Lowen oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Norio-keskus 10.3.2023

ORPHA:534
ICD-10: E72.0
OMIM: 309000

Avainsanat: Lowen tauti, Okuloserebrorenaalinen oireyhtymä, OCRL (Oculocerebrorenal syndrome of Lowe)

Lyhyesti

Lowen oireyhtymä on monielinsairaus, johon liittyy etenkin synnynnäinen kaihi, glaukooma eli silmänpainetauti, lievästä vaikeaan älyllinen kehitysvammaisuus sekä munuaistiehyiden toimintahäiriöt, tarkemmin sanottuna nk. Fanconin oireyhtymä ja siitä johtuvat oireet.

Oireet ja löydökset

Oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee. Vastasyntyneet ovat hypotonisia eli heillä on alentunut lihasjänteys. Kaihi todetaan usein jo vastasyntyneellä, ja niinpä kaikilla henkilöillä, joilla on Lowen oireyhtymä, on heikentynyt näkökyky. Munuaisten toimintahäiriö johtaa kasvuviiveeseen, koska osa verenkierrossa olevista ravintoaineista suodattuu munuaisten kautta virtsaan ja täten poistuu elimistöstä. Munuastiehyiden toimintahäiriöt johtavat aikuisena krooniseen munuaistautiin ja munuaisten vajaatoimintaan.

Lapsuudessa puheenkehityksessä on viiveitä. Useimmat oppivat kommunikoimaan sanallisesti jossain määrin seitsemään ikävuoteen mennessä. Lowen oireyhtymässä kehitysvammaisuuden taso vaihtelee: 50-65 %: lla kehitysvammaisuus on vaikeaa tai syvää, 25 %: lla lievää tai keskivaikeaa ja 10-25 %:lla älykkyys on lähes normaalia. Osa pystyy käymään avustettuna koulua, kun taas näkö- ja liikkumispulmat voivat tuoda haasteita osalle arjessa selviytymiseen.

Lowen oireyhtymässä esiintyy usein myös mm. epilepsiaa (noin 50 %:ssa tapauksista), aggressiivisuutta ja pakonomaista tai toistuvaa käyttäytymistä. Aggressiivisen, pakonomaisen ja/tai toistuvan käyttäytymisen syyt tulisi selvittää, koska joskus käyttäytymisen taustalla voi olla epämiellyttävä olo tai kivun tuntemuksia. Myös tunteenpurkauksia voi esiintyä, ja parhaillaan niiden taustasyitä tutkitaan.

Lowen oireyhtymässä myös hampaiden epämuodostumat, osteomalasia eli luukudoksen pehmeneminen, kasvojen epämuodostumat sekä verenvuototaipumus voivat olla osa oireistoa.

Huomionarvoista on, ettei kaikkia oireyhtymän piirteitä löydy kaikilta. Jokaisella on omanlaisensa kiinnostuksen kohteensa ja piirteinsä, ja jokainen on enemmän kuin heille asetettu diagnoosi.

Syy ja perinnöllisyys

Lowen oireyhtymä johtuu OCRL-geenin mutaatiosta X-kromosomissa (Xq26.1). OCRL-geenistä valmistetaan fosfatidyyli-inositoli 4,5-bifosfaatti-5-fosfataasi-entsyymiä. Tämä entsyymi osallistuu solukalvoilla tapahtuvaan aineiden kuljetukseen ja elimistön värekarvojen muodostamiseen. Geenimutaatio estää näiden solunsisäisten prosessien normaalin toiminnan.

Oireyhtymä periytyy X-kromosomissa. Tämän vuoksi Lowen oireyhtymä kohdistuu miltei yksinomaan miehiin, koska heillä on vain yksi X-kromosomi, jonka ainoan OCRL-geenin mutaatio saa aikaan oireyhtymän oireet. Naisilla on puolestaan kaksi X-kromosomia ja siis kaksi OCRL-geeniä, joiden käyttöön vaikuttaa mm. X-kromosomin inaktivaatio. Näin ollen oireyhtymän ilmeneminen ei ole yhtä yksiselitteistä tytöillä/naisilla kuin pojilla/miehillä. X-kromosomin inaktivaatiosta voit halutessasi lukea lisää kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Periytymisen periaatteet, Mitä on X-kromosomin inaktivaatio?

X-kromosomaalisen periytymistavan mukaan isä ei voi siirtää oireyhtymää aiheuttavaa geenimuutosta pojalleen, mutta kaikista hänen tyttärensä ovat oireyhtymää aiheuttavan mutaation lieväoireisia tai oireettomia kantajia. Naisella, jolla on perimässään OCRL-geenin mutaatio, on 25 %:n todennäköisyys saada poikalapsi, jolla on Lowen oireyhtymä ja 25 %:n todennäköisyys saada tytär, jolla on perimässään sama geenimutaatio kuin hänellä itselläänkin on. Kantajaäidin pojalla ei ole oireyhtymää aiheuttavaa geenimutaatiota 25 %:n todennäköisyydellä, kuten ei tyttärelläkään (25 %:n todennäköisyys). Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Kolmasosassa tapauksista OCRL-geenin mutaatio syntyy kuitenkin biologisesti sattumalta ja uutena, niin kutsuttuna de novo-mutaationa. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä OCRL-geenin mutaatiota. De novo-mutaatiot syntyvät hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei ole voinut vaikuttaa millään tavalla, eikä se ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Lowen oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1-9: 1 000 000, joten se on hyvin harvinainen.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin silmissä, neurologisiin löydöksiin ja munuaisten toimintahäiriön toteamiseen sekä perimän tutkimukseen. Laboratoriodiagnostiikassa havaitaan samankaltaisuutta Fanconin oireyhtymään, kuten kalsiumin ylimäärä ja kaliumin vähäisyys virtsassa, aminohappovirtsaisuus ja munuaisallaskivien esiintyminen. Veriplasmasta löydetään kohonneita kreatiinikinaasi-, laktaattidehydrogenaasi- ja transaminaasipitoisuuksia. Aivokuvantaminen paljastaa mm. aivojen surkastumisen, viivästyneen myelinisaation, aivojen leveäpoimuisuuden, hydrokefalian eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriön ja glioosin, joka on viite periventrikulaarisesta leukomalasiasta ts. aivokammion viereisen kudoksen valkoisen aineen pesäkemuutoksesta.

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava Dentin taudin tyyppi-2, joka aiheutuu myös OCRL-geenin mutaatiosta, sekä mm. Nance-Horanin oireyhtymä, Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä, MEB-oireyhtymä (lihas-silmä-aivo -oireyhtymä), kystinoosi ja peroksisomaaliset taudit sekä synnynnäiset infektiot.

Koska parantavaa hoitoa ei ole olemassa, Lowen oireyhtymän hoito on oireiden mukaista. Hoito käsittää mm. glaukooman hoidon, joka voi olla haastavaa, ja silmälasit. Fysio- ja puheterapiasta sekä käyttäytymishäiriöiden hoidosta on usein hyötyä. Munuaistiehyen toimintaa edistävät mm. fosfaatti- ja kaliumlisät sekä elimistön alkalisuutta eli emäksisyyttä ylläpitävät ravitsemuslisät. Kaliumsitraatista voi olla hyötyä munuaisallaskivien esiintymisen ehkäisyssä.

Ennuste

Eliniänodote on normaalia lyhyempi munuaistaudin, hypotonian, infektiotautien, epilepsian ja mahdollisen äkkikuolemaan johtavien komplikaatioiden vuoksi. Elinikä on yleensä 20-40 vuotta. Harvoin potilaat elävät yli 40-vuotiaiksi. Koettuun elämänlaatuun vaikuttavat suuresti neurologisten oireiden luonne sekä munuaisten toimintakyky.

Historia

Amerikkalainen lastenlääkäri Charles Lowe kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1952.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Lowes syndrom
Socialstyrelsen; Ovanliga diagnoser: Lowes syndrom
National Organization for Rare Disorders (NORD): Lowe syndrome
FIND – Further Inform Neurogenetic Disorders: Lowe Syndrome
Lowe Syndrome Association
Lowe Syndrome Trust

Lähteet

Orphanet: Oculocerebrorenal syndrome of Lowe
Online Mendelian Inheritance in Man: Lowe Oculocerebrorenal syndrome; OCRL

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 21.4.2016.