CYFIP2-enkefalopatia

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 15.10.2024

ORPHA: 44283
ICD-10: G40.4
OMIM: 618008

Avainsanat: Developmental and epileptic encephalopathy 65 (DEE65), Undetermined early-onset epileptic encephalopathy (EOEE)

Lyhyesti

CYFIP2-epileptinen enkefalopatia, lyhyesti CYFIP2-enkefalopatia, on varhaislapsuudessa alkava harvinainen ja vakava epileptinen aivosairaus. Sen oirekuvaan kuuluvat vaikeahoitoinen epilepsia, viive kognitiivisessa ja motorisessa kehityksessä, hypotonia eli alentunut lihasjänteys sekä kehitysvamma. CYFIP2-enkefalopatian oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on CYFIP2-enkefalopatia. Vastaavasti oirekuvassa voi olla myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen kuvaa varhaislapsuudessa tai pian sen jälkeen ilmeneviä epileptisiä enkefalopatioita seuraavasti: Varhaislapsuudessa ilmenevät epileptiset enkefalopatiat ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, joiden ensimmäisinä oireina on vastasyntyneenä tai varhaislapsuudessa alkava epilepsia. Epileptisiin enkefalopatioihin liittyy usein kehitysviiveitä silloinkin, jos epilepsia onnistutaan hillitsemään lääkkein. Aikaisemmin epileptisiä enkefalopatioita luokiteltiin oirekuvan perusteella, mutta nykyään yhä useammin oireiden aiheuttajaksi löytyy mutaatio jossakin tietyssä geenissä. Geenien nimen perusteella luokiteltuja epileptisia enkefalopatioita tunnetaan jo lähes sata erilaista. Kun epileptinen enkefalopatia luokitellaan sitä aiheuttavan geenin mukaan, on mahdollista, että geenimuutos aiheuttaakin useampia toisistaan poikkeavia oireistoja. Tästä johtuu, että oireyhtymän kirjo ja oireiden vaikeusaste voivat poiketa henkilöstä toiseen.

Alussa lapsen psykomotorinen kehitys saattaa vaikuttaa tavanomaiselta. Osalla lapsista voi olla hypotoniaa, ja se voi vaikeuttaa mm. nielemistä. Ensimmäiset epilepsiakohtaukset ilmaantuvat usein ensimmäisten elinkuukausien tai vuosien aikana. CYFIP2-enkefalopatiassa epilepsiaoireet vaihtelevat yksilöllisesti ja ovat usein moninaisia. Epilepsian yleistyessä lapsen kehitys alkaa jäädä ikäisistään. Viivettä ilmenee kognitiivisessa kehityksessä, puheessa sekä liikkumisen perustaitojen opettelussa ja näiden taitojen ylläpitämisessä. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on myös mainintoja lapsista, joiden kohtausoireet ovat vähäiset, niitä ei ole huomattu tai ne eivät ole vielä ilmenneet. Tutkimustiedon lisääntyessä on mahdolista mm. ymmärtää epilepsian ilmenemisajankohtaan vaikuttavia geneettisiä tekijöitä paremmin.

Suurin osa lapsista ei opi puhumaan tai heidän sanojensa käyttö on vähäistä. Yleensä vain osa lapsista oppii istumaan itsenäisesti tai kävelemään. Hypotonisuus ja mahdollinen jalkojen spastisuus eli lihasjänteyden lisääntyminen voivat haitata liikkumista tai sen opettelua. Myös tahattomat liikkeet tai tahdosta riippumaton liikehdintä voivat olla osa oirekuvaa. Toisinaan lapsella on puhevaikeuksia, mutta liikkumistaidot ovat ikäistensä kaltaiset.

Psykomotorisen kehitysviiveen aste on useimmiten vaikea tai syvä, ja lapsella todetaan kehitysvamma.

CYFIP2-enkefalopatiaan voi liittyä joitakin lieviä kasvonpiirteitä, joihin ehkä vain alan ammattilainen osaa kiinnittää huomiota. Kasvon erityispiirteet eivät ole spesifisiä eli tunnusomaisia vain tälle harvinaissairaudelle. Lapsen piirteisiin voivat lukeutua esimerkiksi korkea otsa, kaarevat kulmakarvat, toisistaan kaukana olevat silmät, korostunut nenänpää, täyteläiset posket, huulet ja ikenet sekä taaksepäin vetäytynyt alaleuka sekä tappimaiset sormet. Joillakin päänympäryksen kehitys jää tavanomaisesta, jolloin lapsella todetaan mikrokefalia.

Toisinaan aivokuvantamisessa havaitaan rakennepoikkeavuuksia, kuten aivoatrofia eli aivojen surkastuma, etulohkon hypoplasia eli vajaakehitys ja hypomyelinisaatio. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan hermosolujen ympärille muodostuvan myeliinitupen vähäisyyttä. Myös muut aivojen rakennepoikkeavuudet ovat mahdollisia. EEG:ssä eli aivosähkökäyrässä on nähtävissä erilaisia muutoksia.

Nykytiedon valossa CYFIP2-enkefalopatiaan voi liittyä myös näköhäiriöitä, kuten karsastusta. Mahdolliset muut oireet vaihtelevat yksilöllisesti, ja oirekuva tarkentuu uusien tutkimustulosten myötä.

Syy ja perinnöllisyys

CYFIP2-enkefalopatia johtuu CYFIP2 (Cytoplasmic FMR1-interacting protein-2) -geenin oireita aiheuttavasta mutaatiosta. CYFIP2-geeni sijaitsee kromosomissa 5 (5q33). CYFIP2-enkefalopatian voi aiheuttaa myös kromosomin 5q33.3–q35.1 deleetio, joka käsittää CYFIP2-geenin. CYFIP2-geenistä valmistuu proteiinia, joka vaikuttaa hermosolujen rakenteeseen ja toimintaan. Tämän proteiinin riittämätön toiminta johtaa CYFIP2-enkefalopatian oireisiin. CYFIP2-geenistä tunnetaan useita erilaisia mutaatioita ja niiden merkitystä oirekuvaan tutkitaan aktiivisesti.

CYFIP2-enkefalopatia noudattaa autosomissa dominanttia eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että CYFIP2-geeniparin toisessa geenissä oleva mutaatio riittää CYFIP2-enkefalopatian kehittymiseksi. Kaikissa lääketieteellisissä julkaisuissa CYFIP2-enkefalopatia on ollut seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei ole löytynyt CYFIP2-geenin mutaatiota, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä.

De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että CYFIP2-enkefalopatia on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on CYFIP2-geenin oireita aiheuttava mutaatio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on CYFIP2-enkefalopatia (n. 1 %). Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

CYFIP2-enkefalopatia on erittäin harvinainen. Sen yleisyydestä ei ole antaa luotettavia tietoja. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa muutamia kymmeniä lapsia, joilta on tunnistettu CYFIP2-geenin mutaatio perimästään ja siis CYFIP2-enkefalopatia.

Diagnoosi ja hoito

Kun pikkulapsella todetaan kehitysviive ja samanaikaisesti toistuvia epilepsiakohtauksia sekä joitakin erityisiä ulkonäköpiirteitä, lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoitoon tarkempia tutkimuksia varten. Siellä saattaa herätä epäily epileptisestä enkefalopatiasta, jonka etiologista syytä lähdetään selvittämään erilaisten tutkimusten avulla. CYFIP2-enkefalopatian diagnoosia ei voida kuitenkaan asettaa pelkän oirekuvan perusteella ja siksi perimäntutkimukset ovat välttämättömiä. Usein tutkimusmetodina päädytään käyttämään laajaa epilepsia geenitestipaneelia tai eksomisekvenssointia, jossa tutkitaan kaikki toistaiseksi tunnetut proteiinia koodaavat geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastaukset saadaan yleensä parissa kuukaudessa.

Asetettu diagnoosi lopettaa oireiden taustasyiden selvittämisen erilaisin tutkimuksin ja se voi selkiyttää lapsen ennustetta ja auttaa arvioimaan sairastumisriskiä muilla perheessä tai lähisuvussa. Kun tiedetään, etteivät vanhemmat ole CYFIP2-geenimutaation kantajia, silloin sisaruksien riski CYFIP2-enkefalopatiaan on hyvin pieni. Tämä tieto on tärkeä perhesuunnittelun kannalta.

CYFIP2-enkefalopatiaa ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on yksilöllistä. Epilepsian hoito pyrkii harventamaan kohtaustiheyttä ja/tai lieventämään sen aiheuttamia oireita. Fysio-, puhe- ja toimintaterapian tarve arvioidaan yksilöllisesti. Perheen tuki on erittäin tärkeää.

Ennuste

CYFIP2-enkefalopatia on vakava aivosairaus, jonka ennuste on usein huono. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa kouluikään ehtineitä lapsia, joilla on CYFIP2-geenin oireita aiheuttava mutaatio perimässään. Erilaisten CYFIP2-geenimutaatioiden vaikutusta oirekuvan vaikeusasteeseen tutkitaan aktiivisesti.

Historia

Viitteitä CYFIP2-geenimutaation yhteydestä psykomotoriseen kehitysviiveeseen saatiin ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”CYFIP2” oma suljettu ja englanninkielinen keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Ryhmän nimi on ”CYFIP2 Family”. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

cyfip2network.org

Lähteet

Orphanet: Non-specific early-onset epileptic encephalopathy

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Developmental and epileptic encephalopathy 65; DEE65
ja Cytoplasmic fmrp-interacting protein 2; CYFIP2

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 15.10.2024