväisyyksiä Marshallin oireyhtymän kanssa. Sticklerin oireyhtymä tyyppi II johtuu saman COL11A1-geenin mutaatiosta.
Marshallin oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, vaan jokainen potilas saa oireidensa mukaista hoitoa. Marshallin oireyhtymässä esiintyvä satulanenä voidaan korjata plastiikkakirurgisesti. Silmän linssin samentuma, kaihi, voidaan korjata vaihtamalla vaurioituneet linssit linssi-implantteihin. Piilolinssien avulla voidaan terävoittää näkökykyä. Kuulolaitteista voi olla hyötyä tietyissä tapauksissa.
Ennuste
Oireyhtymän elinennuste on pienessä lääketieteellisessä aineistossa arvioitu hyvin lähelle normaalia.
Historia
Marshallin oireyhtymä on saanut nimensä lääkäri Don Marshallin mukaan, joka kuvasi oireyhtymän vuonna 1958.
Kokemustietoa
Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.
Lähteet
Orphanet: Marshall syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Marshall syndrome, MRSHS
National Organization for Rare Disorders (NORD): Marshall Syndrome
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).
Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.