Gorlinin oireyhtymä

NBCCS, Nevoid basal cell carcinoma -syndrooma, (Gorlinin oireyhtymä)

Perinnöllisyyslääkäri Kristiina Avela, Väestöliiton Perinnöllisyysklinikka, 22.8.2011. Päivitetty 27.5.2019 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen

ORPHA: 377

Avainsanat: NBCCS, Nevoid basal cell carcinoma syndrome, BCNS, Basal cell neavus syndrome, Gorlin oireyhtymä, Gorlin syndrome, Gorlin-Goltz oireyhtymä, Gorlin-Goltz syndrome, OMIM 109400

Lyhyesti

NBCCS on harvinainen oireyhtymä, johon liittyy rakenteellisia poikkeavuuksia ja kasvainalttius. Potilailla on usein leukaluiden kystia, ja suuri päänympärysmitta. Eliniän ennuste ei merkittävästi poikkea keskimääräisestä. NBCC-diagnoosi voidaan tehdään oirekuvan perusteella, mutta se pyritään aina varmistamaan geenitutkimuksella. Oireyhtymä aiheutuu kromosomissa 9 sijaitsevan PTCH-geenin mutaatiosta.

Taustaa

Robert Gorlin (1923-2006) ja Robert W. Goltz (1923-2014) kuvasivat NBCCS:n vuonna 1960. Professorit Gorlin ja Goltz ovat kuvanneet myös muita harvinaista oireyhtymiä, joiden nimissä esiintyy heidän sukunimensä. Näistä tunnetuin on focal dermal hypoplasia (FDH), josta myöskin käytetään nimiä Gorlinin oireyhtymä ja Goltz-Gorlinin oireyhtymä. Sekaannusten välttämiseksi kannattaa näistä oireyhtymistä puhuttaessa välttää sukunimiin perustuvaa nimeämistä ja käyttää sen sijaan nimiä NBCCS (tai BCNS) ja FDH.

Esiintyvyys

NBCCS on harvinainen. Esiintyvyydestä on vain muutamia tutkimuksia. Iso-Britanniassa on esiintyvyysluvuksi saatu 1:30 000. Arvellaan, että oireyhtymä saattaisi olla tätä yleisempi, sillä lievät tapaukset jäävät todennäköisesti diagnosoimatta. NBCCS:ää todetaan yhtä paljon sekä miehillä että naisilla ja kaikissa väestöissä.

Taudinkuvaus

NBCCS-lapsen neuvolaseurannassa huomio kiinnittyy tavallisesti ensimmäisenä suureen päänympärysmittaan. Päänympärys voi olla jo syntyessä suuri, tai se voi suurentua syntymän jälkeen, tavallisesti 10-18 kuukauden ikään mennessä. NBCCS-lapset saattavat saavuttaa liikunnallisia taitoja hieman tavallista hitaammin, mutta yleensä lapset ottavat kiinni taidoissa viiteen ikävuoteen mennessä.  Laaja-alaiset kehityksen ongelmat eivät ole tavallisia, kehitysvammaisuutta on kuvattu harvoin (noin 5 %:lla NBCCS-henkilöistä).

NBCCS-henkilöillä on usein korostunut otsa, silmät sijaitsevat etäällä toisistaan ja kasvonpiirteet saattavat olla karkeat.

Jopa 90 %:lla NBCCS-henkilöistä todetaan leukaluiden keratokystia. Tämä tarkoittaa sitä, että leukaluun alueella luu korvautuu eräänlaisilla nestetäytteisillä rakkuloilla. Keskimäärin näitä kystia on NBCCS-henkilöllä viisi. Kystia ilmaantuu tyypillisimmillään vasta murrosiässä, mutta varhaisimmat kuvaukset ovat viiden vuoden ikäisiltä. Leukakystat aiheuttavat kivutonta turvotusta leukaluussa ja kystan läheisyydessä sijaitsevien hampaiden heilumista. Kystat todetaan röntgenkuvauksella. Hoitona on leikkaus, johon liittyy usein hammashoitoja. Valitettavasti kystilla on taipumus uusiutua leikkauksen jälkeen. Leukakystia ilmaantuu harvemmin kuitenkaan enää 30 ikävuoden jälkeen.

NBCCS-oireyhtymässä esiintyy myös ihon tyvisolukarsinoomia, joka tarkoittaa ihon tyvisoluista alkunsa saavaa pahanlaatuista kasvainta.  Se ei tavallisesti lähetä etäpesäkkeitä. Tyvisolukarsinoomia ilmaantuu yleensä vasta nuorena aikuisena ja ikääntymisen myötä. Vain hyvin harvoin niitä on kuvattu lapsella. Noin 10 %:lla NBCCS- henkilöistä niitä ei ilmaannu lainkaan. Valkoisilla NBCCS-henkilöillä tyvisolukarsinoomia esiintyy enemmän kuin mustilla. Tyvisolukarsinoomat vaihtelevat kooltaan (halkaisija 1-10 mm). Tyvisolukarsinoomadiagnoosi voidaan asettaa vain poistamalla ihomuutos ja tutkimalla muutoksen solurakenne valomikroskoopilla. Tyvisolukarsinoomia esiintyy erityisesti auringolle altistuvilla iho-alueilla.

Noin 30-65 %:lla NBCCS-henkilöistä on kämmenissä ja jalkapohjissa pienen pieniä kuoppia, jotka ovat 2-3 mm halkaisijaltaan ja 1-3 mm syvyydeltään. Kuopat ovat erityispiirre, joka viittaa vahvasti NBCC- oireyhtymään.

Useilla NBCCS-henkilöillä on röntgenkuvauksella havaittavissa rakenteellisia erityispiirteitä selkärangassa (esim. yhteenkasvaneet nikamat) ja kylkiluissa (esim. kaksiosainen, leveä tai puuttuva kylkiluu). Pään röntgentutkimuksessa nähdään jopa 85 %:lla potilaista ns. falx-kalkki eli kalkkeutuma siinä kalvomaisessa rakenteessa, joka erottaa aivopuoliskoja toisistaan. Tästä ei aiheudu oireita, mutta sen olemassaolo viittaa vahvasti NBCCS-oireyhtymään muun oirekuvan sopiessa.

Noin 5 %:lla todetaan medulloblastooma, joka on tietyntyyppinen kasvain keskushermostossa. Siihen liittyy yleensä hyvä ennuste. Medulloblastooma ilmaantuu tavallisimmin noin 2-3 vuoden iässä.  Munasarjojen fibrooma-kasvaimia esiintyy 25-50 %:lla naisista. Fibrooma-kasvaimia on kuvattu myös sydämessä.

Noin 5 %:lla on huuli- ja/tai suulakihalkio, ylimääräinen sormi tai silmäpoikkeavuuksia, kuten karsastus, harmaakaihi, pienisilmäisyys tai verkkokalvon pigmenttimuutoksia. Harvinaisempi löydös on keuhkopussin tai suoliliepeen kystat, jotka tavallisimmin ovat oireettomia, ja löytyvätkin yleensä sivulöydöksenä sattumalta.

NBCCS ei vaikuta eliniän ennusteeseen. Ihon kasvaimet ja niiden hoito aiheuttavat kosmeettisia ongelmia. Myös leukakystiin ja niiden hoitoon saattaa liittyä kosmeettisia ongelmia.

Mistä NBCCS aiheutuu?

NBCCS aiheutuu perimän virheestä. Kromosomissa 9 sijaitsevan geenin, PTCH1:n geenivirheet eli mutaatiot aiheuttavat NBCC-oireyhtymän.  PTCH1-geenivirhe voi syntyä ns. uutena mutaationa, jolloin sukusolun (munasolun tai siittiön) syntyessä on sattumalta ja spontaanisti tapahtunut muutos PTCH1-geenin rakenteessa. Geenivirhe voi olla myös peritty jommalta kummalta vanhemmalta, jolla oireyhtymää ei kenties ole lainkaan tunnistettu.

Diagnostiikka

Kun herää epäily NBCC-oireyhtymästä, on diagnoosi tapana varmentaa sekvensoimalla PTCH1-geeni. Tällä tutkimuksella pystytään havaitsemaan kaikki kyseisen geenin mutaatiot, mutta geenin säätelyyn tai epäsuorasti sen toimintaan vaikuttavia muutoksia ei havaittaisi. Tällöin diagnoosi voitaisiin perustaa kliinisiin löydöksiin.

PTCH1-geenin lisäksi parin muunkin geenin poikkeavuuksilla (PTCH2 ja SUFU) arvellaan mahdollisesti olevan merkitystä NBCC-oireyhtymän synnyssä tai sen oirekuvan vaihtelussa; joskus nekin tutkitaan tautia epäiltäessä.

NBCC-oireyhtymälle on asetettu kliiniset diagnostiset kriteerit. Mikäli potilaalla on kaksi pääkriteeriä ja yksi sivukriteeri tai yksi pääkriteeri ja kolme sivukriteeriä, voidaan hänellä katsoa olevan NBCCS. Diagnostiikka edellyttää erikoislääkärin arviota.

Pääkriteerit:

• ns. falx-kalkki kallon röntgenkuvassa. Tämä löydös on havaittavissa 20 ikävuoden jälkeen.
• leukaluun keratokystat, jotka voidaan havaita leukaluiden röntgenkuvauksessa.
• kämmenien ja/tai jalkapohjien pienet pistemäiset kuopat
• useita tyvisolukarsinoomia iholla
• ensimmäisen asteen sukulaisen (vanhemman, lapsen tai sisaruksen) NBCC oireyhtymä

Sivukriteerit:

• lapsuudenaikainen medulloblastooma
• kystat keuhkopussissa tai suoliliepeessä
• suuri päänympärysmitta
• huuli- tai suulakihalkio
• rangan tai kylkiluiden rakennepoikkeavuudet
• liikasormet
• munasarjojen tai sydämen fibrooma-kasvain
• silmien poikkeavuudet (harmaakaihi, verkkokalvon pigmenttimuutokset

Seuranta

Lapsuudessa päänympärysmitan kasvua tulisi seurata. Ensimmäisten elinvuosien aikana lastenneurologin seuranta olisi aiheellista medulloblastoomariskin vuoksi. Ortopantomografia eli leukaluiden ja hampaiston röntgenkuvaus on aiheellinen yli kahdeksanvuotiaille 12-18 kuukauden välein leukakystien tunnistamiseksi. Ihon tarkistus kerran vuodessa ihotautilääkärin toimesta on aiheellinen. NBCCS-henkilöiden tulisi välttää auringonvaloa ja turhaa röntgensäteilyä, jotka ovat haitallisia iholle.

Perinnöllisyys

PTCH1-geenivirhe voi syntyä joko uutena mutaationa, tai se voi olla jommalta kummalta vanhemmalta peritty. Periytyminen noudattaa vallitsevaa eli dominanttia periytymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että NBCCS-henkilön jokaisella jälkeläisellä on 50 %:n todennäköisyys geenivirheen perimiseen. Jälkeläisen oirekuva voi olla erilainen; lievempi tai vaikeampi kuin vanhemmalla.

Kun henkilöllä todetaan NBCC-oireytymä, on perinnöllisyysneuvonnasta hyötyä hänelle ja hänen lähisukulaisilleen. Oireyhtymä pyritään tunnistamaan tai sulkemaan pois lähisukulaisilta, jotta oikeat henkilöt suvussa ohjautuvat tarvittavaan seurantaan.

Sikiödiagnostiikka

NBCC oireyhtymää ei ole mahdollista tunnistaa raskaudenaikaisilla seulontatutkimuksilla. Mikäli jommallakummalla vanhemmalla on tunnistettu PTCH1-geenivirhe, on mahdollista tutkia istukkabiopsian avulla onko sikiö perinyt vanhemman geenivirheen. Lapsen oirekuvan vaikeusastetta ei kuitenkaan voida ennustaa.

NBCCS Suomessa

Kirjallisuudessa esitetyn esiintyvyysluvun mukaisesti Suomessa olisi hieman alle parisataa NBCCS-henkilöä. Tarkkaa tietoa suomalaisten potilaiden lukumäärästä ei kuitenkaan ole. Suomalaisilla potilailla ei ole omaa yhdistystä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Lähteet

Orphanet: Nevoid basal cell carcinoma syndrome

GeneReviews: Nevoid basal cell carcinoma syndrome.

Lorenzo Lo Muzio, Nevoid basal cell carcinoma syndrome (Gorlin syndrome), Orphanet Journal of Rare Diseases.

Gorlin, Goltz. Multiple nevoid basal-cell epithelioma, jaw cysts and bifid rib: a syndrome. N Engl J Med 1960; 262, 908-912.