Glut1-puutosoireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 1.10.2024

ORPHA:71277
ICD-10: G40.4
OMIM: 606777

Avainsanat: Glut1 deficiency syndrome, GLUT1-DS1, Encephalopathy due to GLUT1 deficiency, Glucose transporter type 1 deficiency, De Vivon tauti

Lyhyesti

Glukoosin siirtäjä tyyppi 1 (Glut1) puutosoireyhtymässä (Glucose transporter type 1 deficiency syndrome, GLUT1-DS) glukoosin normaali siirtyminen verenkierrosta veri-aivoesteen läpi aivoihin on estynyt glukoosin kuljettajaproteiinin (Glut1) normaalin toiminnan estymisen vuoksi. Glukoosi on aivojen pääasiallinen energialähde ja sen puute keskushermostossa aiheuttaa oireyhtymän neurologiset oireet. Glut1-puutosoireyhtymä voidaan luokitella epileptiseksi enkefalopatiaksi eli epileptiseksi aivosairaudeksi, jossa epilepsia aiheuttaa psykomotoriseen kehitykseen haasteita.

Oireet ja löydökset

Glut1-puutosoireyhtymä ilmenee yleensä 1-4 kuukauden iässä epileptisinä kohtauksina. Epilepsiakohtaukset ovat vaikeahoitoisia ja monentyyppisiä, kuten yleistyneitä toonisia tai kloonisia, myotoonisia, epätyypillisiä poissaolokohtauksia, atoonisia ja luokittelemattomia epilepsiakohtauksia. Myös epilepsiakohtauksia laukaisevat tekijät sekä kohtausten toistuvuus vaihtelevat yksilöllisesti. Joillakin lapsilla kohtauksia voivat edeltää epätyypilliset pään ja silmien liikkeet. Glut1-puutosoireyhtymän oirekirjo eroaa huomattavasti henkilöiden välillä; kaikkia oireita ei välttämättä esiinny kaikilla lapsilla ja oireiden vaikeusasteet vaihtelevat huomattavasti.

Lapsen kallon kasvu hidastuu, mikä voi johtaa mikrokefaliaan eli pienipäisyyteen. Lapsella todetaan monenlaisia liikehäiriöitä: ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriötä, dystoniaa sekä koreaa. Dystonia on aivojen liikesäätelyn häiriö, jossa esiintyy lihasjäntevyyden muutoksia. Lihasjäntevyyden muutokset kohdistuvat mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään ja ne aiheuttavat poikkeavia asentoja ja nykiviä liikkeitä. Koreassa eli tanssitaudissa esiintyy puolestaan nykiviä, nopeita, epärytmillisiä ja tarkoituksettomia raajojen ja kasvojen pakkoliikkeitä. Liikehäiriöiden esiintyvyydessä on suuria yksilöllisiä eroja mm. niiden toistuvuudessa, liikehäiriöitä laukaisevissa tekijöissä sekä niiden tyypissä ja vaikeusasteessa.

Glut1-puutosoireyhtymässä ilmenee psykomotorisen kehityksen viive, spastisuus eli kasvanut lihasjänteys tai -jäykkyys, dysartria eli keskus- tai ääreishermoston vauriosta johtuva puhe- ja ääntämishäiriö sekä muita neurologisia oireita, jotka voivat tulla esiin mm. ennen ruokailua. Kognitiivisissa taidoissa on suuria eroja; joillakin voi esiintyä vain lieviä oppimisvaikeuksia, kun taas jotkut lapsista ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Osalla on unihäiriöitä, kuten uniapneaa eli unenaikaisia hengityskatkoksia tai uneliaisuutta.

Oireyhtymää on pyritty luokittelemaan eri alatyyppeihin, esim. klassiseen Glut1-puutosoireyhtymän fenotyyppiin eli ilmiasuun. Monia oireyhtymiä, kuten esimerkiksi Dystonia-9, Dystonia-18, dystonia-SLC2A1:tä pidetään nykyisin Glut1-puutosoireyhtymän eri muotoina. Glut1-puutosoireyhtymä tyyppi-2 on lievempi kuin Glut1-puutosoireyhtymä tyyppi-1.

Syy ja perinnöllisyys

Glut1-puutosoireyhtymän aiheuttaa SLC2A1-geenin mutaatio kromosomissa 1 (1p34.2). SLC2A1-geenistä valmistuu glukoosin kuljettajaproteiini 1:tä (Glut1). Glut1-proteiinia on myös punasoluissa, joista Glut1-kuljettajaproteiinin toimintaa voidaan helposti tutkia.

Oireyhtymä noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että SLC2A1-geeniparissa olevan toisen geenin mutaatio on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi. Resessiivinen periytyminen on kuitenkin myös mahdollista. Siinä perimän molemmissa SLC1A1-geeneissä on oltava oireyhtymää aiheuttvat mutaatiot. Resessiiviset SLC2A1-geenimutaation kantajat ovat usein oireettomia.

Glut1-puutosoireyhtymä periytyy kuitenkin vain harvoin. Sen sijaan se on seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä SLC2A1-geenin mutaatiota. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on SLC2A1-geenin mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Glut1-puutosoireyhtymä. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Oireyhtymän yleisyydestä ei ole tietoa. Noin 500 tapausta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa, joten oireyhtymä on hyvin harvinainen maailmassa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu mm. kliiniseen oirekuvaan sekä veri- ja selkäydinnestenäytteen tutkimiseen ja geenitutkimukseen. Selkäydinnesteen matala glukoosi- ja laktaattipitoisuus ovat tärkeitä diagnostisia kriteereitä.

Sopivan epilepsialääkityksen löytyminen Glut1-puutosoireyhtymässä esiintyviin epilepsioihin on hyvin haasteellista tai jopa mahdotonta. Niinpä oireyhtymän hoitoon käytetään usein ketogeenistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti rasvaa ja hyvin vähän hiilihydraatteja. Ketogeenisen ruokavalion rinnalla ei voi käyttää tiettyjä lääkeaineita, kuten valproaattia, topiramaattia, tsonisamidia tai asetatsolamidia, koska ne häiritsevät ketogeenistä tilaa. Vitamiini- ja hivenainelisät ovat tarpeen, koska ruokavalio on yksipuolista. Ketogeenisen ruokavaliohoidon tulokset ovat olleet useiden potilaiden kohdalla myönteisiä: epilepsiakohtausten ja joidenkin liikehäiriöiden oireet ovat vähentyneet tai ne ovat poistuneet kokonaan. Ruokavaliohoidon varhainen aloittaminen on yhdistetty parempaan neurologiseen hoitotulokseen. Ketogeenistä ruokavaliohoitoa voidaan jatkaa vuosia niillä, joille se on tehokas. Koska usean vuoden ketogeeninen ruokavaliohoitoon liittyy myös joitakin haittoja, laboratorioarvojen seuranta sekä hoidon hyötyjen ja haittojen arviointi on tärkeää.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä De Vivo vuonna 1991.

Kokemustietoa

Lue kokemustarina Glut1-puutosoireyhtymästä Tukiliiton tarinat-osiosta: Santun salaperäiset silmänliikkeet.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Glut 1 DS Care and Support” oma suljettu englanninkielinen keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Glukostransportprotein typ 1-brist
Glut1 Deficiency Foundation

EpiCARE: a European Reference Network (ERN) for rare and complex epilepsies. EpiCARE on Euroopassa toimiva verkosto, jonka tavoite on tunnistaa Harvinaiset ja vaikeat epilepsiat, selvittää niiden syitä ja edistää epilepsian hoitoa.
EpiCARE: GLUT1 patient journey
EpiCARE: GLUT1 Deficiency Syndrome leaflet

Lähteet

Orphanet: Encephalopathy due to GLUT1 deficiency
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glut1 Deficiency syndrome 1; GLUT1DS1 ja Glut1 Deficiency syndrome 2; GLUT1DS2
GeneReviews: Glucose Transporter Type 1 Deficiency Syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Glucose Transporter Type 1 Deficiency Syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.