Galaktosialidoosi

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 18.10.2022

ORPHA:351
ICD-10: E77.1
OMIM: 256540

Avainsanat: Goldbergin oireyhtymä, Cathepsin A deficiency, PPCA deficiency, Neuraminidase deficiency with beta-galactosidase deficiency

Lyhyesti

Galaktosialidoosi on synnynnäinen lysosomaalinen kertymäsairaus, jossa lysosomi-nimisiin soluelimiin kertyy sokeriaineenvaihdunnan tuotteita entsyymi puutosten vuoksi. Galaktosialidoosit voidaan luokitella oireiden puhkeamisiän ja vaikeusasteen mukaan seuraavasti; 1) vakava ja varhaislapsuudessa puhkeava, 2) nopeasti etenevä lapsuusiän muoto ja 3) hitaasti etenevä nuoruudessa tai aikuisuudessa puhkeava galaktosialidoosi. Oireyhtymään liittyy mm. etenevät neurologoset häiriöt ja kehitysvammaisuus, karkeat kasvojen piirteet, moninaiset luuston poikkeavuudet eri puolilla kehoa (dysostosis multiplex). Silmälääkäri voi todeta kirsikanpunaiset pisteet silmänpohjissa, ja oireyhtymään voi liittyä myös etenevä näkö- ja kuuloaistin heikkeneminen. Lapsuudessa puhkeavissa muodoissa hepatosplenomegalia eli poikkeavan suuri maksa ja perna ovat tyypillisiä. Nuoruus muodossa/aikuisuudessa puhkeavissa galaktosialidooseissa liikehäiriöt ovat tavallisia.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuuden galaktosialidoosissa sikiölla on runsaasti turvotusta. Vastasyntyneellä voi olla karkeat kasvonpiirteet, nivustyrä, askites eli nesteen kertyminen vatsaonteloon, hepatosplenomegalia, tavallista suurempi sydän sekä erilaisia luustohäiriöitä. Teleangiektasiat eli pienten verisuonten laajenemisesta aiheutuneet läikät iholla ovat vain tälle galaktosialidoosi muodolle tyypilliset, mutta niitä ei välttämättä esiinny kaikilla vauvoilla. Lapsi saa galaktosialidoosi-diagnoosin usein heti synnyttyään tai pian sen jälkeen. Oireet ovat vaikeat ja lapsi menehtyy usein sydän- tai munuaiskomplikaatioihin jo varhaisessa vaiheessa, usein ennen ensimmäisen ikävuotensa loppua.

Lapsuusajan galaktosialidoosissa oireet ilmenevät ensikerran usein ensimmäisen elinvuoden aikana ja ne ovat osittain samoja, mutta jokseenkin lievempiä kuin varhaislapsuuden galaktosialidoosissa. Lapsuusajan galaktosialidoosille ovat tyypillistä mm. hepatosplenomegalia, lyhytkasvuisuus, luustohäiriöt, sydämen läppäviat ja karkeat kasvonpiirteet. Kuulon menetys ja kirsikanpunaiset pisteet silmänpohjissa voivat olla mahdollisia. Joillakin henkilöillä voi esiintyä neurologisia oireita tai kehitysvammaisuutta. Neurologisista oireista myoklonukset eli tietyntyyppiset tahdosta riippumattomat lihasten pakkoliikkeet ja ataksiat ovat harvinaisempia kuin nuoruudessa/aikuisuudessa ilmenevässä galaktosialidoosissa (ks. alla).

Nuoruuden/aikuisuuden galaktosialidoosissa oireet poikkeavat jonkin verran varhaislapsuuden ja lapsuuden galaktosialidooseista. Oirekirjoon kuuluvat mm. ataksiat eli liikkeiden koordinaatiohäiriöt, myoklonukset, selkärangan luiden poikkeavuus, kasvonpiirteiden lievä karkeapiirteisyys, etenevä kehitysvammaisuus, epilepsia sekä kuulo- sekä näköaistin menetys. Lisäksi nuoruus/aikuismuodossa esiintyy angiokeratoomia, jotka ovat ihossa olevia mustia tai punamustia pinnallisia ja usein harmittomia verisuonimuutoksia. Hepatosplenomegaliaa ei tavallisesti ole. Oireiden ilmenemisajankohta vaihtelee huomattavasti potilaasta toiseen, keskiarvon ollessa noin 16. ikävuoden kohdalla.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa CTSA-geenin mutaatio kromosomissa 20 (20q13.12). Geenistä tuotetaan katepsiini-A -nimistä entsyymiä, joka toimii lysosomi-nimisissä soluelimissä. Katepsiini-A muodostaa kahden entsyymin, neuraminidaasi-1:n ja beta-galaktosidaasin, kanssa toiminnallisen entsyymien joukon, entsyymikompleksin. Jos mutaatio estää soluja tuottamasta riittävästi katepsiini-A:ta, myöskään neuraminidaasi-1 ja beta-galaktosidaasi eivät pysty toimimaan solujen tarpeiden mukaisesti ja entsyymit hajoavat. Tästä seuraa sialyyliologosakkaridien ja sialyyliglykopeptidien kertyminen solujen lysosomeihin, mikä häiritsee monien eri solutyyppien toimintaa ja aiheuttaa oireyhtymän oireet. Aineenvaihduntatuotteita kertyy etenkin lymfosyytteihin eli imusoluihin, fibroblasteihin eli sidekudoksen perussoluihin, luuytimen kantasoluihin, Kupfferrin soluihin eli maksan makrofageihin ja Schwannin soluihin eli ääreishermoston myeliiniä tuottaviin hermotukisoluihin.

Galaktosialidoosi periytyy autosomissa resessiivisesti. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireyhtymää aiheuttvan mutaation oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on galaktosidoosi. Todennäköisyys, että lapsi on kantaja, kuten vanhempansakin eli perii vain toiselta vanhemmaltaan CTSA-geenin mutaation on 50 %. Lapsella ei ole perimässään lainkaan CTSA-geenin mutaatiota 25 %:n todennäköisyydellä. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella tarkemmin perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Henkilöitä, joilla on galaktosialidoosi, tunnetaan maailmalla yli 100. Yli puolet niistä (60 %) edustaa galaktosialidoosin nuoruus-/aikuismuotoa, joka on yleinen etenkin japanilaisten keskuudessa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan, neuraminidaasi-1- ja beta-galaktosidaasin heikentyneeseen entsyymiaktiivisuuteen tai sen puuttumiseen, virtsan kohonneisiin oligosakkaridipitoisuuksiin sekä oireyhtymän aiheuttavaam CTSA-geenin mutaatioon. Silmissä havaitaan kirsikanpunaisia pisteitä myös muissa lysosomaalisissa kertymäsairauksissa, kuten Tay-Sachsin taudissa ja sialidoosissa. Luuytimestä löydetään nk. vaahtosoluiksi muuttuneita makrofageja ja lymfosyyteissä on vakuoleja eli solunsisäisiä rakkuloita.

Erotusdiagnoosi on hyvä tehdä Tay-Sachin oireyhtymään,GM1-gangliosidoosi tyyppi 1:een ja muihin lysosomaalisiin kertymäaineenvaihduntasairauksiin, joiden oireet sopivat potilaan oirekuvaan.

Galaktosialidoosiin ei ole toistaiseksi olemassa parantavaa hoitoa. Oireyhtymän hoito tarvitsee monien lääketieteen erikoisalojen osaajia. Myöhemmin lapsuudessa puhkeavassa ja nuoruuden/aikuisuuden galaktosialidooseissa, voidaan joutua turvautumaan kirurgiaan selkäranka- ja pehmytkudosoireiden vuoksi. Luuytimensiirtoa eräänä hoitomahdollisuutena tutkitaan.

Ennuste

Elinikä vaihtelee galaktosialidoosin oireiden ilmenemisajankohdan ja vaikeusasteiden mukaan. Varhaislapsuuden eliniänodote jää usein ensimmäiseen elinvuoteen tai lyhyemmäksi. Lapsuuden galaktosialidoosissa eliniän ennuste vaihtelee huomattavasti eri yksilöiden välillä. Nuoruus/aikuismuodon galaktosialidoosissa on normaali eliniänodote.

Historia

M. F. Goldberg kuvasi lapsuusajan galaktosialidoosin vuonna 1971. Yoshiyuki Suzuki kuvasi oireyhtymän nuoruus-/aikuisuusmuodon ensimmäisenä vuonna 1977.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

Hide and Seek Foundation for Lysosomal Storage Disease Research
The International Advocates for Glycoprotein Storage Diseases (ISMRD)
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Galactosialidosis
MedlinePlus: Galactosialidosis

Lähteet

Orphanet: Galactosialidosis
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Galactosialidosis; GSL

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 14.12.2019.