KDM5C-kytkeytynyt kehitysvamma

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, FT., Harvinaiskeskus Norio 11.4.2025.

ORPHA: 85279
ICD-10: Q87.8
OMIM: 300534

Avainsanat: KDM5C-related syndromic X-linked intellectual disability, Intellectual developmental disorder, X-linked syndromic, Claes-Jensen type, Claes-Jensen syndrome

Lyhyesti

KDM5C-kytkeytynyt kehitysvamma (KDM5C-oireyhtymä) noudattaa X-kromosomaalista periytymistapaa, ja sen vuoksi oireet ilmenevät selvemmin pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla. Oireyhtymälle tyypillistä on kehitysviive puheessa ja kognitiivisissa taidoissa, käytöspulmat, epilepsia ja jotkin lievät ulkonäköpiirteet, kuten lyhyt pituuskasvu. Etenkin pojilla/miehillä ilmenee vaihtelevan tasoinen kehitysvamma. Tytöillä kehitysvamman aste on usein lievä tai heillä on jonkinasteisia oppimisvaikeuksia. Lapsuuden hypotonia eli alentunut lihasjänteys muuttuu usein hitaasti eteneväksi spastisuudeksi eli lisääntyneeksi lihasjäykkyydeksi. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita löydy kaikilla henkilöillä, joilla on KDM5C-oireyhtymä. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita tässä kuvauksessa ei ole mainittu. Oireyhtymä on harvinaisuutensa vuoksi vielä toistaiseksi huonosti tunnettu.

Oireet ja löydökset

KDM5C-oireyhtymän oirekuva on hyvin heterogeeninen. Vastasyntyneellä voi olla hypotoniaa, joka saattaa haitata mm. motoristen eli liikunnallisten perustaitojen opettelua, vatsan toimintaa (ummetus) ja syömistä. Mahdolliset syömisvaikeudet helpottuvat usein lapsen kasvun myötä. Pituuskasvu on monilla heikompaa kuin valtaväestöllä yleensä.

KDM5C-oireyhtymässä kehitysviive on tavanomaista sekä pojilla että tytöillä, etenkin puheen ja kognitiivisten taitojen omaksumisessa. Ensimmäiset sanat ilmaistaan tavanomaista myöhemmin. Osa oppii käyttämään itsensä ilmaisuun vain muutamia sanoja. Puhutun ymmärtäminen on monille helpompaa kuin itse puheen tuottaminen.

Spastisuus lisääntyy vähitellen, ja se on helpoiten havaittavissa jaloissa. Lisääntynyt lihasjänteys voi aluksi helpottaa seisomaan ja kävelemään oppimista, mutta myöhemmin se voi haitata kävelemistä.

Lähes poikkeuksetta KDM5C-oireyhtymädiagnoosin saaneilla on jonkinasteisia oppimisvaikeuksia tai kehitysvamma. Kehitysvamma on yleisempi pojilla (97 %) kuin tytöillä (79 %). Joskus harvoin tyttöjen/naisten tiedonkäsittelytaidot voivat vastata valtaväestön tasoa. Kognitiivisissa taidoissa on siis suurta vaihtelua.

Epilepsia on yleisempää pojilla (> 60 %) kuin tytöillä (< 20 %).

Käyttäytymispulmia on pojilla lähes yhdeksällä kymmenestä (88 %). Tytöilläkin niitä on yli puolella (60 %). KDM5C-oireyhtymän käyttäytymispiirteisiin voivat lukeutua autismin kaltaiset piirteet. Näille ominaista ovat esimerkiksi valikoivuus mielenkiinnonkohteissa, sen suhteen kenen seurassa halutaan olla tai vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Muutokset arjen rutiineissa voivat aiheuttaa turhautumista. Monilla voi olla vaikeutta säädellä tunteitaan. Turhautuneisuus, kun ei tule esimerkiksi ymmärretyksi, voi ilmetä aggressiivisuutena.

Muita KDM5C-oireyhtymän käyttäytymispiirteitä voivat olla ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, levottomuus ja/tai ahdistuneisuus sekä unihäiriöt. Viimeksi mainittu voi liittyä vaikeuteen nukahtaa, yölliseen valveillaoloon ja/tai lyhentyneeseen yöunen määrään.

Perheet luonnehtivat lapsiaan ystävällisiksi.

Näköaisti voi olla tavanomaista heikompi keskushermoston toimintahäiriön vuoksi. Karsastus on mahdollinen.

Pojilla voi olla pienemmät sukupuolielimet ja/tai laskeutumattomat kivekset. Lapset voivat olla infektioherkkiä.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymä johtuu X-kromosomissa sijaitsevan KDM5C-geenin mutaatiosta eli muutoksesta. Erilaisia oireyhtymää aiheuttavia KDM5C-geenin variantteja tunnetaan yli 200. Tästä geenistä valmistuu normaalisti tiettyä demetylaasi-entsyymiä (lysiini demetylaasi-5C:tä), joka osallistuu muiden geenien aktiivisuuden säätelyyn. Nämä geenit puolestaan tarvitaan mm. muistitoimintoihin, oppimiseen ja hermosolujen plastisuuden eli muovautumisen säätelyyn. Oireyhtymään johtava mutaatio KDM5C-geenissä vähentää entsyymin aktiivisuutta ja muuttaa sen sijaintia soluissa. Tämä heijastuu lopulta hermosolujen toimintaa ja aiheuttaa oireyhtymän oireet. Oirekuva on erittäin vaihteleva: sama geenivariantti voi johtaa erilaiseen oirekuvaan.

KDM5C-oireyhtymä noudattaa siis X-kromosomaalista periytymistapaa. Koska pojilla/miehillä on tavanomaisesti perimässään vain yksi X-kromosomi, siinä oleva KDM5C-geenin muutos ilmenee heillä välittömästi. Tytöillä/naisilla on kaksi X-kromosomia ja siis kaksi KDM5C-geeniä perimässään. Heillä kuitenkin vain toista X-kromosomia käytetään siinä olevien geenien valmistamiseen. Toisen X-kromosomin geenit hiljennetään eli niitä ei käytetä. Tätä ilmiötä kutsutaan X-kromosomin inaktivaatioksi. On sattumanvaraista ja yksilöllistä, missä kudoksissa ja missä määrin X-kromosomia, jossa KDM5C-geenin muutos on, hiljennetään ja missä sitä käytetään. X-kromosomin inaktivaatio selittää osaltaan tyttöjen/naisten oireiden laajan vaihtelevuuden miessukupuoleen verrattuna. Halutessasi voit lukea lisää X-kromosomin inaktivaatiosta ja X-kromosomin vinoutuneesta inaktivaatiosta Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta Periytymisen periaatteet: X-kromosomin inaktivaatio.

Naisella, jolla on KDM5C-geenin mutaatio perimässään, on 50 %:n todennäköisyys saada tyttö- tai poikalapsi, jolla on sama KDM5C-geenin muutos perimässään. Nainen voi olla tietämätön geenimutaation kantajuudestaan etenkin, jos hän on lieväoireinen tai oireeton. Kantajaäidin poikalapset ovat usein kehitysvammaisia, mutta tyttölapset voivat olla oireettomiakin. Miehet, joilla on KDM5C-oireyhtymä jäävät oireidensa vuoksi usein lapsettomiksi. Täten hei eivät voi siirtää KDM5C-geenin mutaatiota seuraavaan sukupolveen.

KDM5C-oireyhtymä voi saada alkunsa myös täysin uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy KDM5C-geenin muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

On mahdollista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on KDM5C-geenimuutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on KDM5C-oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta täältä: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen mahdollisen seuraavan raskauden alkua. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyysneuvojan kanssa. Yhteystiedot keskustelu tukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

KDM5C-kytkeytyneen kehitysvammaoireyhtymän osuus kaikista X-kromosomaalisesti periytyvistä kehitysvammaoireyhtymistä arvioidaan olevan noin 1–3 % eli enintään noin kolme tapausta sataa X-kromosomaalisesti periytyvää kehitysvammaoireyhtymätapausta kohden.

Diagnoosi ja hoito

Kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti joitakin ulkonäön ja rakenteen erityispiirteitä, lähetetään lapsi yleensä erikoissairaanhoitoon diagnoosin selvittämistä varten. Useimmiten KDM5C-oireyhtymän diagnoosia ei pysty päättelemään pelkkien oireiden perusteella, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai -paneelilla tai tutkimalla eksomisenvenssoinnilla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa.

KDM5C-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Puhe-, toiminta- ja fysioterapiasta tukevat kehitystä. Vaihtoehtoisten kommunikaatiotapojen, kuten kuvien ja esimerkiksi puhekommunikaattorin käytön opettelu voi helpottaa ilmaisemaan itseään. Oppimisen tukeminen esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa on tärkeää. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Tunteiden säätelytaitojen ja kommunikaatiokykyjen kehittyessä, käytöspulmat voivat lievittyä. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on perheen arjen sujuvuuden kannalta tärkeää.

Ennuste

Eliniänennuste vastaa usein valtaväestön ennustetta. Epilepsian vaikeahoitoisuus voi lyhentää elinikää.

Historia

Stephan Claes kuvasi vuonna 2000 suvun, jossa suvunjäsenillä oli kehitysvammaa, perinnöllistä spastista paraplegiaa, poikkeavia kasvonpiirteitä ja yläleukaluun vajaakehitys. Vuonna 2005 Lars Riff Jensen kuvasi perheitä, joilla oli perimässään JARID1C-, toiselta nimeltään KDM5C, geenimuutoksen. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa tästä oirekuvasta saatetaan käyttää myös seuraavia nimiä; Claes-Jensenin tyypin X-kromosomaalinen kehitysvamma ja JARID1C-kytkeytynyt kehitysvamma.

Kokemustietoa

Kokemustietoa KDM5C-kytkeytyneestä kehitysvammaoireyhtymästä löydät Tukiliiton Tarinat-sivuilta Harvinaiset-kategoriasta: Onneksi sisua ei ole annettu pikkulusikalla.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lisätietoa tukipalveluista löytyy kattavasti Tukiliiton sivuilta Tuki- ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”KDM5C” oma englanninkielinen ja suljettu keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

KARES Foundation, KDM5C Advocacy, Research, Education & Support

kdm5c.org.uk

Lähteet

Orphanet: KDM5C-related syndromic X-linked intellectual disability

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Intellectual Developmental Disorder, X-linked, Syndromeic, Claes-Jensen Type; MRXSCJ

Ghasemi, M. R., Esmaeilizadeh, Z., Tehrani Fateh, S., Sadeghi, H., Bagheri, S., Hashemi‐Gorji, F., … & Miryounesi, M. (2025). Clinical Features and Genetic Characteristics of XLID Patients With KDM5C Gene Mutations: Insights on Phenotype–Genotype Correlations From 175 Previous Cases and Identification of a Novel Variant. Molecular Genetics & Genomic Medicine, 13(1), e70057. https://doi.org/10.1002/mgg3.70057

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 10.10.2022.