HIST1H1E (H1-4)-oireyhtymä

Kuuntele

Erittäin harvinainen HIST1H1E-oireyhtymä tunnetaan myös nimeltä Rahmanin oireyhtymä. Oirekuvaan kuuluu kehitysviive, oppimisvaikeudet tai kehitysvamma, tietyt käyttäytymispiirteet sekä useat synnynnäiset rakennepoikkeavuudet.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.9.2024

ORPHA: 642763
ICD-10: Q87.8
OMIM: 617537

Avainsanat: HIST1H1E neurodevelopmental syndrome, Rahman Syndrome.

Lyhyesti

HIST1H1E-oireyhtymä, toiselta nimeltään Rahmanin oireyhtymä, on erittäin harvinainen kehitysvammaoireyhtymä. Tässä diagnoosikuvauksessa siitä käytetään nimitystä HIST1H1E-oireyhtymä. Oireyhtymän kirjainlyhenne (HIST1H1E) on peräisin englanninkielisten sanojen alkukirjaimista: hypotonia (hypotonia), intellectual disability with behavioral issues (kehitysvamma, johon kytkeytyy tiettyjä käyttäytymispiirteitä), skeletal (luusto), testes (kivekset), thyroid (kilpirauhanen), heart anomalies (sydän poikkeavuudet), ectodermal issues (ektodermikudokseen liittyvät muutokset). Ne ovat tämän oireyhtymän tyyppilöydöksiä. Oireyhtymän johtuu H1-4-geenin mutaatiosta. Geeni tunnettiin aikaisemmin nimellä HIST1H1E. Tämä oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on HIST1H1E-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneellä todetaan yleistynyt eli koko kehoa käsittävä hypotonisuus. Tämä tarkoittaa alentunutta lihasjänteyttä, joka voi lievittyä lapsen vanhetessa. Hypotonia saattaa hidastaa liikkumisen perustaitojen, kuten istumisen ja kävelemisen, omaksumista. Useimmat oppivat kävelemään 15 kuukauden – 5-vuoden iässä.

Kasvonpiirteille ominaista ovat täyteläiset posket, korkea hiusraja ja korostunut otsa, toisistaan etäällä ja syvällä sijaitsevat silmät sekä alaspäin suuntautuneet silmäluomiraot. Leuka voi olla pieni, joka voi aiheuttaa niin kutsutun Pierre Robinin sekvenssin. Siinä leuan pieni koko aiheuttaa hengitysvaikeuksia, jotka voivat heijastua myös vauvan imemiskykyyn tai unenaikaiseen hengitykseen. Lapsella voi olla myös suulaen tai pehmytkudoksen halkio. Joillakin HIST1H1E-oireyhtymään liittyy kraniosynostoosi eli kallon saumojen ennenaikainen luutuminen, joka voi vaikuttaa pään muotoon.

Varhaisimmissa julkaisuissa HIST1H1E-oireyhtymän eräänä löydöksenä pidettiin suurikokoisuutta. Nykyisin on havaittu, että vain pienellä osalla on makrokefalia eli tavanomaista suurempi päänympärys tai voimakas pituuskasvu tai painon kehitys. Lapsen kasvun ja kehityksen myötä nämä mahdolliset kasvuerot ovat voineet tasoittua.

HIST1H1E-oireyhtymälle on yleistä muutokset ektodermissä. Ektodermi on alkion kehityksen alussa määräytyvä uloin alkiokerros, josta syntyvät ihon pintaosa rauhasineen, hermosto ja aistielimet. Muutokset ektodermissä heijastuvat usein hiusten, kynsien ja/tai hampaiden rakenteisiin. HIST1H1E-oireyhtymässä useilla havaitaankin vähäinen ihokarvoitus, ohuet tai hauraat hiukset, hiusten kasvun hitaus ja ohuet kynnet. Lisäksi hammaskiille voi olla vajaakehittynyt, karies yleistä, hampaita voi puuttua tai ne ovat hauraat (crumbling teeth).

HIST1H1E-oireyhtymään kuuluu kehitysviive ja/tai kehitysvamma, jonka asteet vaihtelevat lievästä vaikeaan. Vain harvalla (5 %) älykkyys on normaali (2:lla /40:stä tutkitusta). Joillakin todetaan epilepsia.

Käyttäytymispulmia todetaan yli puolella (n. 60 % eli lähes kuudella kymmenestä). Käyttäytymispiirteille tunnusomaista ovat univaikeudet, levottomuus tai ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, ylivilkkaus, pakonomainen käyttäytyminen ja autismikirjon häiriö. Jälkimmäiselle ominaista ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, jäykkä ja toistuva käyttäytyminen sekä rajoittuneet mielenkiinnon kohteet. Joskus oirekuvassa todetaan aggressiivista käyttäytymistä ja osa voi olla ääniyliherkkiä.

Tuki- ja liikuntaelinten pulmia voivat aiheuttaa skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma tai kyfoosi eli rintarangan kyttyrä tai niiden yhdistelmä eli kyfoskolioosi. Jalat voivat olla epäsymmetriset, osassa sormia voi ilmetä kamptodaktyliaa eli sormien koukkujäykistymää sekä vino- tai lyhytsormisuutta. Lisäksi osa varpaista voi sijaita osittain toistensa päällä. Alentunut luuntiheys on mahdollinen, ja se voi helposti aiheuttaa mm. sormien luiden murtumia.

Erilaiset sydämen rakennemuutokset, kuten eteisväliseinän aukko, ovat yleisiä.

Joillakin on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Myös muiden hormonien, kuten kasvuhormonin ja gonadotropiinien, pitoisuudet voivat vaihdella viitearvoista ja siten aiheuttaa oireita.

Aivokuvantamisessa voi ilmetä joitakin rakennepoikkeavuuksia aivokurkiaisessa ja aivokammioissa. Lisäksi lukinkalvossa, aivoja ympäröivässä keskimmäisessä aivokalvossa, voi olla kystia. Myös muut aivokuvantamislöydökset, kuten aivolisäkkeen vajaakehitys, ovat mahdollisia.

Osalla pojista on laskeutumattomat kivekset eli piilokiveksisyys, joka voi käsittää vain toisen tai molemmat kivekset.

HIST1H1E-oireyhtymään voi liittyä poikkeava näkö- ja/tai kuuloaisti. Näköpulmina on raportoitu karsastusta, haja- ja kaukotaittoisuutta sekä likinäköisyyttä. Osa lapsista voi olla kuuroja, ja osalla heistä kuuroutumista on edeltänyt toistuvat välikorvatulehdukset.

Syy ja perinnöllisyys

HIST1H1E-oireyhtymä johtuu kromosomissa sijaitsevan H1-4 -geenin mutaatiosta kromosomissa 6 (6p22) tai muutoksista DNA:n metylaatiossa. Aikaisemmin H1-4 -geenistä käytettiin nimitystä HIST1H1E. H1-4-geenistä valmistuu histoni H4.1 nimistä proteiinia, joka osallistuu mm. DNA:n kolmiulotteisen rakenteen säätelyyn solussa. Tämä vaikuttaa mm. siihen kuinka löyhästi tai tiiviisti tietty DNA:n/kromosomin alue on järjestäytynyt, ja kuinka helposti alueen geenit ovat käytettävissä esimerkiksi geenien luentaan.

HIST1H1E-oireyhtymä voi johtua myös DNA:n metylaation muutoksista. DNA:n metylaatio on eräs geenien säätelymekanismi soluissa, eikä se muuta DNA:n sekvenssiä eli emäsjärjestystä. Tämän vuoksi muutokset DNA:n metylaatiossa eivät tule esiin perinteisissä geenitutkimuksissa, jotka selvittävät muutoksia DNA:n emäsjärjestyksessä. Jos H1-4-geenistä ei löydetä HIST1H1E-oireyhtymälle tyypillistä mutaatiota, DNA:n metylaatiota tarkastelevat tutkimukset voivat olla aiheellisia.

H1-4-geenin mutaatio periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että vain toisessa H1-4-geeniparin geenissä oleva mutaatio riittää aiheuttamaan HIST1H1E-oireyhtymän. Mikäli toinen vanhemmista on H1-4-geenimutaation kantaja, vanhempien todennäköisyys saada lapsi, jolla on HIST1H1E-oireyhtymä, on 50 %. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin vanhemmallaan. Toistaiseksi vain yksi lapsi on perinyt vanhemmaltaan HIST1H1E-oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation. Täten HIST1H1E-oireyhtymä on useimmiten seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksissa ei tällöin löydetä H1-4 -geenin mutaatiota.

De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheen seuraavissa raskauksissa on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on H1-4– geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on HIST1H1E-oireyhtymä. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

HIST1H1E-oireyhtymä on vasta hiljattain kuvattu, eikä siksi luotettavia tietoja oireyhtymän yleisyydestä ole olemassa. Lääketieteellisissä julkaisuissa on maininta yli 50 henkilöstä, joilla on todettu tämä oireyhtymä. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Pelkän oirekuvan perusteella diagnoosia on vaikea asettaa ja siksi geneettiset eli perimään liittyvät tutkimukset voivat olla avuksi.

HIST1H1E-oireyhtymää ei voi parantaa, mutta sen yksilöllisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on moniammatillista, ja tarpeen mukaan siinä hyödynnetään neurologin, psykologin/psykiatrin, hammas-, silmä- ja korvalääkärin sekä fysio-, toiminta- ja puheterapeutin erikoisosaamista. Lapsen mahdollisten näkö- ja kuulopulmien varhainen tunnistaminen ja hoito on tärkeää, jotta lapsen puheen ja kielen kehitys sekä vuorovaikutustaitojen omaksuminen olisi mahdollisimman suotuisaa. Lapset, joilla on vaikeutta ilmaista itseään, voivat hyödyntää taitojensa mukaan vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja.

Pienestä leuasta johtuvat mahdolliset hengitys- ja imemisvaikeudet helpottuvat usein leuan kasvun ja lapsen kehityksen myötä. Unenaikaisten hengitysvaikeuksien hoito on tärkeää. Tarve oikomishoitoon ja/tai muuhun korjaavaan kirurgiaan arvioidaan yksilöllisesti. Käyttäytymispulmia voi helpottaa arjen toistuva rakenne, joka tuo turvallisuuden tunnetta ja lisää arkipäiväisten tilanteiden ja tapahtumien ennakoitavuutta. Toimintaterapian ja/tai lastenpsykiatrian tarve arvioidaan myös yksilöllisesti. Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen kehityksen säännöllinen seuranta sekä perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniänodote on normaali. Toisaalta luotettavaa tietoa oireyhtymän ennusteesta ei ole annettavissa, koska oireyhtymä on vasta hiljattain tunnistettu, eikä elinkaari tietoa ole olemassa. Vanhin toistaiseksi tunnettu henkilö, jolla on HIST1H1E-oireyhtymä, on yli 50-vuotias.

Historia

Ensimmäiset julkaisut HIST1H1E-oireyhtymästä ovat vuodelta 2014 ja 2017-2018.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”HIST1H1E” löytyy ainakin HIST1H1E Syndrome Foundationin sivut.

Aiheesta muualla

Yale School of Medicine: Help Find a Cure for Children with HIST1H1E (H1-4) Syndrome

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders) eli synnynnäisten rakenteellisten poikkeavuuksien ja harvinaisten kehitysvammaoireyhtymien osaamisverkosto

Suomenkielistä lisätietoa ERN-ITHACA:sta löydät Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta: ERN-ITHACA, synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien ja harvinaisten kehitysvammaoireyhtymien verkosto

HIST1H1E (Rahman Syndrome) Foundation

HIST1H1E Syndrome