Crouzonin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.10.2022

ORPHA:207
ICD-10: Q75.1
OMIM: 123500

Avainsanat: Crouzonin kraniofasiaalinen dysostoosi, Akrokefalosyndaktylia Tyyppi II

Lyhyesti

Crouzonin oireyhtymän pääoire on kraniosynostoosi eli kallon saumojen ennenaikainen luutuminen, joka vaikuttaa kasvojen muotoon sekä mahdollisesti aivojen kehitykseen ja voi myös aiheuttaa näkö- ja kuulohäiriöitä. Oireyhtymään ei yleensä liity kehitysvammaisuutta, mutta lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus on mahdollista lääketieteellisen kirjallisuuden perusteella.

Oireet ja löydökset

Epänormaali synostoosi eli luuliittymä voi olla näkyvissä vastasyntyneellä, mutta tulee selkeästi esiin toiseen ikävuoteen mennessä. Useat eri kallon saumat voivat luutua ennenaikaisesti. Päänalueen epämuodostumiin vaikuttavat mitkä päänsaumat ovat osallisina kraniosynostoosiin, sekä missä järjestyksessä, laajuudessa ja nopeudessa ne tapahtuvat. Noin 25 %:lla potilaista myös osa kaularangan nikamista ovat poikkeavasti liittyneet yhteen.

Crouzonin oireyhtymässä ilmenevät synnynnäiset kasvojen ja pään epämuodostumat voivat käsittää mm. kaukana toisistaan sijaitsevat silmät, jotka saattavat olla myös ulospäin pullistuneet (proptosis, eksoftalmus), normaalista poikkeava nenä, vajaakehittynyt yläleuka ja eteenpäin työntynyt alaleuka. Hammasrivistö voi olla ahdas. Yläleuan eteentyöntymä voi aiheuttaa mm. hengitysvaikeuksia ja silmien vaikean pullistuman, joka muuttaa myös silmäluomirakojen sijaintia. Lisäksi Crouzonin oireyhtymään voi kuulua hydrokefalia eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriö. Kahdella kolmasosalla (n. 60 %) on myös kallonsisäistä ylipainetta, joka voi johtaa näönmenetykseen.

Crouzonin oireyhtymässä esiintyy harvemmin yhdyssormisuutta ja/tai -varpaisuutta kuin esimerkiksi akrokefaliasyndaktylia tyyppi I:ssä eli Apertin oireyhtymässä. Ductus arteriosus eli avoin valtimotieyhteys on mahdollinen. Myöhemmällä iällä voi esiintyä skolioosia eli selkärangan sivuttaista vinoumaa ts. kiertoryhtivirhettä. Joillakin potilaista on poikkeavuuksia henkitorven rustossa, jotka voivat aiheuttaa limaisuutta, keuhkoputkentulehduksen ja hengitysvaikeuksia. Uniapnean ja hengitystiekomplikaatioiden selittävinä tekijöinä voivat olla eri syistä johtuvat hengitystievaikeudet.

Crouzonin oireyhtymään ei yleensä liity kehitysvammaisuutta, mutta lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa myös potilaita, joilla on ollut lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus.

Syy ja perinnöllisyys

Crouzonin oireyhtymän aiheuttaa FGFR2-geenimutaatio kromosomissa 10 (10q25.3-q26). FGFR2-geeni valmistaa fibroblastikasvutekijän reseptoria, joka osallistuu mm. alkion ja sikiön kehityksen aikana etenkin pään luukudoksen muovautumiseen. Mutaatiosta seuraa sagittaali- eli lakisauman, koronaali- eli kietosauman ja joskus lambda- eli takaraivosauman ennenaikainen luutuminen ensimmäisten elinvuosien aikana. FGFR3-geenin mutaatio kromosomissa 4 (4p16.3) johtaa Crouzonin oireyhtymään, johon liittyy taivetummuutta (acanthosis nigricans) eli tummaksi pigmentoitunutta ihon paksuuntumista, akantoosia.

Crouzonin oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vain toisessa perimässä olevassa FGFR2-geenissä oleva mutaatio riittää oireyhtymän kehittymiseen kohdussa. Vanhempi, jolla on perimässään FGFR2-geenin mutaatio, voi siirtää geenimuutoksen lapselleen 50 %:n todennääköisyydellä. Samalla todennäköisyydellä lapsi ei peri FGFR2-geenin mutaatiota. Oireyhtymän toistumistodennäköisyys on muuttumaton raskaudesta toiseen.

Crouzonin oireyhtymä voi olla myös seurausta niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. De novo-mutaatiot käsittävät yli 60 %:a Crouzonin oireyhtymätapauksista. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä tällöin FGFR2-geenin mutaatiota. Tämä tulos viittaa siis siihen, ettei Crouzonin oireyhtymä ole periytynyt kummaltakaan vanhemmalta lapselle, vaan mutaatio on täysin uusi ja syntynyt sattumalta. De novo-mutaatiot voivat syntyä hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Vaikka vanhemmat olisivat verikokeella tehdyn perimäntutkimuksen perusteella negatiivisia FGFR2-geenimutaation suhteen, nykymenetelmin ei kuitenkaan pystytä selvittämään onko lapsen oireyhtymä seurausta jommallakummalla vanhemmalla olevasta sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on FGFR2-geenin mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on Crouzonin oireyhtymä. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Huomioitavaa kuitenkin myös on, että oireyhtymän geneettinen penetranssi eli perimän ilmenemistodennäköisyys vaihtelee. Toisin sanoen vaikka geenimuutos on perimästä, se ei välttämättä johda oireyhtymän ilmenemiseen yksilössä.

Perheellä on mahdollisuus hakeutua perinnöllisyysneuvontaan ja keskustella perhesuunnittelusta, jos heillä on esimerkiksi epäillys kohonneesta riskistä Crouzonin oireyhtymään. Tähän on mahdollisuus jo ennen seuraavan mahdollisen raskauden alkua.

Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa  perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Euroopassa Crouzonin oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan alle yksi tapaus 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden (<0.9:100 000). Crouzonin oireyhtymä edustaa alle 5 %:a syntyvien lasten kraniosynostoositapauksista (Cohen & Kreiborg, 1992).

Diagnoosi ja hoito

Crouzonin oireyhtymä diagnoosi asetetaan yleensä syntymän yhteydessä. Jos oireisto on lievä, diagnoosi voi viivästyä. Diagnoosi perustuu kraniosynostoosiin, eksoftalmukseen ja keskikasvojen vajaakehittyneisyyteen. Geenitutkimustulos yhdistettynä oirekuvaan vahvistaa tai poissulkee Crouzonin oireyhtymädiagnoosin.

Crouzonin oireyhtymällä on yhteneväisyyksiä mm. Apertin oireyhtymän kanssa. Crouzonin oireyhtymässä lakisauma ja takaraivosauma sulkeutuvat aikaisemmin kuin Apertin oireyhtymässä. Tästä seuraa, että Arnold-Chiarin epämuodostuma on Crouzonin oireyhtymässä huomattavasti yleisempi kuin Apertin oireyhtymässä (72 % vs. 2 %). Lisäksi Crouzonin oireyhtymässä noin 25 %:lla esiintyy kaularangan nikamien fuusio, joka käsittää C2-C3 nikamat, kun taas Apertin oireyhtymässä kaularangan C5-C6 nikamien yhteenliittymä on yleisempi. Hengitysteiden tukos on myös puolestaan yleisempi Crouzonin oireyhtymässä kuin Apertin oireyhtymässä.

Apertin oireyhtymän lisäksi erotusdiagnostiikassa on hyvä ottaa huomioon Carpenterin oireyhtymä, Sakati-Nyhan-Tisdalen oireyhtymä, Jackson-Weissin oireyhtymä ja Beare-Stevensonin oireyhtymä.

Oireyhtymän hoito tähtää aivo-, silmä- ja hengitystieterveyden suojelemiseen sekä kallon ja kasvojen epämuodostumien mahdolliseen korjaamiseen. Kallokirurgialla pyritään luomaan aivoille kasvutilaa, vähentämään kallonsisäistä painetta sekä korjaamaan kallon muotoa. Hoitamattomana kallon sisäisen paineen kasvu voi vahingoittaa myös mm. näköhermoa ja johtaa sokeutumiseen. Kaikki lapset eivät kuitenkaan tarvitse kirurgista hoitoa. Ensimmäiset leikkaukset saatetaan tehdä vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Mahdollisen kuulohäiriön hoito on oireiden mukaista ja olisi tärkeää mm. puheen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Varhain aloitettu hoito vähentää sekundaaristen komplikaatioiden riskiä.

Ennuste

Eliniänodote on Crouzonin oireyhtymässä yleensä normaali, mutta siihen vaikuttaa oireyhtymän vaikeusaste.

Historia

Ranskalainen neurokirurgi Octave Crouzon (1874-1938) kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1912.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

CRANIO ry: Kallon ja kasvonluiden kasvuhäiriöitä sairastavien tuki

Facebookista löytyy hakusanalla ”Crouzon Syndrome” useita keskusteluryhmiä nille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.