Laforan tauti

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 2.3.2023

ORPHA: 501
ICD-10: G40.3
OMIM: 254780

Avainsanat: Lafora disease, Progressive myoclonus epilepsy type 2, PME type 2, EPM2, myoclonic epilepsy of Lafora

Lyhyesti

Laforan tauti tai oireyhtymä on hyvin harvinainen, vakava ja perinnöllinen etenevä myokloninen epilepsia (englanniksi progressive myoclonus epilepsy, PME). Lapsella on Laforan tauti jo syntyessään, mutta oireyhtymän ensioireet ilmenevät yleensä myöhäislapsuudessa tai nuoruudessa. Lapsella ilmenee erilaisia epilepsiakohtaustyyppejä, joihin liittyy tajuttomuutta, kouristuksia, lihasnykäyksiä ja näköhäiriöitä. Laforan taudin alkuvaiheessa ilmenee mm. mielialan vaihtelua, ja kognitiivisten taitojen nopea heikkeneminen johtaa lopulta dementiaan. Spastisuus eli lihasjäykistymät lisääntyvät oireyhtymän edetessä. Ajan myötä myös nieleminen, puhuminen ja kävely vaikeutuvat. Oireyhtymä johtaa ennenaikaiseen kuolemaan kymmenessä vuodessa ensioireiden ilmenemisen jälkeen. Ensioireiden ilmenemisajankohta ja oireiden etenemisnopeus vaihtelevat yksilöllisesti.

Oireet ja löydökset

Tavanomaisesti kasvaneelle ja kehittyneelle lapselle alkaa ilmetä 8-18 vuoden paikkeilla, useimmiten teini-iässä, toistuvaa päänsärkyä, vaikeutta suoriutua koulutehtävistä, lihasnykäyksiä, epilepsiaa ja näköhäiriöitä.

Laforan oireyhtymässä ilmenee erilaisia epilepsioita, kuten yleistynyt ja myokloninen epilepsia sekä takaraivoepilepsia. Yleistyneessä epilepsiassa aivojen poikkeava sähkökemiallinen purkaus leviää yhtäaikaisesti molempiin aivopuoliskoihin ja kohtaustyyppi on usein tajuttomuuskouristuskohtaus, johon ei liity kohtausta ennakoivia tuntemuksia, niin kutsuttuja ennakkotuntemuksia ja joka käsittää koko kehoa. Myokloniselle epilepsialle tyypillistä ovat voimakkaat ja toistuvat lihassupistukset esimerkiksi raajoissa, kasvoissa ja/tai vartalossa tai koko kehossa. Lihassupistukset voivat olla siis paikallisia tai koko kehoa käsittäviä. Myoklonisia kohtauksia voivat laukaista lepo, aktiivisuus, välkehtivä valo tai jännitys yms. Takaraivoepilepsialle ominaista ovat puolestaan erilaiset näköhäiriöt ja ohimenevä näönhämärtyminen.

Kaikki nämä kohtaustyypit voivat muuttua henkeä uhkaavaksi ja välitöntä hoitoa vaativaksi status epilepticukseksi eli epileptiseksi sarjakohtaukseksi. Status epilepticus on pitkittynyt, yli 30 minuutin kohtaus tai joukko yhtämittaisesti toistuvia kohtauksia. Riski status epilepticukseen lisääntyy merkittävästi kohtauksen keston ylittäessä viisi minuuttia.

Epilepsian ilmaantumisen myötä lapsi/nuori voi kokea hämmennystä, mielialan vaihtelua ja masennusta. Samanaikaisesti kognitiiviset kyvyt heikkenevät nopeasti ja päänsärky on yleistä. Tyypillistä on myös pikkuaivoataksia ja dysartria. Pikkuaivoataksiassa erilaisten liikkeiden suorittaminen ja liikkuminen vaikeutuu ja dysartria tarkoittaa neurologisista syistä johtuvaa puhe- ja ääntämisvaikeutta. Myös syömis- ja nielemisvaikeudet lisääntyvät. Kognitiivisten taitojen heikkeneminen, ataksiat ja dysartria etenevät usein nopeasti.

Laforan taudin oireiden edetessä lihaskouristukset ja epilepsiakohtaukset voivat olla lähes tauottomia. Lapsella/nuorella diagnosoidaan syvä dementia, ja hän vaipuu vegetatiiviseen eli tiedottomaan tilaan. Joillakin säilyy refleksinomainen kyky hymyillä. Lapsi menehtyy usein oireyhtymän aiheuttamiin komplikaatioihin noin kymmenessä vuodessa ensioireiden puhkeamisesta.

Syy ja perinnöllisyys

Laforan taudin perinnöllinen tausta vaihtelee. Suurimmalla osalla (n. 80 %) Laforan tauti johtuu EPM2A-nimisen geenin mutaatiosta kromosomissa 6 (6q24). Lisäksi Laforan taudin syynä voi olla harvinaisempi NHLRC1– (toiselta nimeltään EPM2B-) geenin variantti (6q22.3). Viime aikaisissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että NHLRC1-geenin mutaatiosta johtuva oirekuva etenee hitaammin kuin EPM2A-geenin mutaatiosta johtuvat oireet. Noin viidesosassa tapauksista (20 %) oireyhtymän geneettinen syy jää kuitenkin epäselväksi. On mahdollista, että PPP1R3C-geenin tietty muoto voisi aiheuttaa Laforan tautia lievemmässä muodossa kuin mitä EPM2A- ja NHLRC1-geenien mutaatiot.

EPM2A– ja NHLRC1-geenimutaatiot johtavat glykogeeni- eli varastosokerimolekyylin epätavanomaiseen rakenteeseen. Seurauksena on näiden niin kutsuttujen Lafora-kappaleiden (englanniksi ”Lafora-bodies” tai ”polyglucosan bodies”) kertyminen eri puolille kehoa. Laforan-kappaleita kertyy etenkin hermosoluihin, maksa-, luusto- ja sydänlihasoluihin sekä hikirauhasiin. Oireyhtymän moninaiset oireet johtuvat Laforan-kappaleiden kertymisestä keskushermostoon.

Laforan oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa sitä, että molemmilla vanhemmilla on oltava perimässään Laforan oireyhtymää aiheuttava perimänmuutos, ja lapsen on perittävä nämä geenimutaatiot molemmilta vanhemmiltaan, jotta hän sairastuisi Laforan oireyhtymään. Geeniä kantavien vanhempien todennäköisyys saada toinen lapsi, jolla on Laforan tauti on 25 % jokaisen raskauden kohdalla, ja 50 %:n todennäköisyydellä lapsesta tulee oireeton kantaja, kuten vanhemmistaan. Lapsen todennäköisyys olla perimättä lainkaan Laforan oireyhtymän aiheuttavaa geenimutaatiota on 25 %. Lapsi ei ole tällöin siis geenimutaation kantaja.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Laforan oireyhtymää ilmenee eripuolilla maailmaa ja erityisesti alueilla, joilla tavataan lähisukulaisten keskinäisiä liittoja. Tällaisia alueita on etenkin Välimeren ympäristössä, kuten Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa, sekä Pohjois-Afrikassa, Intiassa ja Pakistanissa. Sukuja, joissa on Laforan tautia, tunnetaan ainakin 250 maailmassa. Länsimaissa Laforan oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu noin neljä lasta miljoonaa vastasyntynyttä kohden (4: 1 000 000). Yhdysvalloissa arvioidaan olevan vähemmän kuin 5000 ihmistä, joilla on Laforan oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Epäily Laforan oireyhtymästä voi herätä sukuhistorian, epilepsian puhkeamisiän ja oireiden perusteella. Erotusdiagnoosissa on huomioitava muut etenevät myoklooniset epilepsiat, kuten mm. Unverricht-Lundborg tauti, joka on Suomessa verrattain yleinen sekä Gauherin tauti tyyppi III ja tyypin II sialidoosi sekä neuronaaliset seroidilipofuskinoosit. Suomalaiseen tautiperimään kuuluvassa Unverricht-Lundborin taudissa epilepsia puhkeaa varhaisemmin ja tauti etenee hitaammin, eikä kudoksissa ole havaittavissa Laforan-kappaleita.

EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä on Laforan oireyhtymään sopivia löydöksiä. Aivokuvantamisessa pystytään näkemään harmaan aineen atrofiaa iso- ja pikkuaivoissa, mikä osoittaa, ettei Laforan tauti ole aivojen valkean aineen sairaus.

Diagnoosi voidaan asettaa, kun molekyylibiologisissa tutkimuksissa löytyy EPM2A- tai NHLRC1-geenin mutaatio ja muut potilastiedot sopivat Laforan oireyhtymään. Jos jompaakumpaa edellä mainituista geenimutaatioista ei löydetä, potilaan kudoksista voidaan etsiä mahdollisia Laforan- kappaleita, jotka auttavat diagnoosin asettamisessa. Kudosnäytteet voidaan ottaa esimerkiksi kainaloiden ihosta tai luustolihaksista.

Laforan tautia ei voida parantaa. Hoito keskittyy epilepsian hillitsemiseen ja oireita lievittävään palliatiiviseen hoitoon ja tukitoimiin. Myoklonisia oireita lisäävää lääkitystä on vältettävä. Lapsen toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää, jossa fysio-, puhe- ja toimintaterapia voivat olla avuksi. Koulutyötä kannattaa tukea ja jatkaa niin pitkälle kuin mahdollista. Epilepsialääkitys ei valitettavasti pysty estämään kognitiivisten taitojen heikkenemistä tai tiettyjen käyttäytymispiirteiden ilmenemistä. Perheen psykososiaalinen tuki on erittäin tärkeää.

Laforan taudin edettyä, mahalaukkuavanteen (PEG, perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia) asentaminen on välttämätöntä, jottei ruokasula joudu toistuvasti henkitorveen ja keuhkoihin ja aiheuta keuhkokuumetta. Loppuvaiheessa kokonaisvaltainen hoito on välttämätöntä.

Ennuste

Laforan taudin ensioireiden ilmenemisajankohdassa ja oireiden etenemisessä on yksilöllistä vaihtelua. Useimmiten nuori menehtyy ennenaikaisesti kymmenessä vuodessa ensioireiden alettua. Kuolinsyynä on useimmiten hermoston toimintahäiriöihin liittyvät komplikaatiot tai status epilepticus.

Historia

Lafora-taudin kuvasivat ensimmäisen kerran Lafora ja Glueck jo vuonna 1911. Vuonna 1998 ymmärrettiin, että EPM2A-geenimutaatio johtaa Laforan tautiin. Lähes kymmenen vuotta myöhemmin löydettiin toinen geeni, NHLRC1 (EPM2B), jonka havaittiin johtavan samanlaiseen oirekirjoon ja Lafora-proteiinien kertymiin kehossa.

Huomioitavaa

Laforan tauti ei kuulu lysosomaalisten kertymäsairauksien joukkoon, sillä EPM2A– ja NHLRC1-geenien tuotteet eivät toimi lysosomeissa, eivätkä Lafora-kappaleet kerry lysosomi-nimisiin soluelimiin. Vaikka Laforan oireyhtymää esiintyy usein maantieteellisesti eristetyillä seuduilla maailmassa, Suomessa se ei ole osa suomalaista tautiperimää toisin kuin Unverricht-Lundborin tauti, joka johtuu EPM1-geenin mutaatiosta.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Lafora disease
MedlinePlus: Lafora pregressive myoclonus epilepsy

StatPearls: Lafora disease
AGSD Uk Association for Glycogen Storage Disease: Lafora Disease
Chelsea’s Hope – Lafora Children Research Fund

EpiCare: a European Reference Network (ERN) for rare and complex epilepsies
EpiCare: Patient leaflets and journeys

Lähteet

Orphanet: Lafora disease
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Myoclonic epilepsy of Lafora

GeneReviews®: Progressive Myoclonus Epilepsy, lafora Type

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 2.3.2023.