LINCL - myöhäislapsuuden neuronaalinen seroidilipofuskinoosi

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 20.12.2024

ORPHA:228349
ORPHA:228360
ORPHA:228366

Avainsanat:
Late infantile neuronal ceroid lipofuscinose (LINCL);
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 2 (CLN2)
Jansky-Bielshowskyn oireyhtymä

Variant late infantile neuronal ceroid lipofuscinoses (vLINCL);
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 5 (CLN5)
Jansky-Bielshowskyn oireyhtymä, suomalainen variantti

Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 6 (CLN6)

Turkish variant late infantile neuronal ceroid lipofuscinoses (vLINCL)
Neuronaalinen seroidilipofuskinoosi 7 (CLN7)

Lyhyesti

Myöhäislapsuuden neuronaalinen seroidilipofuskinoosi (LINCL) kuuluu neuronaalisiin seroidilipofuskinoosi (NCL)-tauteihin ja lysosomaalisiin kertymäsairauksiin. LINCL-taudit voidaan jaotella klassisiin tai variantteihin LINCL-tauteihin. Suomalaiseen tautiperintöön kuuluu LINCL-taudin suomalainen variantti.

Oireet ja löydökset

Klassinen LINCL-tauti (Jansky-Bielshowskyn oireyhtymä, CLN2) puhkeaa lapsen ollessa 2–4-vuotias. LINCL-taudin ensioireet ovat usein puheen kehitysviive ja epilepsia sekä muutokset käyttäytymisessä. Vähitellen lapsen psykomotoriset taidot alkavat heiketä ja oirekuvaan ilmaantuu monilla unihäiriöt, ataksia eli liikkeiden koordinaatiohäiriö ja näkökyvyn heikkeneminen. Keskimääräinen taudin puhkeamisajankohta ja taudin etenemisvauhti vaihtelevat ja riippuvat oireyhtymän geneettisestä taustasta. Lapsen kognitiivinen kehitys pysähtyy ja kouluiässä mm. liikkumis- (istuminen, kävely ja puhuminen) ja näkökyky katoavat. Oirekuvassa ja sen etenemisessä on kuitenkin suurta yksilöllistä vaihtelua ja tämä johtuu oireyhtymän taustalla olevasta geenimuunnoksesta eli variantista, joka voi vaihdella yksilöllisesti.

LINCL-taudin suomalainen variantti (vLINCL/Jansky-Bielschowskyn oireyhtymä, suomalainen variantti) puhkeaa edellistä myöhemmin, noin 4,5–7 ikävuoteen mennessä. vLINCL-tauti on rikastunut Suomeen, erityisesti Etelä-Pohjanmaalle. Se on siis osa suomalaista tautiperintöä. Oireistona ovat mm. vakava epilepsia, kognitiivisten kykyjen, liikkumisen ja näkökyvyn menetys.

LINCL-taudin turkkilainen variantti (vLINCL/Jansky-Bielschowskyn oireyhtymä, turkkilainen variantti) kuvattiin ensikerran turkkilaisessa väestössä. Oireyhtymän ensioireet alkavat keskimäärin viiden vuoden iässä (5–7 ikävuoteen mennessä). Ensioireisiin kuuluvat epilepsia sekä liikuntakyvyn heikkeneminen. Tauti on etenevä: vuoden päästä ensioireista liikunnalliset kyvyt katoavat, puhe vaikeutuu, ja henkinen kehitys taantuu. Oireisiin voi liittyä ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä, myokloonisia kohtauksia ja näkökyvyn heikkeneminen tai sokeutuminen. Nimestään huolimatta LICNL-taudin turkkilaista varianttia esiintyy muuallakin kuin Turkissa. Se on rikastunut etenkin Välimeren alueelle.

Syy ja perinnöllisyys

LINCL-oireyhtymän aiheuttava geenimuutos voi olla seuraavissa geeneissä; PPT1 (CLN1), TPP1 (CLN2), CLN5 (CLN5), CLN6 (CLN6) ja MFSD8 (CLN7). Kaikki edellä mainitut geenit sijaitsevat eri autosomaalisissa kromosomeissa toisin sanoen muissa kuin X- ja Y-sukupuolikromosomeissa. Lähes kaikilla, joilla on klassinen LINCL oireyhtymä, geenimuutos on TPP1– (CLN2)-geenissä. LINCL-oireyhtymän suomalainen variantti aiheutuu puolestaan CLN5-geenin oireyhtymää aiheuttavasta variantista kromosomissa 13 (13q22.3) ja se on löydettävissä kaikilta, joilla on LINCL-taudin suomalainen variantti. LINCL-oireyhtymän turkkilaisen variantin taustalla on puolestaan CLN7-geenin muutos kromosomissa 4 (4q28).

LINCL-taudin periytyvyys noudattaa autosomaalista resessiivistä eli peittyvää periytymistapaa. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi tällainen oireyhtymää aiheuttava geenivariantti perimässään, he ovat tämän geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Toisaalta heillä on 25 % todennäköisyys saada lapsi, jolla ei ole oireyhtymään johtavaa geenimuutosta lainkaan perimässään. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimuutoksen vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on geenivariantin oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

LINCL:n suomalaisen variantin esiintyvyys on Suomessa 1:12 500. Muualla maailmassa vLINCL:n esiintyvyys on harvinaisempaa noin 1:100 000.

Diagnoosi ja hoito

Oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin, aivojen kuvantamistutkimuksiin, histologisiin näytteisiin eli kudosnäytteisiin ja geenitesteihin. Histologisesta näytteistä, esimerkiksi ihonäytteestä, etsitään jälkiä aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä solujen sisään. Oireyhtymän diagnoosin asettaminen poissuljetaan tai vahvistetaan perimäntutkimustuloksen avulla.

Oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, joten yksilön oireita pyritään helpottamaan erikoisasiantuntijoiden ammattitaidoilla. Epilepsiakohtauksia, levottomuutta, uniongelmia ja lihasten jäykkyyttä voidaan hoitaa mm. benzodiazepiineillä. Puhe-, toiminta- ja fysioterapian avulla sairastuneen toimintakykyä pyritään ylläpitämään mahdollisimman pitkään. LINCL-oireyhtymään (CLN2-tautiin) on kehitetty keskushermostoon kohdistuva entsyymikorvaushoito. Vain varhain aloitettu hoito näyttäisi hidastavan oireyhtymän etenemistä. Koko perheelle on tarjottava tukea lapsen diagnoosin selvittyä.

Ennuste

Usein lapsi vammautuu syvästi keskilapsuuteen mennessä. Klassisen LINCL-oireyhtymän eliniänodote on 10–20 vuotta ja vLINCL suomalaisen variantin eliniänodote on 15–30 vuotta. vLINCL turkkilaisen variantin eliniänodote asettuu noin 20-ikävuoden tienoille. Perimäntutkimustulos voi antaa lisätietoa eliniän odotteeseen.

Historia

Psykiatri Jan Jansky ja Max Bielshowsky kuvasivat ensimmäisen kerran LINCL:n vuosina 1908 ja 1913. Pirkko Santavuoren tutkimusryhmä julkaisi kuvauksen vLINCL:n suomalaisesta variantista vuonna 1982.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Suomen JNCL-perheiden tukiyhdistys ry: LINCL

Aiheesta muualla

Batten Disease Family Association (BDFA): CLN2 disease, late-infantile, Variant late infantile onset NCLs: CLN5 ja CLN7 Disease, Variant late infantile
US National Library of Medicine: ClinicalTrials

Lähteet

Orphanet: Late infantile neuronal ceroid lipofuscinosis
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Neuronal ceroid lipofuscinosis, late infantile, CLN2, Neuronal ceroid lipofuscinosis, late infantile, Finnish variant, CLN5 ja Ceroid lipofuscinosis, Neuronal, 7; CLN7

G.W. Anderson, H.H. Goebel, A.Simonati. Human pathology in NCL. Biochimica et Biophysica Acta (2013): 1807-1826.

Mole SE, Schulz A, Badoe E, Berkovic SF, de Los Reyes EC, Dulz S, Gissen P, Guelbert N, Lourenco CM, Mason HL, Mink JW, Murphy N, Nickel M, Olaya JE, Scarpa M, Scheffer IE, Simonati A, Specchio N, Von Löbbecke I, Wang RY, Williams RE. Guidelines on the diagnosis, clinical assessments, treatment and management for CLN2 disease patients. Orphanet Journal of Rare Diseases. (2021); 16(1):185.

Reijo Norio, Suomi-neidon geenit – tautiperinnön takana juurillemme johtamassa, Otava 2000.

Julkaistu ensimmäisen kerran silloisen Norio-keskuksen sivuilla vuonna 2017.