Kabuki-oireyhtymä

Erikoislääkäri Maarit Peippo 2010, päivitetty 16.10.2018 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen

ORPHA: 2322

Avainsanat: Kabuki make-up syndrome, Niikawa-Kuroki syndrome

Lyhyesti

Kabuki-oireyhtymä on monioireinen kehitysvammaisuusoireyhtymä, jonka japanilaiset lääkärit Norio Niikawa ja Yoshikazu Kuroki kumpikin erikseen kuvasivat vuonna 1981. Oireyhtymän nimeksi ehdotettiin Kabuki make-up –oireyhtymä, koska japanilaisen Kabuki-teatterin näytteijöitten perinteinen maskeeraus muistutti potilaiden kasvonpiirteitä. Rinnakkaiskäyttöön tuli hetkeksi myös nimi Niikawa-Kuroki-oireyhtymä, mutta sittemmin nimi on yksinkertaistunut ja vakiintunut Kabuki-oireyhtymäksi. Kansainvälisen yhteistyön seurauksena oireyhtymän geenitausta alkoi selvitä lähes kolmenkymmentä vuotta myöhemmin. Aluksi oireyhtymän ajateltiin esiintyvän erityisesti japanilaisilla. Euroopasta ja Yhdysvalloista ensimmäiset potilaat löytyivät 1990-luvun alkupuolella. Potilaita on sittemmin kuvattu kaikkialta maailmasta.

Oirekuva

Kabuki-oireyhtymän tyypillisiä piirteitä ovat sille ominaiset kasvonpiirteet, asteeltaan vaihteleva kehitysvammaisuus, lyhytkasvuisuus ja tuki- ja liikuntaelinten sekä sisäelinten rakenteen kehityshäiriöt. Yhdellä potilaalla ei suinkaan aina ole kaikkia oireyhtymän piirteitä ja vammoja. Monioireisuuden takia Kabuki-potilaan onnistunut hoito usein edellyttää laajaa monienkin eri alojen ammattilaisten yhteistyötä.

Kabuki-lapsi syntyy yleensä täysiaikaisena ja syntymämitat ovat normaalit. Noin 70-80%:lla kasvu kuitenkin hidastuu ja lapsen pituus jää alle normaalikäyrästön. Joillakin potilailla on ollut kasvuhormonin puute, useimmilla kuitenkaan ei. Vajaalla kolmanneksella tytöistä rinnat alkavat kehittyä parin vuoden iässä (telarche precox), tämä ilmiö menee itsekseen ohi jonkin ajan kuluttua. Pojille puolestaan voi tulla myöhemmin murrosiässä rintojen kasvua (gynekomastia), johon voidaan tarvita kirurgista hoitoa.

Kabuki-lasten kehitys on lähes poikkeuksetta normaalia hitaampaa. Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee, lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia on noin puolet ja toinen puoli vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia. Puhumaan ja kävelemään oppiminen riippuu kehitysvamman asteesta, eli nämä taidot voivat kehittyä tavallista hitaammin tai jopa jäädä hyvin puutteellisiksi. Aivojen kuvantamistutkimuksissa osalla potilaita todetaan rakenteiden ja aivokuoren kehityshäiriöitä. Noin viidenneksellä potilaista on epilepsiaa. Kehitysvamma ei ole etenevää vaan kukin lapsi kehittyy edellytystensä mukaan omaa tahtiaan.

Potilailla on sinänsä lieviä, mutta diagnostiikkaa tukevia ulkonäön poikkeavuuksia. Kasvonpiirteille tyypillistä on kasvojen kokoon nähden pitkät silmäluomiraot. Alaluomet ovat usein löysät ja saattavat ulkonurkistaan kääntyä ulospäin (ectropium). Silmät ovat usein etäällä toisistaan (hypertelorismi), ja silmien sisänurkissa voi olla pienet ihopoimut (epicantus). Kulmakarvat ovat vahvat, mutta harvenevat ohimoille päin. Silmäripset ovat pitkät ja tuuheat. Hiuksetkin ovat usein vahvat. Nenä on tyypillisesti leveähkö, lyhytkärkinen ja hiukan litteä. Suu usein muistuttaa muodoltaan alassuin olevaa U-kirjainta. Ylähuuli voi olla ohut ja alahuulen keskiosassa voi olla ikään kuin kaksi kumpua. Leuka on pienehkö. Korvalehdet ovat useimmilla pehmeärustoiset ja kuppimaiset.

Muita tyypillisiä ulkonäön pikkupiirteitä ovat pikkusormien käyryys (klinodaktylia), lyhyehköt sormet ja osittainen sormien välinen ihopoimu (lievä syndaktylia), leveähköt jalkaterät ja varvasrivin epäjärjestys, kynsien vaihteleva vajaakehitys ja sormenpäitten pehmytkudostyynyt (ns. fetal pads).

Sisäelinten synnynnäiset rakennepoikkeavuudet ovat tavallisia, samoin luuston ja nivelten ongelmat sekä aistivammat. Näitä kuvataan seuraavissa kappaleissa, mutta ne eivät suinkaan esiinny kaikilla Kabuki-potilailla. Rakennepoikkeamien havaitsemiseksi kullekin potilaalle olisi hyvä tehdä sisäelinten ultraäänitutkimus ja tarvittaessa muitakin kuvauksia. Myös näön ja kuulon tutkimuksien tulisi kuulua Kabuki-potilaan perusselvityksiin, jotta mahdolliset aistivammat otettaisiin mahdollisimman varhain huomioon kuntoutuksessa. Nivel- ja selkärankaongelmat ovat tavallisia ja niiden ilmaantumista tulee seurannassa tarkkailla.

Synnynnäisiä sydänvikoja on 30-50%:lla. Tavallisimpia ovat aortan ahtauma sekä eteis- ja kammioväliseinäaukot ja avoin valtimotiehyt. Noin kolmanneksella on munuaisten ja muitten virtsateitten rakennepoikkeavuuksia.

Kolmella neljästä Kabuki-potilaasta nivelet ovat liian taipuisat, mitä vielä korostaa lähes kaikkien potilaitten keskushermostoperäinen velttous (hypotonia). Kolmanneksella on synnynnäinen tai myöhemmin kehittyvä lonkan sijoiltaanmeno, ja samoin kolmannekselle kehittyy selän skolioosi, jossa syynä voi olla nikamien rakennepoikkeavuus. Pienellä osalla liikuntaa hankaloittaa toistuva polvilumpion sijoiltaanmenotaipumus.

Hampaiston tavallisia Kabuki-piirteitä ovat muodon poikkeavuudet sekä yhden tai muutaman hampaan puuttuminen tavallisimmin etualueelta. Suulakihalkioita on noin kolmanneksella. Hankalampia mahasuolikanavan oireita ovat suolen loppuosan kehityshäiriöt (malrotaatio, anusatresia, recto-vaginaalifisteli). Napa-, nivus- ja palleatyriä on muutamalla prosentilla. Sappitiehyeitten kehityshäriö (ekstrahepaattinen biliaariatresia) näyttää olevan Kabuki-potilailla hieman tavallistayleisempi, joskin heilläkin harvinainen.

Noin viidenneksellä on silmän ja näköhermon kehityshäiriöitä. Kolmanneksella todetaan sisäkorvaperäinen kuulovamma.

Infektiopulmat, etenkin hengitystietulehdukset ovat yleisiä ja usein hankalasti paranevia. Osalla potilaista on todettu erityyppisiä, lievähköjä immuunipuolustuksen häiriöitä, mm. matalia immunoglobuliinipitoisuuksia.

Esiintyvyys

Aluksi oireyhtymän ajateltiin esiintyvän erityisesti japanilaisilla, mutta potilaita on sittemmin kuvattu kaikkialta maailmasta. Japanissa oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1:32000. Uskotaan että esiintyvyys eri puolilla maailmaa olisi samanlainen, joten Suomessa syntyisi 1-2 Kabuki-lasta vuodessa. Koska oireyhtymä on harvinainen, ei diagnoosia ehkä tunnisteta kaikilla potilailla.

Diagnostiikka ja periytyminen

Varmin tapa tunnistaa Kabuki-oireyhtymä on varmistaa diagnoosiepäily geenitestillä. Testinä käytetään yleensä testipaneelia, jossa samalla kertaa tutkitaan kymmenkunta geeniä, joiden mutaatioiden tiedetään aiheuttavan Kabuki- oireyhtymää tai sitä muistuttavia muita oireyhtymiä. Mikäli diagnoosi tuntuu kliinisten piirteiden perusteella hyvin todennäköiseltä, voidaan tutkia pelkästään kaksi ”Kabuki-geeniä” eli KMT2D-geeni ja harvinaisempi KDM6A-geeni. KMT2D-geenin virheitä havaitaan n. 55-75%:lla Kabuki-potilaista; tätä geeniä kutsuttiin aikaisemmin nimellä MLL2. Geeniä tutkitaan useimmiten sekä sekvensoimalla eli lukemalla tarkkaan geenin kirjoitus ”painovirheiden” havaitsemiseksi että tarvittaessa myös muilla menetelmillä, joilla löytyy myös geenin jonkin alueen mahdollinen puuttuminen (deleetio) tai muut alueen rakenteen häiriöt. Harvemmin Kabukia aiheuttava KDM6A-geeni sijaitsee X-kromosomissa, jolloin sen mutaatiot usein aiheuttavat tyttölapsille lievemmän oireiston kuin pojille. Tämän geenin mutaatioita on raportoitu löytyvän 3–8 %:lla Kabuki-potilaista. Joillain yksittäisillä potilailla geenitasolla todettu diagnoosi varmistaa, ettei kysymyksessä ole mikään oireiltaan paheneva sairaus. Molekyylikaryotyyppitutkimuksessa voi olla havaittavissa jokin pieni poikkeavuus, mikä todennäköisesti on oireiden syynä. Tutkimusten myötä tarkempi periytymistapa varmistuu ja perheen perhesuunnittelu saa varmemman pohjan.

Lähes poikkeuksetta kysymyksessä on geenimutaatio, joka on syntynyt vain yhdessä munasolussa tai siittiössä, eikä ole todettavissa kummallakaan vanhemmista. Tällaista mutaatiota kutsutaan de novo-mutaatioksi. Tällaisissa tilanteissa toistumisriski on erittäin pieni. Vain ani harvoissa tapauksissa oireyhtymää aiheuttava mutaatio onkin syntynyt hieman laajemmalla alueella munasarjassa tai kiveksessä, jolloin sieltä saattaa kehittyä toisiakin sukusoluja, joissa on sama geenimutaatio. Näistä asioista keskustellaan tarkemmin perinnöllisyysneuvonnassa. Kehitysvammasta johtuen Kabuki-potilaat eivät yleensä saa jälkeläisiä. Jos kuitenkin lieväoireinen henkilö, jolla on Kabukin oireyhtymä, hankkisi lapsia, olisi geenimutaatiolla 50 %:n todennäköisyys periytyä lapselle vallitsevan eli dominantin periytymisen sääntöjen mukaan.

Kun diagnostiikkaan lähdetään toisista lähtökohdista, eli tutkitaan ylipäätään kehitysvammaisuuden syytä laajalla geenitestipaneelilla, saattaa potilaalle löytyä Kabuki-oireyhtymän diagnoosi, vaikka oirekuva ei ollut niin tyypillinen, että sitä olisi etukäteen osattu epäillä.

Vajaalla kolmasosalla henkilöistä, joilla oireiston takia epäillään Kabuki-oirehtymää, ei diagnoosia pystytä nykyisin geenitestein varmistamaan. Kun tarkka geenitason diagnoosi jää auki, ei voida olla varmoja, etteikö kysymyksessä olisi muulla tavoin periytyvä kehitysvammaisuus, jolla saattaisi olla huomattava riski toistua potilaan tulevilla sisaruksilla.

Sikiödiagnostiikka

Kun perheeseen on syntynyt Kabuki-lapsi, voivat vanhemmat ihmetellä, miksei tilannetta todettu raskaudenaikaisissa tutkimuksissa. Joskus jokin lapsen rakennepoikkeamista on kenties havaittu ultraääniseulonnoissa, mutta sellaisen perusteella tätä oireyhtymää ei vielä ole voinut epäillä. Raskaudenaikaiset sikiön kromosomiseulonnat eivät paljasta Kabuki-oireyhtymää.

Kabuki-oireyhtymän taustalla on siis lähes aina uusi, vain yhdessä munasolussa tai siitiössä tapahtunut mutaatio. Siksi toisen Kabuki-lapsen syntyminen perheeseen on äärimmäisen epätodennäköistä. Kun oireyhtymän aiheuttanut mutaatio tunnetaan, voidaan se kuitenkin tutkia raskauden aikana istukan tai lapsiveden soluista perheen niin toivoessa.

Kabuki-oireyhtymä Suomessa

Muualta tiedossa olevien lukujen valossa voidaan olettaa, että Kabuki-lapsia syntyisi 1-2 vuodessa. Vanhempia potilaita ei ehkä ole osattu diagnosoida, mutta luultavasti suurimmalla osalla vielä lapsuusikäisistä potilaista diagnoosia on osattu epäillä ja se on geenitestillä varmistettu.

Kokemustietoa

Seuraavat kokemustietotarinat löydät myös Tukiliiton sivuilta Tarinat-osiosta;

Aurinkoinen ja aistiherkkä Mirella rakastaa voimakkaita makuja,

Minun elämäntarinani Kabukin oireyhtymän kanssa ja

Isälle Veikka tulee ykkösenä.

Veikka polkee pitkälle

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Lähteet

Orphanet: Kabuki syndrome
Genereviews: Kabuki syndrome
Genetics Home Reference: Kabuki syndrome