Joubertin oireyhtymä
Joubertin oireyhtymä on harvinainen oireyhtymä, johon liittyy kehitysviiveen ja lihasvelttouden ohella usein hengitysongelmia ja poikkevuutta silmien liikkeissä.
Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 12.9.2018
ORPHA: 475
Avainsanat: Joubert syndrome
Lyhyesti
Joubertin oireyhtymän (Joubertin syndrooman) oireet vauvaiässä ovat pääosin samantapaisia kuin muissakin kehitysviivettä aiheuttavissa oireyhtymissä: lapset eivät kehity normaalisti ja heillä on lihasvelttoutta (hypotoniaa). Erityisenä piirteenä monilla heistä on hengityksen poikkeavuutta, eli tihentynyttä hengitystä ja väliin hengityskatkoja. Lisäksi silmien liikkeet voivat olla poikkeavia. Kun oireiden syytä lähdetään etsimään, on eräänä tutkimuksena usein aivojen magneettikuvaus. Tuolloin nähdään erityinen poskihampaan muotoa muistuttavana näkyvä rakenteen poikkeavuus pikkuaivojen ja aivorungon alueella (molar tooth sign) ja tämä herättää epäilyn Joubertin oireyhtymästä.
Nimensä oireyhtymä on saanut sen ensimmäisenä 1969 kuvanneen lastenneurologin, kanadalaisen Marie Joubertin mukaan. Joubertin oireyhtymä on harvinainen: esiintyvyyden arvioidaan olevan noin 1/100 000.
Oirekuva ja taudin kulku
Kehityksen viivästyminen ja lihasvelttous ovat tavallisia oireita eri syistä kehitykseltään poikkeavilla lapsilla. Siksi Joubertin oireyhtymää ei yleensä osata epäillä, ellei oireistoon liity tyypillisiä hengityksen ja/tai silmien liikkeiden poikkeavuuksia. Hengityksen poikkeavuutta ei ole kaikilla Joubertin syndroomaa sairastavilla. Sille on tyypillistä tiheän hengityksen ja hengityskatkoksen vuorottelu ja usein tämä piirre lievenee tai katoaa iän myötä. Samoin silmien liikkeiden hallitsemattomuus ja mahdollinen nystagmus eli silmävärve (oire, jossa silmät tahdosta riippumatta liikkuvat edestakaisin) saattavat korjaantua lapsen kasvaessa. Lihasvelttouskin vähenee; sen tilalle kehittyy usein liikkeiden ja tasapainon epävarmuutta (ataksiaa). Oppimisvaikeudet vaihtelevat vaikeasta kehitysvammaisuudesta normaaliin tai lähes normaaliin oppimiskykyyn.
Osalla Joubert-potilaista on muitakin oireita ja löydöksiä: silmissä voi esiintyä rakenteen (coloboma) tai verkkokalvon toiminnan poikkeavuutta, potilailla voi olla munuaissairaus (nefronoftiisi), sidekudoslisää maksassa (maksafibroosi), ylimääräisiä sormia, sydämen rakennevikoja, suun alueen hyvälaatuisia kasvaimia ja muutakin sairastavuutta. Joillakin potilailla on hieman erikoiset kasvonpiirteet, mutta tämä ei tule selvästi esiin vielä vauvaiässä, eivätkä kasvonpiirteiden erikoisuudet ole aina yhteneväisiä. Oirekuvan kirjavuus ja epäyhtenäisyys kuvastaa sitä, ettei Joubertin oireyhtymä tarkkaan ottaen ole ”yksi tauti”, vaan ryhmä eri geenien poikkeavuudesta aiheutuvia hieman erilaisia sairauksia, joissa kuitenkin yhtenä osana on Joubertin oireyhtymän tyyppioireet: kehityksen eriasteinen viivästyminen, neurologisia oireita kuten vauvaiän hypotonia, hengityksen ja silmäliikkeiden poikkeavuuksia sekä tyypillinen aivojen MRI-löydös. Siten niistä kaikista saatetaan käyttää nimitystä Joubertin oireyhtymä.
”Molar tooth sign” johtuu siitä, että pikkuaivojen ja aivorungon rakenteissä on poikkeavuutta, joka oikeassa suunnassa otetuissa aivojen magneettikuvissa aiheuttaa erikoisen ja tunnistettavan muodon. Ilmeisesti tietyt liikunnan ongelmat (tasapaino-ongelmat, ataksia) ja erikoinen hengitysoire liittyvät tämän alueen rakenteiden poikkeavuuteen.
Mistä Joubertin oireyhtymä johtuu?
Joubertin oireyhtymän taustalta löytyy suurimmassa osassa tapauksia geenivirhe. Oireyhtymä on siis saanut alkunsa jo hedelmöityshetkellä, kun alkioon on tullut sukusolujen (munasolun ja siittiön) mukana tautia aiheuttava geeniyhdistelmä. Tämä on johtanut häiriöihin jo alkio- ja sikiökehityksen aikana. Asiaan eivät ole vaikuttaneet vanhempien elintavat, vanhempien ikä, eivätkä raskaudenaikaiset äidin sairaudet ja lääkkeet. Joubertin oireyhtymän uskotaan olevan geenien virheistä johtuva silloinkin, kun geenivirhettä ei pystytä nykyisin menetelmin toteamaan.
Miten diagnoosi varmistetaan?
Joubertin oireyhtymän diagnoosi pyritään varmistamaan etsimällä taudin aiheuttanut geneettinen poikkeavuus. Tämän hetkisen tiedon mukaan poikeavuudet jopa 36 eri geenissä voivat aiheuttaa Joubertin oireyhtymän tai sitä hyvin läheisesti muistuttavan oireiston. Kun diagnoosia epäillään kliinisten oireiden ja löydösten perusteella, on tapana suorittaa ns. geenipaneelitutkimus, jolloin samalla kertaa tutkitaan kaikki ne geenit, joiden virheiden tiedetään liittyvän Joubertin oireyhtymään. Joissain väestöissä tietty geenivirhe esiintyy tavallista useammin, mutta Suomessa tällaista ilmiötä ei ole tiedossa, joten diagnostiikassa kannattaa nimenomaan käyttää kokonaista geenipaneelia. Jollei nmenomaisesti osata epäillä Joubertin oireyhtymää, vaan lähdetään ylipäätään tutkimaan hidastuneen kehityksen ja joidenkin muiden oireiden syytä, saatetaan suorittaa ns. eksomitutkimus, jossa tutkitaan kaikkien tunnettujen tautigeenien joukosta kaikki ne, joiden tiedetään liittyvän esim. kehityksen viivästymiseen. Tähän joukkoon kuuluvat myös Joubert-paneelin geenit. Siten Joubertin oireyhtymä voi löytyä, koska sitä osattiin epäillä tai se voi löytyä lähes sattumalta viivästyneen kehityksen syitä selviteltäessä.
Kun kliiniset oireet selvästi viittaavat Joubertin syndroomaan, löytyy diagnoosi useimmiten geenitasolla. Joissain tapauksissa tautia aiheuttavia geenivirheitä ei kuitenkaan pystytä löytämään, tai tulos jää epävarmaksi. Tämä johtuu siitä, että tietomme tautien geenitaustasta on vasta karttumassa, eikä kaikkia oireyhtymään liittyviä geenivirheitä osata vielä tunnistaa.
Miten Joubertin syndrooma periytyy?
Joubertin oireyhtymä periytyy lähes poikkeuksetta peittyvästi eli resessiivisesti. Tällöin potilaan molemmilla vanhemmilla on tautia aiheuttava geenivirhe, joka ei kuitenkaan yksinään pysty aiheuttamaan sairautta, koska henkilöllä on olemassa myös normaali kopio kyseistä geeniä. Tällöin vanhemmat ovat kyseisen taudin ns. kantajia. Jos lapsi perii molemmilta vanhemmiltaan geenivirheen, ei hänellä ole lainkaan geenin normaalia kopiota, joten hän sairastuu. Kantajavanhempien lapsilla on kullakin 25%:n riski periä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan.
Joskus harvoin Joubertin oireyhtymää aiheuttava geenivirhe löytyy X-kromosomista. Tällöin kysymyksessä on periytymistapa, jossa vain pojat sairastuvat, mutta heidän äitinsä ja sisarensa saattavat olla tautigeenin oireettomia kantajia ja siirtää sen pojilleen. (Periytymistavoista tarkemmin: tavallisimmat periytymistavat)
Miten potilasta tulisi hoitaa?
Joubertin oireyhtymään ei ole erityistä hoitoa eikä sitä voida parantaa millään lääkkeellä. Geenivirheiden korjaaminen ei ole millään menetelmällä mahdollista. Niinpä potilaiden hoito suuntaa oireiden hoitamiseen. Koska oireita saattaa olla monien elinten taholta, tulee hoidon olla moniammatillisen työryhmän käsissä. Käytännössä hoidon suunnittelu tapahtuu yliopistosairaalan lastenklinikoiden toimesta, mutta huomattava osa hoidosta voidaan myöhemmin toteuttaa muualla terveydenhuollossa.
Hengityksen ongelmat saattavat olla jopa kriittisiä ja voivat joskus vaatia lääkitystä, lisähapen käyttöä tai muita menetelmiä. Ravinnon saanti pitää varmistaa, tarvittaessa erilaisin apukeinoin. Kehityksen ongelmat saattavat edellyttää fysioterapeutin apua ja puheterapiaa sekä sopivan päivähoito/koulumuodon varmistamista. Silmälääkärin tutkimukset ja mahdollisen karsastuksen tai silmäluomien asentovirheen hoitaminen ovat tärkeitä jo vauvaiässä. Mahdolliset maksan tai munuaisten toiminnan häiriöt hoidetaan kyseisten alojen erikoislääkärien toimesta.
Joubertin oireyhtymää sairastavaa tulee seurata säännöllisesti koko kasvuiän ja sen jälkeenkin tarkkaillen mm. kokonaiskehitystä, kasvua, painon kehitystä (osalle kehittyy ylipainoa), mahdollisen skolioosin kehittymistä, näköä ja sen kuntouttamistarpeita, maksan tai munuaisten häiriöihin viittaavia löydöksiä sekä mahdollisia hormonitoiminnan häiriöitä (mm. kilpirauhasen toimintaa).
Perheiden perinnöllisyysneuvonta
Perinnöllisyysneuvonnassa pyritään varmistamaan taudin diagnoosi, kerrotaan taudin kulusta ja toistumisriskistä lähisuvussa sekä tarvittaessa suunnitellaan sikiödignosiikkaa perheen seuraavia raskauksia ajatellen.
Useimmiten taudin geenitausta pystytään selvittämään; geenitestaus tapahtuu joko hoitavien lääkärien toimesta (esim. lastenneurologit) tai kliinisen genetiikan yksikön avulla perinnöllisyysneuvonnan yhteydessä. Kun geenitausta selviää, diagnoosi varmistuu ja hoitoa ja seurantaa voidaan suunnitella kyseiseen geeniin yhdistetyn oirekuvan pohjalta.
Joubertin oireyhtymässä toistumisriski perheen seuraavissa raskauksissa on 25%, eli toisinpäin ajatellen on joka kerta 75%:n mahdollisuus, että syntyvä lapsi ei peri kyseistä tautia. Jos taudin geenitausta on selvinnyt, voidaan perheen niin toivoessa suorittaa sikiön geenitutkimus alkuraskaudessa, jolloin raskaus voidaan vielä keskeyttää. Näistä asioista kerrotaan perinnöllisyysneuvonnan yhteydessä yksityiskohtaisemmin.
Joubertin oireyhtymän pitkäaikaisennuste
Lähes kaikista harvinaisista oireyhtymistä on parhaiten tietoa varhaisilta elinvuosilta. Näin on myös Joubertin oireyhtymän suhteen: kirjallisuudesta ei juurikaan löydy isoja potilassarjoja, joita olisi seurattu pitkälle aikuisikään. Potilaiden elämän ennuste riippuu paljolti siitä, minkälainen Joubertin oireyhtymä heillä alun perin on ja mitä lisäsairauksia siihen liittyy. Esimerkiksi oppimiskyky vaihtelee lähes normaalista kehitysvammaisuuteen. Joitakin yksittäisiä aikuisia/keski-käisiä potilaita on kuvattu yleisesti oireiden suhteen: neurologiset oireet eivät ole vaikuttaneet erityisen eteneviltä. Eräästä aikuisikään seuratusta potilasjoukosta on raportoitu erityisesti silmätutkimusten tuloksia. Raportin mukaan silmäoireet riippuvat siitä, minkä geenin virheestä potilaan kohdalla on kysymys ja silmäoireet pahenivat vain osalla potilaista.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.