Ellis-Van Creveldin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 21.12.2021

ORPHA:289
ICD-10: Q77.6
OMIM: 225500  617088  618123

Avainsanat: Ellis-van Creveld syndrome (EVC), Kondroektodermaalinen dysplasia, Mesoektodermaalinen dysplasia

Lyhyesti

Harvinaisen Ellis-Van Creveldin oireyhtymän syy löytyy perimästä. Oireyhtymä luokitellaan siliopatiaksi eli värekarvojen poikkeavasta toiminnasta johtuvaksi sairaudeksi. Sen oireet kohdistuvat moniin eri elimiin. Oireyhtymälle ovat luonteenomaisia myös luuston kehityshäiriöt ja ektodermaalinen dysplasia. Ektodermaalisessa dysplasiassa ihon, hikirauhasten, kynsien, hampaiden, hiusten ja muun karvoituksen kehitys on puutteellista. Esimerkiksi onykodystrofia eli kynsien kasvuhäiriö on yleistä. Oireyhtymässä esiintyy myös lyhytkasvuisuutta, erilaisia synnynnäisiä sydänvikoja ja etenkin sormissa ilmenevä postaksiaalinen polydaktylia. Oireyhtymään ei yleensä liity älyllistä kehitysvammaisuutta.

Oireet ja löydökset

Raskauden aikaisissa ultraäänitutkimuksissa voidaan löytää sydämen rakennevikoja (50 % tapauksista), kapea henkitorvi, pitkien luiden lyhyys ja ylimääräiset sormet ja/tai varpaat pikkurillin ja/tai pikkuvarpaan puolella (postaksiaalinen polydaktylia).

Vastasyntyneisyyskaudella voi esiintyä hengitysvaikeuksia, jotka johtuvat esimerkiksi sydämenrakennepoikkeavuuksista, kapeasta rintakehästä ja henkitorvesta, erittäin lyhyistä kylkiluista ja/tai normaalia pienemmistä keuhkoista.

Lyhytkasvuisuus ilmenee pian syntymän jälkeen. Pituuskasvu jää usein 119-161 cm:iin.

Ektodermaalisten kudosten kehityshäiriö näkyy kynsissä, hiuksissa ja hampaissa. Hampaiden poikkeavuuksia on useita mm. kiilteen vajaakehittyneisyys, hampaiden vähyys tai niiden poikkeava sijainti. Lisäksi Ellis-Van Creveldin oireyhtymässä suussa voi olla nataalihampaita eli jo syntymän aikaan puhjenneita maitohampaita. Suuontelossa voi olla myös ienten liikakasvua tai ylimääräisiä kiinnikkeitä ikenien ja huulten välillä. Nämä eivät yleensä vaikeuta syömistä tai puhumista. Myös huuli-suulakihalkiot ovat mahdollisia.

Kognitiivinen ja motorinen kehitys on yleensä normaalia. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin myös mainintoja potilaista, joilla on ollut kehitysvamma.

Ellis-Van Creveldin oireyhtymään voi liittyä monia muita kliinisiä löydöksiä, jotka vaihtelevat huomattavasti yksilöstä toiseen, mutta jotka eivät välttämättä ole tavanomaisia tälle oireyhtymälle. Esimerkkejä tällaisista löydöksistä ovat mm. selkärangan poikkeava rakenne, poikien/miesten laskeutumattomat kivekset tai epispadia eli peniksen ylähalkio.

Syy ja perinnöllisyys

Yli puolet Ellis-Van Creveldin oireyhtymän tapauksista (70 %) johtuu EVC1– ja EVC2-geenien mutaatioista kromosomissa 4 (4p16.2). Molempien geenien mutaatiot tuottavat samantyyppiset oireet, eikä potilaita täten voi geenimuutoksen perusteella erottaa kliinisesti toisistaan. Kolmasosalla oireyhtymän aiheuttaa jokin muu geenimuutos kuin EVC1– ja EVC2 geenien mutaatiot.

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat tämän geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on Ellis-Van Creveldin oireyhtymä. Toisaalta heillä on 25 % todennäköisyys saada lapsi, jolla ei ole oireyhtymään johtavaa mutaatiota lainkaan perimässään. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimutaation vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on mutaation kantaja, kuten vanhempansakin. Nämä jälkeläisten periytymistodennäköisyydet ovat muuttumattomat raskaudesta toiseen.

Huomioitavaa on, että henkilöt, joilla on yksi EVC1– tai EVC2-geenin muutos perimässään, ovat joko oireettomia mutaation kantajia tai heillä on niin kutsuttu Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi on lievempi oirekokonaisuus kuin Ellis-Van Creveldin oireyhtymä. Siinä lyhytkasvuisuus ei ole yhtä merkittävää, eikä sydänvikoja yleensä esiinny. Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti.

Perhe, jossa ilmenee Ellis-Van Creveldin oireyhtymää, voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Ellis-Van Creveldin oireyhtymä on harvinainen, eikä sen yleisyydestä ole luotettavia tietoja. Arviot liikkuvat 1: 60 000 ja 1: 200 000 välillä. Maailmalla tunnetaan noin 150 henkilöä, joilla on tämä oireyhtymä.  Sitä esiintyy tasapuolisesti miehillä ja naisilla. Ellis-Van Creveldin oireyhtymää esiintyy etenkin Amissien keskuudessa Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa, sekä Länsi-Australian alkuperäisväestössä.

Diagnoosi ja hoito

Sikiöaikaisessa erotusdiagnostiikassa on huomioitava oireyhtymät, joihin liittyvät lyhyet kylkiluut ja monisormisuus ja/tai -varpaisuus (Short Rib Polydactyly syndromes). Tällaisia oireyhtymiä ovat esimerkiksi Verma-Naumoffin oireyhtymä, Saldino-Noonanin oireyhtymä, Majewskin oireyhtymä ja Beemer Langerin oireyhtymä. Syntymän jälkeen erotusdiagnostiikassa huomioon otettavia oireyhtymiä ovat myös mm. Jeunen dystrofia, McKusick-Kaufmanin oireyhtymä ja Weyersin akrofasiaalinen dysostoosi.

Hoito on moniammatillista ja oireiden mukaista. Vastasyntyneisyyskaudella hoito käsittää hengitysvaikeuksien lievittämisen ja mahdollisten sydänvikojen kirurgisen hoidon. Plastiikkakirurgiaa voidaan käyttää polysyndaktylian korjaamiseen. Luiden epämuodostumat tarvitsevat usein ortopedin antamaa hoitoa ja seurantaa. Hammaslääkäri voi tarvittaessa poistaa nataalihampaita, jotta vauvan imeminen helpottuu. Lasta tai nuorta itseään voivat hampaiden ja kynsien poikkeavuudet häiritä enemmän kuin esimerkiksi hänen lyhytkasvuisuutensa. Kasvuhormonin käytöstä ei ole yleensä ollut hyötyä lyhytkasvuisuuden hoidossa, koska lyhytkasvuisuus ei aiheudu kasvuhormonin erityksen tai sen vaikutuksen puutteesta kehossa. Säännöllinen terveyden seuranta on tärkeää myös aikuisuudessa mm. mahdollisen selkäydinkanavan kapeutumisen vuoksi.

Ennuste

Eliniänennuste riippuu ensimmäisten elinkuukausien aikana mahdollisesti ilmenevistä hengitysvaikeuksista, jotka johtuvat usein henkitorven kapeudesta ja mahdollisista sydänpulmista. Oireidenmukaisen hoidon onnistuminen etenkin tässä vaiheessa on siis tärkeää.

Historia

Oireyhtymän kuvasivat ensimmäisinä englantilainen Richard White Bernhard Ellis (1902-1966) ja hollantilainen Simon Van Creveld (1895-1971) vuonna 1940. He olivat junalla matkalla lääketieteelliseen kongressiin ja keskustellessaan matkansa aikana he tajusivat potilaillaan olevan sama oireyhtymä. Itsenäisten julkaisujen sijaan he päättivät kirjoittaa yhteisjulkaisun tutkimistaan potilaistaan.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

National Foundation for Ectodermal dysplasias

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Ellis-van Crevelds syndrom och Weyers akrofaciala dysostos
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Ellis-Van Creveld syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Ellis Van Creveld Syndrome

Lähteet

Orphanet: Ellis Van Creveld syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Ellis-Van Creveld syndrome; EVC ja Weyers acrofacial dysostosis; WAD

Baujat, G., Le Merrer, M. Ellis-Van Creveld syndrome. Orphanet J Rare Dis 2, 27 (2007). https://doi.org/10.1186/1750-1172-2-27

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 28.2.2019.