Gabriele-de Vriesin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 29.9.2022

ORPHA:506358
OMIM: 617557

Avainsanat: YY1 haploinsufficiency syndrome

Lyhyesti

Gabriele-de Vriesin oireyhtymä on sikiönkehityksen aikainen kehityshäiriö, joka on lapsella siis hänen syntymästään saakka. Se on erittäin harvinainen ja monia rakennemuutoksia aiheuttava oireyhtymä, jossa kaikilla todetaan kehitysviiveitä ja/tai kehitysvammaisuus. Neurologisina oireita ilmenee usein myös mm. hypotoniaa ja pystyasennon ylläpitämisen ja liikkumisen vaikeuksia sekä poikkeavaa käyttäytymistä, kuten autistisia piirteitä tai autismikirjon häiriö, ylivilkkautta, levottomuutta ja/tai skitsoaffektiivinen häiriö. Synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia voi ilmetä silmissä, munuaisissa, sydämessä, selkärangassa sekä nivelissä. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita löydy kaikilla henkilöillä, joilla tämä oireyhtymä on. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei ole mainittu tässä kuvauksessa.

Oireet ja löydökset

Lapsi kasvaa usein hitaasti kohdussa ja syntymäpaino ja -pituus voivat olla tavanomaista pienemmät. Hypotonia sekä syömisvaikeudet, kuten imemisvaikeudet, ummetus ja refluksi, ovat yleisiä. Etenkin suun ja nielun alueen motoriikka voi vaikeuttaa pureskelemista ja nielemistä. Lapsella voi ilmetä myös neurologisista syistä johtuvaa liikkumisen erityisyyttä, joka voi ilmetä esimerkiksi varvaskävelynä tai muuna epätyypillisenä kävelytyylinä ja/tai liikehäiriöinä.
Vaikka kehitysviiveitä ilmenee, suurin osa lapsista oppii kävelemään itsenäisesti 15 kuukauden ja 6,5 ikävuoden välisenä aikana. Puhumaan oppimisen ajankohdassa ja sanojen käytön laajuudessa on eroja. Kaikki eivät puhu sujuvasti, vaan osa käyttää vain muutamia sanoja sanallisessa ilmaisussaan.

Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee lievästä keskivaikeaan. Oirekuvaan liittyy noin puolella haasteita käyttäytymisessä, kuten keskittymisvaikeutta, levottomuutta, autismikirjon häiriötä ja skitsoaffektiivista käyttäytymistä. Skitsoaffektiiviselle käytökselle ominaista ovat jaksottaiset skitsofrenian ja vakavien mielialahäiriöiden oireet. Arjen selkeä ja toistuva rakenne ovat tärkeitä, koska ne usein tuovat ennakoitavuutta ja turvaa, ja siten voivat vähentää epätoivottua käyttäytymistä. Unihäiriöt ovat mahdollisia.

Gabriele-de Vriesin oireyhtymälle tyypillisiä ulkonäköpiirteitä ovat mm. kasvojen epäsymmetrisyys, leveä otsa, paksu alahuuli, yläluomien täyteläisyys ja korostunut ja pienikokoinen leuka. Ulkokorvat saattavat sijaita tavanomaista matalammalla ja olla muodoltaan poikkeavat. Suulakihalkio on mahdollinen.

Synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia voi ilmetä mm. aivoissa, silmissä, sydämessä, selkärangassa ja/tai sukupuolielimissä. Pojilla esimerkiksi piilokiveksisyys on mahdollinen. Aivokuvissa voidaan havaita mm. muutoksia valkeassa aineessa ja aivokurkiaisessa. Silmät voivat karsastaa tai niissä on taittovirheitä.

Syy ja perinnöllisyys

Gabriele-de Vriesin oireyhtymä johtuu YY1-nimisen geenin mutaatiosta kromosomissa 14 (14q32) tai kyseisen kromosomialueen deleetiosta eli häviämästä, joka käsittää YY1-geenin. YY1-geenistä valmistuu geenien ilmenemistä säätelevää proteiinia, niin kutsuttua transkriptiotekijää.

Gabriele-de Vriesin oireyhtymä periytyy autosomissa vallitsevasti eli dominoivasti. Kaikki tunnetut tapaukset ovat johtuneet täysin uudesta, nk. de novo-mutaatiosta, jollaista ei ole aikaisemmin ollut perheessä tai suvussa. Oireyhtymän syntyyn ei ole voinut vaikuttaa mitenkään, eikä se ole kenenkään syytä.

Oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä perheessä voi keskustella esimerkiksi perinnöllisyyshoitajan tai -lääkärin kanssa. Oireyhtymän toistumistodennäköisyys voi olla kohonnut, jos jommallakummalla vanhemmista on sukusolumosaikismia YY1-geenimuutoksen suhteen. Tällöin osassa vanhemman sukusoluja on oireyhtymää aiheuttava YY1-geenimutaatio ja osassa sitä ei ole. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskus Norion sivuilta ”70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä”, osiosta Mosaikismi.

Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Gabriele-de Vriesin oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen yleisyydeksi on arvioitu alle yksi tapaus miljoonaa elävänä syntynyttä lasta kohden (1 : < 1 000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus perustuu tietoihin reilusta kymmenestä potilaasta, mutta oireyhtymä on suurella todennäköisyydellä alidiagnosoitu. Varhaislapsuudessa tehtävien geenitutkimusten yleistyessä, Gabriele-de Vriesin oireyhtymän yleisyyden arvioidaan kasvavan.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu oireiden tunnistamiseen ja perimäntutkimustulokseen, joka on voitu saada esimerkiksi erilaisten geenipaneeli- tai eksomitutkimusten avulla. Eksomitutkimuksessa kaikkien tunnettuja proteiineja koodaavien geenien sekvenssi eli emäsjärjestys tutkitaan mutaatioiden löytämiseksi. Diagnoosi asetetaan, jos oirekuva ja YY1-geenin patogeeninen mutaatio ovat yhtenevät Gabriele-de Vriesin oireyhtymän nykyään tunnettuihin piirteisiin.

Gabriele-de Vriesin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Moniammatillinen hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta ovat tarpeellisia. Syömisvaikeuksien helpottamiseksi lapselle voidaan tarvittaessa asettaa nenämahaletku tai ravitsemusavanne. Mahdollinen suulakihalkio voidaan korjata kirurgisesti. Vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja voidaan harjoittaa niille, joilla puhuminen on rajoittunutta. Erilaiset terapiamuodot, kuten toiminta-, fysio-, puhe- ja käyttäytymisterapia ovat hyödyllisiä. Perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniänodotteesta ei ole olemassa tietoja. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan oireyhtymään ei liity henkeä uhkaavia komplikaatioita.

Historia

Oireyhtymä on saanut nimensä Michele Gabrielen ja Bert B. A. de Vriesin mukaan, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 2017.

Huomioitavaa

Suuremmat kromosomialueen deleetiot, jotka käsittävät YY1-geenin, voivat aiheuttaa hieman erilaisen oirekuvan kuin mitä Gabriele-de Vriesin oireyhtymään ajatellaan nykyisin kuuluvan.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Lähteet

Orphanet: Gabriele-de Vries syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Gabriele-de Vries syndrome
GeneReviews®: Gabriele-de Vries syndrome

Gabriele, M., Vulto-van Silfhout, A. T., Germain, P.-L., Vitriolo, A., Kumar, R., Douglas, E., Haan, E., Kosaki, K., Takenouchi, T., Rauch, A., Steindl, K., Frengen, E., and 39 others. YY1 haploinsufficiency causes an intellectual disability syndrome featuring transcriptional and chromatin dysfunction. Am. J. Hum. Genet. 100: 907-925, 2017. DOI:https://doi.org/10.1016/j.ajhg.2017.05.006

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 1.6.2022.