INCL - Infantiili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 19.10.22, päivittänyt lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 18.11.2024. 

ORPHA:79263
ICD-10: E75.4
OMIM: 256730

Avainsanat: Santavuori-Haltian tauti, Santavuoren tauti, NCL1, CLN1 disease, Infantile neuronal ceroid lipofuscinosis (INCL)

Lyhyesti

INCL-oireyhtymä on etenevä keskushermoston sairaus, joka johtaa syvään kehitysvammaisuuteen ja lapsen ennenaikaiseen kuolemaan. Sen ensioireet ilmenevät usein varhaislapsuudessa. Oireyhtymälle ei ole hyvää suomenkielistä nimeä. Yleisesti käytetty INCL-nimitys tulee englanninkielisistä sanoista Infantile Neuronal Ceroid Lipofuscinosis. Kansainvälisesti oireyhtymä on ehkä paremmin tunnettu nimeltään CLN1 (neuronal ceroid lipofuscinosis type 1).  INCL kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin ja siinä neuronaalisten seroidilipofuskinoosien (NCL) alaryhmään. Se on myös osa suomalaista tautiperintöä.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneet lapset ovat oireettomia ja varhainen kehitys sujuu tavanomaiseen tahtiin. Imeväisiän loppupuolella, noin 6–18 kuukauden iässä, vauvalla tai taaperolla alkaa kuitenkin ilmaantua ensimmäisiä INCL-oireyhtymän oireita. Lapsen kehitys pysähtyy, ja hän alkaa menettää oppimiaan taitoja esimerkiksi liikuntakyvyssään. Oireisiin kuuluvat mm. hypotonisuus eli alhainen lihasjänteys, ataksiat eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt, tahdosta riippumattomat lihasnykäykset sekä pakkoliikkeet. Käsien liikkeille tyypillistä voivat olla kudontaa muistuttavat liikehdinnät.

Jossakin vaiheessa lapsille ilmaantuu epileptisiä kohtauksia. Liikkumisen vähentyessä nivelet saattavat jäykistyä virheasentoihin.

Näkökyky heikentyy vähitellen 1 – 2 vuoden iässä. Lapsi usein sokeutuu oireyhtymän edetessä.

Lapsen aivojen kehitys hidastuu, jolloin myös pään kasvu hidastuu ja jää tavanomaisesta. Tavanomaista pienempää päänympärystä kutsutaan mikrokefaliaksi. INCL-taudin edetessä epilepsiakohtaukset yleistyvät ja vaikeutuvat. Lapsille kehittyy 3 – 4 ikävuoteen mennessä syvä kehitysvamma.

Useimmat INCL-lapset nauttivat läheisyydestä ja esimerkiksi musiikista. He tunnistavat lähipiirinsä jäsenet ja usein osaavat ilmaista tunteitaan ja toiveitaan elein ja äänin.

Syy ja perinnöllisyys

INCL-oireyhtymä johtuu PPT1 geenin tuottaman entsyymin, palmityyliproteiinitioesteraasin, puutteellisesta toiminnasta. Syynä on PPT1 -geenissä oleva muutos, jonka lapsi on usein perinyt sekä isältään että äidiltään. Entsyymillä on soluissa tärkeitä tehtäviä. Se mm. pilkkoo seroidilipofuskiini -nimisiä aineenvaihdunnan tuotteita. Kun tämä hajotusaineenvaihdunta ei tapahdu normaalisti, ainetta alkaa kertyä elimistöön. Oireiden paheneminen vuosien kuluessa johtuu näiden aineenvaihduntatuotteiden kertymisestä eri puolille kehoa. Etenkin hermosolut ovat tälle herkkiä ja vaurioituvat helposti. Tästä seuraa vähitellen hermosolujen rappeutuminen ja kuolema. Hermosolujen menetys johtaa nopeaan kehityksen taantumiseen, aivojen kasvun pysähtymiseen ja mikrokefaliaan.

Suomessa yleisin PPT1-geenin patogeeninen variantti eli INCL-oireyhtymää aiheuttava geenimuutos (niin sanottu valtamutaatio) on c.364A>T, p.(Arg122Trp). Tämä mutaatio löytyy 98 %:lla suomalaisista, joilla on INCL-oireyhtymä. Geenin muunlaiset patogeeniset muutokset ovat Suomessa hyvin harvinaisia: ne saattavat joskus johtaa myöhemmin alkaviin ja hitaammin eteneviin CLN1-ryhmän tauteihin.

INCL-oireyhtymä periytyy peittyvästi eli resessiivisesti. Lapsi sairastuu, mikäli hän on perinyt molemmilta vanhemmiltaan geenin, jossa on tautia aiheuttava muutos. Vanhemmat itse ovat terveitä, koska heillä geenimuutos on vain toisessa PPT1-geeniparin geenissä. Tällaisia henkilöitä kutsutaan INCL-taudin kantajiksi. Todennäköisyys, että kantajapariskunta saa lapsen, jolla on INCL-oireyhtymä, on 25 % eli yksi mahdollisuus neljästä. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on INCL-oireyhtymä ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole lainkaan PPT1-geenin oireyhtymää aiheuttavaa muutosta perimässään. Todennäköisyys, että lapsi perii patogeenisen geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin hän on geenimuutoksen oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella tarkemmin perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

INCL kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. Sen esiintymistiheys on siis Suomessa huomattavasi suurempi (1:12 500) kuin muualla maailmassa (1: 1 000 000). Suomessa syntyy vuosittain noin 3–4 lasta, joilla on INCL-oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Epäillys INCL-oireyhtymästä herää oireiden perusteella. Diagnoosi varmistetaan geenitestillä. Jos lääkäri pitää INCL-oireyhtymää hyvin todennäköisenä, hän pyytää laboratoriota tutkimaan PPT1-geenin valtamutaation. Usein epäily on epämääräisempi: kehitys tuntuu hiukan jäävän jälkeen tavanomaisesta ja halutaan kenties poissulkea vakavan sairauden mahdollisuus. Tällöin saatetaan pyytää laajempia geenitestejä, joissa tutkitaan useiden oireiltaan hiukan samantapaisten oireyhtymien geenejä. Näinkin suomalainen valtamutaatio löytyy. Ennen geenitutkimusten kehittymistä taudin diagnoosiin tarvittiin kudospaloista tehtyjä erityistutkimuksia, joissa voitiin nähdä lipofuskiinikertymiä. Nykyään diagnoosi lähes aina selviää pelkällä geenitestillä; geenitutkimukset tehdään veren valkosoluista. Tulosten saaminen kestää usein pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, antaa tiedon lapsen ennusteesta ja tärkeää tietoa perhesuunnittelun tueksi. Kun oireyhtymää perheessä aiheuttavat mutaatiot tunnetaan (tavallisimmin suomalainen valtamutaatio molemmilta vanhemmilta perittynä) on mahdollista, että lähisukulaisten kantajuustilanne selvitetään. INCL-oireyhtymään on olemassa myös sikiödiagnostiikka.

INCL-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, vaan lapsen oloa pyritään helpottamaan hänellä ilmenevien oireiden mukaisesti. Hoitoa suunnittelemaan ja koordinoimaan tarvitaan moniammatillinen tiimi. Lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevat mm. epilepsia- ja kipulääkitys. Epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Lääkitystä voidaan käyttää myös ataksian ja mahdollisen levottomuuden hoitoon. Fysioterapian avulla voidaan helpottaa mahdollisia kipuja, jotka johtuvat nivelten jäykistymisestä ja virheasennoista. Puhe- ja toimintaterapian tarve arvioidaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Koko perheen tuki on erittäin tärkeää.

Ennuste

INCL-oireyhtymä johtaa yleensä ennenaikaiseen kuolemaan, tavallisimmin lapsen ollessa kymmenvuotias, joskus muutamia vuosia aikaisemmin tai myöhemmin. Vuosien kuluessa on tehty joitain hoitokokeiluja, mutta parantavaa tai taudinkulkua hidastavaa hoitoa ei ole vielä olemassa.

Historia

INCL-oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä lastenneurologi Bengt Hagberg Ruotsissa vuonna 1968. Pirkko Santavuori, Matti Haltia, Juhani Rapola ja Christina Raitta kuvasivat INCL-oireyhtymän suomalaisilla potilailla vuosina 1973. Tämän vuoksi INCL-oireyhtymästä on käytetty myös nimitystä Santavuori-Haltian tauti. Oireyhtymän taustalla oleva geeni ja suomalainen valtamutaatio tunnistettiin 1995.

Kokemustietoa

Kokemustietoa INCL-oireyhtymästä löydät Tukiliiton sivuilta tarinat-osiosta: Aaron opettaa onnellisuudesta ja Sara kävi täällä.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Suomen INCL-yhdistys

Aiheesta muualla

Harvinaiset verkosto: INCL
Verneri.net: INCL ja NCL-taudit
Socialstyrelsen: Infantil neuronal ceroidlipofuscinos

E. F. Augustine, H. R. Adams, E. de los Reyes et al. (2021) Management of CLN1-Disease: International Clinical Consensus. Pediatric Neurology 120: 38-51.

Lähteet

Orphanet: Infantile neuronal ceroid lipofuscinosis
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Ceroid lipofuscinosis, Neuronal, 1; CLN1

Julkaistu ensimmäisen kerran silloisen Norio-keskuksen sivuilla vuonna 2017.