Hydroletalusoireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.1.2022

ORPHA:2189
ICD-10: Q87.8
OMIM: 236680 614120

Avainsanat: Hydrolethalus, HLS

Lyhyesti

Hydroletalusoireyhtymä on vaikeiden rakennepoikkeavuuksien yhdistelmä, joka johtaa kuolemaan jo ennen syntymää tai pian sen jälkeen. Se kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja siliopatioihin eli värekarvatauteihin. Rakennepoikkeavuuksina todetaan mm. hydrokefalia eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriö, keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen, keuhkojen sekä raajojen luiden epämuodostumat. Sydämessä ja sukupuolielimissä voi olla poikkeavuuksia ja varpaita ja sormia todetaan tavanomaista enemmän.

Oireet ja löydökset

Päänalueen tyypilliset epämuodostumat käsittävät mm. pienen ja taaksepäin vetäytyneen leuan, huuli-suulakihalkion, vajaakehittyneen nenän, poikkeavat korvat ja syvällä sijaitsevat silmät. Aivojen keskiviivarakenteiden puutos johtaa mm. aivokurkiaisen puuttumiseen sekä aivojen sivukammioiden välisen tilan täyttymiseen nesteellä. Hengitysteiden poikkeavuuksiin lukeutuvat mm. epänormaali keuhkojen lohkojako sekä hengitysteiden, kuten henkitorven, keuhkoputkien, kurkunpään stenoosit eli ahtaumat. Kaikkia edellä lueteltuja epämuodostumia ei todeta kaikilla heillä, joilla on hydroletalusoireyhtymä.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio on HYLS1-nimisessä geenissä kromosomissa 11 (11q24.2) tai KIF7-geenissä kromosomissa 15 (15q26.1). Kaikki suomalaiseen tautiperintöön lukeutuvat hydroletalustapaukset ovat johtuneet HYLS1-geenin pistemutaatiosta. Siinä yhden DNA:n emäs eli nukleotidi on vaihtunut toiseksi (tässä tapauksessa A (adeniini) -> G (guaniini)). Nukleotidin vaihtuminen johtaa asparagiini aminohapon korvautuminen glysiiniksi (Asp211Gly), joka häiritsee proteiinin tavallista rakennetta ja toimintaa. Jos taudin aiheuttava mutaatio on KIF7-geenissä, voidaan puhua hydroletalusoireyhtymä 2:sta (HLS2), joka ei kuulu suomalaisen tautiperinnön oireyhtymiin.

Sekä HYLS1– että KIF7-geeneistä valmistetaan proteiineja, jotka osallistuvat joko värekarvojen tai sentriolien eli keskusjyvästen rakenteeseen ja toimintaan. Sentriolit ovat olennaisia rakenteita solujen jakautumisen onnistumiselle. Mutaatiot ko. geeneissä johtavat alkiokautisen keskiviivan kehityksen epäonnistumiseen.

Hydroletalusoireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Toisin sanoen se ilmenee ainoastaan homotsygoottisena eli silloin kun yksilön molemmissa vastingeeneissä on oireyhtymän aiheuttava mutaatio. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa siis sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat tähän oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla oireyhtymä on. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Suomessa oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1:20 000. Muualta maailmasta on löytynyt noin kymmenen henkilöä, joilla oireyhtymä on. Itä- ja Keskisuomalaisista mutaatiota kantaa noin 2,5 % ja länsisuomalaisista noin 1,1 %. Hydroletalusoireyhtymä tyyppi 2 (HSL2) on erittäin harvinainen ja toistaiseksi vain yksi perhe on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Diagnoosi ja hoito

Usein jo raskausajan ultraäänitutkimuksessa havaitaan hydrokefalia, poikkeavuudet aivojen rakenteessa sekä runsas lapsiveden määrä. Joskus havaittavissa ovat myös sydämen rakennevika, huuli-suulakihalkio, monisormisuus ja/tai -varpaisuus sekä kampurajalat. Diagnoosi perustuu kliinisen tutkimuksen lisäksi myös geenitutkimukseen.

Erotusdiagnoosi Meckelin oireyhtymään perustuu siihen, ettei hydroletalus-oireyhtymässä ole rakkulamaksaa tai -munuaisia. Muita keskiviivan epämuodostumaoireyhtymiä ovat mm. pseudo-trisomia 13, Pallister-Hallin oireyhtymä, orofasiodigitaalinen oireyhtymä (tyypit IV ja VI), Joubertin oireyhtymä sekä vakavat muodot Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymästä.

Parantavaa hoito ei ole. Lapsen pelastamiseksi voidaan harvoin tehdä mitään, joten vanhemmat päätyvät usein raskaudenkeskeyttämiseen.

Ennuste

Oireyhtymä johtaa hyvin varhaiseen kuolemaan joko sikiöaikana tai muutamien tuntien jälkeen syntymästä.

Historia

Suomalaislääkärit Riitta Salonen, Riitta Herva ja Reijo Norio kuvasivat hydroletalus-oireyhtymän vuonna 1981 samalla kun olivat tutkimassa toista suomalaisen tautiperinnön tautia, Meckelin oireyhtymää.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Norio-keskus: Suomalainen tautiperintö
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Hydrolethalus syndrome

Lähteet

Orphanet: Hydrolethalus
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Hydrolethalus syndrome 1; HSL1 ja Hydrolethalus syndrome 2; HSL2

Kestilä, Ikonen, Lehesjoki; Suomalainen tautiperintö. Duodecim 2010; 126;2311-2310.

Suomi-neidon geenit – tautiperinnön takana juurillemme johtamassa, Reijo Norio. Otava 2000.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.