JNCL - juveniili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 2.1.2024

ORPHA:228346
ICD-10: E75.4

Avainsanat: CLN3, Batten-Spielmeyer-Vogt-tauti, Battenin tauti, Spielmeyer-Vogt-Sjögren-tauti, Juvenile Neuronal Ceroid Lipofuscinosis Type III

Lyhyesti

Juveniili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi eli JNCL-tauti kuuluu neuronaalisiin seroidilipofuskinooseihin eli NCL-tauteihin, lysosomaalisiin kertymäsairauksiin ja suomalaiseen tautiperintöön. JNCL-tauti on yleisin NCL-taudeista ja se on myös yleisin lasten neurodegeneratiivisista eli hermostoa rappeuttavista sairauksista. JNCL-taudin oireiden ilmenemisjärjestys ja etenemisnopeus vaihtelevat yksilöllisesti. Tässä diagnoosikuvauksessa esitettyjä oireita ei ole kaikilla, joilla on JNCL-tauti, ja vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita tässä kuvauksessa ei ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Lapsi vaikuttaa aluksi terveeltä. Ensioireet ilmaantuvat keskimäärin noin 4–8 vuoden iässä. Klassisen JNCL:n ensioireina on useimmissa tapauksissa (noin seitsemällä kymmenestä eli 70 %:lla) nopea näkökyvyn heikkeneminen. Ensioireina voi olla myös muutokset käyttäytymisessä, kommunikaatiossa ja kognitiossa eli tiedonkäsittelytaidoissa. Pienellä osalla epilepsia on JNCL-taudin ensioire.

Näkökyvyn heikkeneminen johtuu verkkokalvon ja näköhermon rappeutumisesta, mitkä tapahtuvat keskimäärin noin kuuden vuoden iässä. Lapsi sokeutuu muutaman vuoden sisällä, useimmiten 2–4:ssä vuodessa, noin kymmenvuotiaana.

Näkökyvyn huononemisen myötä myös kognitiiviset taidot, kuten abstrakti ajattelu ja ongelmaratkaisukyky, heikkenevät ja myös käyttäytymisessä tapahtuu muutoksia. Nämä muutokset ilmenevät usein 7–10-vuotiaalla lapsella. JNCL-taudin edetessä, kognitiivinen osaaminen heikkenee merkittävästi ja dementian piirteet tulevat näkyviin. Puhevaikeuksiin lukeutuvat mm. artikulaation muuttuminen epäselväksi ja puheen sujuvuuden väheneminen.

Psykiatrisina oireina voi esiintyä sanallista tai fyysistä aggressiivisuutta. levottomuutta tai ahdistusta, pakko-oireita ja/tai masennusta. Hallusinaatiot, etenkin näkökykyyn perustuvat harha-aistimukset, ovat yleisiä. Lapsen persoonallisuus voi ajan myötä muuttua. Aggressiivisen käyttäytymisen syy on hyvä selvittää, koska sen taustalla voi olla myös epämiellyttävä olo tai kipu. Useimmiten käyttäytymispulmat lisääntyvät lapsuudessa ja teini-iässä, mutta lieventyvät lapsen ja nuoren vanhetessa. Poikkeuksena tähän on kuitenkin ahdistus- ja pelkoreaktiot (ks. alla)

Uniongelmat ovat yleisiä. Niihin lukeutuvat mm. uni-valverytmin muutokset, hereillä olo ja yölliset painajais- tai kauhukohtaukset.

Lapsella ilmenee usein myös epilepsia. Useimmilla ensimmäinen epilepsiakohtaus ilmenee 10–12-vuotiaana.

Liikkumiskyky vaikeutuu, ja lapsella ilmenee kömpelyyttä ja tasapainovaikeuksia. Monelle kehittyy kyfoskolioosin eli selkärangan sivuttaisen vinouman (skolioosin) ja kumararyhdin (kyfoosin) yhdistelmä, jotka vaikeuttavat liikkumista ja paikallaan oloa. Ataksia eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt ja parkinssonismi eli muun muassa vapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hidastuminen, ovat monilla osa oirekuvaa. Lapsi tarvitsee liikkumisen apuvälineitä JNCL-taudin edetessä, ja menettää ajan myötä kyvyn liikkua itsenäisesti.

Teini-iässä voi ilmetä epätyypillistä lihasaktiivisuutta, hikoilua, ruumiinlämmön nousua, takykardiaa eli sydämen nopealyöntisyyttä, takypneaa eli tiheää hengitystä, alentunutta tajuntaa sekä pupillien laajenemista. Ne ilmenevät sykleittäin ja alkavat ilman selkeää selittävää syytä. Niihin voi kuitenkin liittyä nuoren tunne yksin jäämisestä, melusta tai jokin muu aistimuksen muutos, kuten pyörätuolista nostaminen, hampaiden pesu tai kylpeminen. Usein nämä kohtaukset muistuttavat aivovamman jälkeistä paroksysmaalista sympaattista hyperaktiivisuutta (PSH) tai imeväisikäisen tai pienen lapsen reagoimista pelkoon tai ahdistukseen. PSH-kohtaukset kestävät muutamia sekunteja tai minuutteja ja ilmenevät usein ryppäissä. Oireyhtymän loppuvaiheissa ne pitkittyvät ja voivat kestää tunneista päiviin.

JNCL-taudille ominaista on myös tuntohäiriö, joka alentaa kipukynnystä. Tilaa, jossa normaalisti kivuttomat ärsykkeet aiheuttavat kipua, kutsutaan allodyniaksi.

Perheet usein kokevat lapsen näkökyvyn heikkenemisen ja unihäiriöt arkeaan eniten kuormittavina tekijöinä lapsuudessa. Myöhemmin nuoruudessa ilmenevät ahdistus- ja pelkokohtaukset tuottavat usein huolta perheessä.

Jos lapsella todetaan epilepsia ja dementia ilman näkökyvyn menetystä, kyseessä voi olla Pohjoinen epilepsia, joka kuuluu myös NCL-tautiperheen ryhmään.

Syy ja perinnöllisyys

JNCL-taudin aiheuttaa pääasiassa CLN3-geenin muutos kromosomissa 16 (16p12.1). Suomessa CLN3-geenin valtavariantti (p.(gly154Alafs*29)) kattaa 90 % JNCL-potilaiden geenimuutoksista. Nykyisin tunnetaan useita erilaisia CLN3-geenin variantteja, joista seuraa klassisen JNCL:n oireita. Koska oireet voivat poiketa toisistaan samasta geenimuutoksesta huolimatta, ajatellaan että JNCL-taudin takana on myös mahdollisesti muita geenimuutoksia, jotka vaikuttavat oireyhtymän ilmenemiseen ja etenemiseen. Maailmalla CLN3-geenin muutos todetaan noin 80 %:lla heistä, joilla on JNCL.

CLN3-geenistä valmistuu erästä solujen lysosomi-nimisissä soluelimissä sijaitsevaa tärkeää proteiinia, jonka toimimattomuus häiritsee lysosomeissa tapahtuvia aineenvaihduntareaktioita. Tästä seuraa useiden glyserofosfolipidien ja kolesteryyliestereiden kertyminen lysosomeihin, mikä häiritsee solujen normaalia rakennetta ja toimintaa. Etenkin hermosolut ovat herkkiä aineenvaihduntatuotteiden kertymiselle, mistä seuraa hermosolujen rappeutuminen ja kuolema sekä oireyhtymän etenevät oireet.

JNCL periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt JNCL-tautia aiheuttavan geenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Tällaisessa perheessä JNCL-taudin toistumistodennäköisyys on jokaisen raskauden kohdalla 25 %. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on geenimuutoksen oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat kantajavanhemmilla samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

JNCL-tautia esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta se on yleisin Pohjois-Euroopassa, Skandinavian alueella. Suomessa JNCL:n aiheuttavan geenimuutoksen kantajatiheys on 1:70 ja oireyhtymän esiintyvyys on 1:20 000 luokkaa, kun se muualla maailmassa on noin 1:100 000 – 1:145 000.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on syytä ottaa huomioon retinitis pigmentosa eli verkkokalvorappeuma sekä jotkin mitokondriosairaudet. JNCL-taudin diagnoosin löytyminen voi viivästyä, koska sitä ei välttämättä aluksi osata epäillä.

Diagnoosi perustuu potilaan oireisiin, ja se vahvistetaan tai poissuljetaan geenitutkimuksella. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta. Potilaan verinäytteestä voidaan tutkia mikroskoopilla myös lymfosyyttejä eli veren valkosoluja. JNCL-taudissa niissä havaitaan poikkeavia vakuoleja eli rakkuloita. Suomalaisen valtavariantin löytyminen molemmista geeneistä (homotsygoottinen mutaatio) tai suomalainen valtamuutos yhdessä toisen JNCL-oireyhtymää aiheuttavan geenivariantin kanssa (yhdistelmäheterotsygotia), vahvistaa JNCL-oireyhtymän diagnoosin.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä muilla perheessä tai lähisuvussa ja antaa tärkeää tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi.

JNCL-tautia ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Oireiden etenemistä ei kuitenkaan osata tällä hetkellä hidastaa. Hoito on oireiden mukaista ja vaatii moniammatillista osaamista. Toiminta-, fysio- ja puheterapia ovat erittäin tärkeitä oireyhtymän eri vaiheissa. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Psykiatrisiin oireisiin on olemassa erilaisia lääkkeitä. Arjen toistuva rakenne voi lisätä turvallisuuden tunnetta ja antaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Yksilöllisten rentoutumiskeinojen löytyminen ja niiden käyttö voivat vähentää käyttäytymispulmia. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on erittäin tärkeää.

Ennuste

JNCL-taudin eliniänennuste vaihtelee yksilöllisesti. Useimmiten oireyhtymä johtaa hermoston rappeuman etenemisen vuoksi kuolemaan 15–30 ikävuoden tienoilla. Tiedossa on kuitenkin myös yli 30-vuotiaiksi eläneitä henkilöitä, joilla on JNCL-oireyhtymä.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisen kerran norjalainen lääkäri Otto Christian Stengel Frederick jo vuonna 1826. Kuitenkin vasta Frederick E. Battenin julkaisu vuonna 1903 toi oireyhtymälle laajemman julkisuuden. Se myös nimettiin hänen mukaansa, Battenin oireyhtymäksi. Suomalaiset Konrad von Bagh ja Herman Hortling kuvasivat oireyhtymälle tyypilliset lymfosyyttien vakuolit eli solunsisäiset rakkulat vuonna 1948.

Huomioitavaa

JNCL-taudin toinen nimi on Battenin tauti. Englanninkielisissä julkaisuissa ’Batten Disease’ kuvaa yleensä kuitenkin kaikkia NCL-tauteja, eikä vain JNCL-tautia.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta-sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Suomen JNCL-perheiden tukiyhdistys ry

Facebookista löytyy hakusanalla ”JNCL” oma suomenkielinen keskusteluryhmä, ”Suomen JNCL-perheiden tukiyhdistys ry”, niille läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Harvinaiset-verkosto: JNCL-tauti
Socialstyrelsen: Juvenil neuronal ceroidlipofuscinos
Tatja Ikosen ja Pihla Tannisen opinnäytetyö: JNCL-tautia sairastavien nuorten kokemuksia elämästään. Diakonia-amk, Helsinki (2011).
MedlinePlus: CLN3 disease

Lähteet

Orphanet: CLN3 disease
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Ceroid Lipofuscinosis, neuronal 3; CLN3
National Organization for Rare Disorders (NORD): Juvenile CLN3 Disease

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran silloisen Norio-keskuksen sivuilla vuonna 2017.