Feingoldin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 4.1.2022

ORPHA:1305
ORPHA:391641
ORPHA:391646

Avainsanat: Brunner-Winterin oireyhtymä, Oculo-Digito-Esophageal-Duodenal (ODED) syndrome

Lyhyesti

Feingoldin oireyhtymä tunnetaan myös nimellä ODED (Oculo-digito-esophageal-duodenal) -oireyhtymä. Se on harvinainen epämuodostumaoireyhtymä, jolle on ominaista mm. mikrokefalia eli pienipäisyys (85 % tapauksista), ruokatorven ja pohjukaissuolen atresiat eli umpeumat (40 % tapauksista), sormien ja varpaiden sekä muiden elinten epämuodostumat. Feingondin oireyhtymään liittyy oppimisvaikeuksia ja/tai kehitysvammaisuutta. Oireiden kirjo vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen. Feingoldin oireyhtymä on jaoteltu tyyppeihin 1 ja 2.

Oireet ja löydökset

Feingoldin oireyhtymälle tyypillistä ovat raajojen kärkisosien epämuodostumat (80-90 % tapauksista). Näitä ovat mm. keskiluiden lyhyys, vajaakehittyneet peukalot, toisen ja viidennen sormen vinosormisuus sekä yhdyssormisuus, joka on usein toisen ja kolmannen sormen sekä neljännen ja viidennen varpaan välillä. Sormien ja kyynärpäiden liikkuvuudet voivat olla rajoittuneet.

Muita mahdollisia ulkonäköön tai olemukseen vaikuttavia epämuodostumia ovat esimerkiksi pienileukaisuus, matalalla sijaitsevat korvat ja taaksepäin vetäytynyt alaleuka. Äänihuulihalvauksesta (vocal cord palsy) tai kurkunpään halkiosta seuraa poikkeavan kuuloinen ääni myös itkiessä. Jotkut voivat olla kuuroja.

Feingoldin oireyhtymässä myös munuaisissa, sydämessä ja nikamissa voi olla rakennepoikkeavuuksia. Tällaisia ovat  esimerkiksi avoin valtimotiehyt (patent ductus arteriosus), ristiluun rakennemuutokset ja kaularangan nikamien C5-C6-tukos. Pituuskasvu on heikkoa ja henkilöt voivat jäädä pienikokoisiksi.

Oireyhtymään liittyy oppimisvaikeuksia ja/tai kehitysvammaisuutta (50-90 % tapauksista). Kehitysvammaisuus on harvoin vaikeaa.

Feingoldin oireyhtymä tyyppi 1

Feingoldin oireyhtymä tyyppi 1:n vakavimmat oireet ovat ruuansulatuselimistön atresiat eli umpeumat (30 %), jotka tavanomaisesti käsittävät ruokatorven ja/tai pohjukaissuolen. Niihin voi liittyä trakeoesofageaalinen fisteli eli henkitorven ja ruokatorven välinen synnynnäinen yhdystie. Lapsella fistula ilmenee mm. yskimisenä, kakomisena, oksenteluna ja pullistuneena vatsana. Joissakin tapauksissa voi ilmetä myös hengitysvaikeuksia. Ruuansulatuselimistön umpeuma voi hoitamattomana johtaa kuolemaan.

Kasvonpiirteille tunnusomaista ovat lyhyet silmäluomiraot (palpebral fissures).

Feingoldin oireyhtymän tyyppi 1:n aiheuttaa heterotsygoottinen eli vain toisen vastingeenin mutaatio MYCN-geenissä (70 % tapauksista) kromosomissa 2 (2p24.3). Muissa tapauksissa oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio on epäselvä. MYCN-geeni ilmentää N-myc-proto-onkogeenia eli esisyöpägeeniä, joka osallistuu solujen normaalin kasvun ja jakautumisen sekä muiden geenien toiminnan säätelyyn. Mutaatio MYCN-geenissä voi horjuttaa solujen tavanomaista toimintaa.

Feingoldin oireyhtymä tyyppi 2

Feingoldin oireyhtymä tyyppi 2:ssa kliininen kuva on lähes sama kuin Feingoldin oireyhtymän tyyppi 1:ssä, mutta siinä ei esiinny lyhyttä silmäluomirakoa, eikä ruuansulatuskanavan atresioita. Feingoldin oireyhtymä tyyppi 2 aiheutuu MIR17HG-geenin deleetiosta eli häviämästä kromosomissa 13 (13q31.3). MIR17HG-geenistä tuotetaan normaalisti ainakin kuutta erilaista mikroRNA-molekyyliä, joista käytetään yhteisnimitystä mir-17-92/Oncomir-1. Tämän geenituote osallistuu solujen kasvun ja erilaistumisen sekä verisuonten muodostusta välittävien geenien säätelyyn.

Perinnöllisyys

Ajatellaan, että Feingoldin oireyhtymä tyyppi 1 periy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Täten vanhemman, jolla on Feingoldin oireyhtymä tyyppi 1:een johtava perimänmuutos, voi 50 %:n todennäköisyydellä siirtää kyseisen perimänmuutoksen lapselleen, ja saada näin jälkeläisen, jolla on Feingoldin oireyhtymä tyyppi 1. Toisaalta vanhemman todennäkisyys saada Feingoldin oireyhtymä tyyppi 1:n suhteen terve lapsi on 50 %. Nämä todennäköisyydet ovat muuttumattomat parin raskaudesta toiseen.

Perhe, jossa on Feingoldin oireyhtymää, voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Feingoldin oireyhtymän tyyppi 1 on yleisempi kuin tyyppi 2. Tyyppiä 1 on maailmalla kuvattu noin 120 tapausta, kun taas Feingoldin oireyhtymä tyyppi 2:ta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa alle viisi potilasta.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin ja se varmistetaan geenitestein. Ruuansulatuselimistön umpeuma voidaan havaita ultraäänitutkimuksessa jo ennen syntymää tai magneettikuvauksessa syntymän jälkeen.

Erotusdiagnoosissa on hyvä huomioida VATER/VACTERL-assosiaatio, CHARGE-oireyhtymä, Fanconin anemia sekä tyypin-4A-brakydaktylia.

Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita pyritään lievittämään kaikin tavoin. Ruuansulatuskanavan umpeumat korjataan kirurgisesti. Lapsille, joilta kirurgisesti korjataan ruokatorven umpeuma ja/tai henkitorven ja ruokatorven välinen synnynnäinen yhdystie, voi syntyä ruokatorven refluksitauti (gastroesophageal reflux disease, GERD). Refluksitauti on vaikea hoitaa lääkinnällisesti, joten se hoidetaan usein kirurgisesti. Sydän- ja munuaisongelmat hoidetaan oireiden mukaisesti. Joskus kuuloaistin korjaaminen onnistuu kuulolaittein. Lapsen mahdollisimman varhainen kuuloaistin parantaminen edistää lapsen kielen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Oppimista voidaan edistää yksilöllisesti suunnitelluin tukitoimin. Feingoldin oireyhtymä-potilaan terveydentilaa on seurattava säännöllisesti.

Ennuste

Eliniänodote riippuu synnynnäisten epämuodostumien laadusta ja laajuudesta. Jos epämuodostumia pystytään hoitamaan kirurgisesti, ennuste on valoisa. Epämuodostumat, joille ei voida tehdä mitään, saattavat aiheuttaa haittaa läpi elämän.

Historia

Murray Feingold kuvasi ensi kerran nimeään kantavan oireyhtymän vuonna 1975.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Feingold Syndrome” oma englanninkielinen keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Invalidiliitto: Esofagusatresia; Ensitieto-opas vanhemmille (2011)
Socialstyrelsen: Esofagusatresi
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Feingold syndrome

Lähteet

Orphanet: Feingold syndrome, Feingold syndrome 1 ja Feingold syndrome 2
Unique: Chromosome Disorder Guides; 2q24.3
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Feingold syndrome 1; FGLDS1 ja Feingold syndrome 2; FGLDS2
GeneReviews: Feingold syndrome 1

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla vuonna 2018.