Lesch-Nyhanin oireyhtymä
Lesch-Nyhanin oireyhtymä on vaikea aineenvaihduntasairaus, joka johtuu entsyymipuutoksesta. X-kromosomaalisen periytymistapansa vuoksi oireyhtymää todetaan pääasiassa pojilla/miehillä.
Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 26.10.2022
ORPHA: 510
ICD-10: E79.1
Avainsanat: LNS, Lesch-Nyhan syndrome
Lyhyesti
Lesch-Nyhanin oireyhtymä on kaikkein vakavin muoto hypoksantiini-guaniinifosforibosyylitransferaasi (HGPRT) -entsyymin puutteesta. Lesch-Nyhanin oireyhtymässä entsyymipuutos on täydellinen tai HGPRT-entsyymi toimii enintään 1,5 % normaalista. Jos entsyymiaktiivisuudesta on jäljellä 1,5 % – 8 % tai enemmän, oireyhtymä on lievempi ja silloin puhutaan osittaisesta hypoksantiini-guaniini-fosforibosyylitransferaasin puutoksesta tai Kelley-Seegmillerin oireyhtymästä. Toisin kuin lievään HGPRT-entsyymin puutokseen, Lesch-Nuhanin oireyhtymässä ilmenee kehitysvammaisuutta.
Oireet ja löydökset
Vauva, jolla on Lesc-Nyhanin oireyhtymä, vaikuttaa aluksi terveeltä. Ensioireet tulevat kuitenkin esiin vastasyntyneisyyskaudella, noin 3-6 kuukauden iässä. Usein ensioireina todetaan motorisen kehityksen viiveitä tai oranssin värisiä kiteitä pissavaipassa, jotka ovat merkki virtsahapon liikatuotannosta (ks. alla). Motorisiin haasteisiin lukeutuvat mm. heikko pään kannattelukyky, istumaan oppimisen vaikeudet, hypotonia eli alentunut lihasjänteys ja atetoosi eli tila, johon liittyy usein melko hitaita, rytmisesti toistuvia, toispuoleisia, raajojen kärkiosien pakkoliikkeitä. Motorinen oirekuva muuttuu lapsen kasvaessa mm. spastisuudeksi eli lihasjäykkyydeksi. Useimmat henkilöt, joilla on Lesch-Nyhanin oireyhtymä, eivät koskaan opi kävelemään, vaan he tarvitsevat tukea istumisessa ja käyttävät yleensä pyörätuolia loppuelämänsä ajan.
Oireyhtymään liittyy virtsahapon kertyminen elimistöön. Virtsahapon ylituotanto voi näyttäytyä lapsen vaipassa oranssin värisinä kiteinä tai eräänlaisena sakkana virtsassa. Kiteet voivat tukkia virtsatiet ja aiheuttaa virtsatietukoksia. Korkea virtsahappopitoisuus voi johtaa myös niveltulehduksiin, kihtiin sekä munuais- ja virtsarakkokiviin. Oireyhtymään liittyvä megaloplastinen anemia, joka johtuu B12-vitamiinin ja foolihapon puutteesta, on yleinen ja usein vaikea. Lesch-Nyhanin oireyhtymässä anemia voi johtua foolihapon kasvaneesta tarpeesta. Foolihappolisä ei kuitenkaan korjaa tilannetta.
Lesch-Nyhanin oireyhtymään liittyy lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Lesch-Nyhanin oireyhtymään liittyvä itseään vahingoittavaa käyttäytyminen voi alkaa 2-4 -vuoden iässä. Hampaiden puhjettua se voi ilmetä esimerkiksi huulen, käsien tai sormien puremisena. Käyttäytymishäiriöt voivat korostua stressaavissa tilanteissa. Aggressiivinen käyttäytyminen voi kohdistua perheenjäseniin ja ystäviin. Käyttäytymishäiriöt voivat lieventyä iän myötä.
Jos potilaan geenimutaatio ei ole täysin poistanut hypoksantiini-guaniinifosforibosyylitransferaasi (HGPRT) -entsyymin biologista aktiivisuutta soluista, oireet ovat lievemmät. Tällöin potilaalla voi esiintyä joitakin tahdostariippumattomia pakkoliikkeitä, muttei kehitysvammaisuutta tai käyttäytymishäiriöitä. Lievin HGPRT-entsyymin osittaisesta puutoksesta aiheutuva oireyhtymä on Kelley-Seegmillerin oireyhtymä.
Syy ja perinnöllisyys
Lesch-Nyhanin oireyhtymä johtuu mutaatiosta HPRT-geenissä, joka sijaitsee X-kromosomissa (Xq26.2-q26.3). HPRT-geenistä valmistetaan hypoksantiini-guaniinifosforibosyylitransferaasi (HGPRT) -entsyymiä. Lesch-Nyhanin oireyhtymässä mutaatio estää kuitenkin täysin biologisesti aktiivisen entsyymin tuottamisen soluissa. Tästä seuraa, ettei hypoksantiinia ja guaniinia pystytä hyödyntämään puriiniemäksien (esimerkiksi adeniinin ja guaniinin) valmistamisessa. Puriiniemäkset ovat tärkeitä molekyylejä esimerkiksi DNA:n ja RNA:n rakenteissa. Entsyymin toiminnan puutteen vuoksi hypoksantiini ja guaniini hajotetaan uraatiksi eli virtsahapoksi, jotka alkavat kertyä ja kiteytyä elimistöön. Entsyymipuutos johtaa myös elimistön heikentyneeseen kykyyn käyttää hyödyksi B12-vitamiinia. Lisäksi yhteyttä aivojen muuttuneeseen dopamiinin aineenvaihduntaan aivoissa tutkitaan. Ajatellaan, että oireyhtymään liittyvät käyttäytymishäiriöt johtuisivat poikkeavasta hermovälittjäaineiden vaikutuksista aivoissa. Tarkemmin sanottuna dopaminergisten hermosolujen vähentyneestä aktiivisuudesta aivojen basaaliganglioissa eli tyvitumakkeissa.
Lesch-Nyhanin oireyhtymä periytyy X-kromosomaalisesti. Koska miessukupuolella on vain yksi X-kromosomi, HPRT-geenin mutaatiosta seuraa heille välittömästi puriiniemästen aineenvaihduntahäiriö. Lesch-Nyhanin oireyhtymä ilmeneekin pääasiassa miessukupuolen edustajissa. Tytöt/naiset ovat yleensä taudin oireettomia kantajia, koska heillä on kaksi X-kromosomia, joista toisesta voi valmistua riittävät määrät toimivaa HPRT-geenin tuotetta. Nainen sairastuu vain silloin, jos hänen molempien X-kromosomien HPRT-geenit ovat mutatoituneet. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa muutamia tällaisia tyttöjä/naisia.
Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.
Yleisyys
Lesch-Nyhanin oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1:235 000 -1: 380 000 elävänä syntynyttä lasta kohden. Suurin osa potilaista on miehiä X-kromosomaalisen periytymisen vuoksi.
Diagnoosi ja hoito
Diagnoosi perustuu viivästyneeseen psykomotoriseen kehitykseen, korkeaan veren ja virtsan virtsahappopitoisuuteen sekä HGPRT-entsyymin toiminnan puutokseen, joka voidaan määrittää henkilön veren valkosoluista, punasoluista tai fibroblasteista eli sidekudossoluista. Mutaatio HGPRT-entsyymiä koodaavassa geenissä, HPRT, varmistaa diagnoosin.
Jos potilaalla on virtsakiviä, muttei neurologisia oireita, hänellä voi olla osittainen HGPRT-entsyymin puutos.
Parantavaa hoitoa ei ole toistaiseksi olemassa, vaan hoito keskittyy yksittäisten oireiden hoitoon. Motorisia vaikeuksia voidaan lievittää esimerkiksi fysioterapian avulla. Korkeaa virtsahappopitoisuutta voidaan vähentää käyttämällä esimerkiksi ksantiinioksidaasi-entsyymin toimintaa estäviä lääkeaineita, kuten allopurinolia, ja välttämällä runsaasti puriineja sisältävien ruoka-aineiden nauttimista. Edellämainittu hoito ei kuitenkaan poista neurologisia oireita. Käytöshäiriöitä voidaan yrittää kontrolloida esimerkiksi lääkkein sekä suojaamalla potilasta itseään ja hänen läheisiään vahingoittavalta käyttäytymiseltä. Mahdollisimman varhain aloitettu käyttäytymisterapia on tärkeää.
Ennuste
Lesch-Nyhanin oireyhtymän eliniänodote on normaalia lyhyempi. Yleensä eliniänodote asettuu ensimmäiselle tai toiselle kymmenykselle. Hyvässä hoitoitasapainossa osa potilaista on elänyt 40-vuotiaiksi. Kuolinsyy on usein munuaisten toiminnan pettäminen virtsahapon liikatuotannon vuoksi.
Historia
Oireyhtymän kuvasivat lääketieteen opiskelia Michael Lesch ja häntä opettanut lastentautien professori ja lastenlääkäri William Leo Nyhan vuonna 1964.
Kokemustietoa
Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.
Aiheesta muualla
Terveyskirjasto: Lesch-Nyhanin syndrooma
Socialstyrelsen: Lesch-Nyhans syndrom
Lesch-Nyhan Disease International Study Group
Lähteet
Orphanet: Lesch-Nyhan syndrome
Rosa J. Torres ja Juan G. Puig. Hypoxanthine-guanine phosphoribosyltransferase (HRPT) deficiency: Lesch-Nyhan syndrome. Orphanet Journal of Rare Diseases. 2007; 2:48
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Lesch-Nyhan syndrome
National Organization for Rare Diseases (NORD): Lesch Nyhan Syndrome
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).
Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.