5p-monosomia

Päivitetty 13.3.2024 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Minna Kankuri-Tammilehto, Norio-keskus 31.3.2015, 

ORPHA:281

Avainsanat: 5p-deleetio-oireyhtymä, kromosomin 5 lyhyen haaran häviämä, kromosomin 5 lyhyen haaran deleetio, 5p-monosomia, 5p-miinus – oireyhtymä, 5p-, Lejeunes syndrome, ”cri du chat”

Lyhyesti

Kromosomi 5p-monosomia oireyhtymässä henkilön toisesta kromosomista numero 5 puuttuu lyhyt (p) haara osittain tai kokonaan. Oireyhtymä tunnetaan myös nimillä 5p-deleetio-oireyhtymä; ”5p-miinus” ja ”cri du chat” – oireyhtymä (CDC). Tälle oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä ovat lievä pienikasvuisuus, pienipäisyys, imeväisikäisen poikkeava itkuääni ja kehitysvamma. Eri elinten synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia voi esiintyä, mutta niitä on vähemmän kuin yleensä kromosomioireyhtymissä.

Yleensä kehitysvamman vaikeusaste 5p-monosomiassa on keskivaikea tai syvä, mutta pienellä osalla kehitysvamma on lievä. Vaikeusaste korreloi jonkin verran muttei täysin deletoituneen alueen kokoon, joten oirekuvan vaikeusasteen arvioiminen deleetion koon perusteella on haasteellista.

Historiaa

5p-monosomian kuvasi ensimmäisen kerran ranskalainen Jerome Lejeune työtovereineen vuonna 1963, minkä jälkeen kirjallisuudessa on kuvattu yli 300 potilasta. Nimi cri-du-chat viittaa siihen, että vastasyntyneenä näiden lasten itku on normaalia kimeämpää muistuttaen kissan naukumista, mikä johtuu kurkunpään rakenteellisista poikkeavuuksista.

Oireet ja löydökset

Kehityksen viive ja kehitysvammaisuus ovat osa 5p-monosomiaa. Lapsen liikunnalliset ja älylliset taidot kehittyvät tavallista hitaammin. Oireyhtymään liittyvä kehitysvammaisuus on usein vaikeaa tai syvää, mutta noin viidenneksellä se on keskivaikeaa. Kehitysaikataulu vaihtelee huomattavasti. Kielellinen ymmärtäminen on parempaa kuin ilmaisukyky: suurin osa ymmärtää 4-6-vuotiaan tasoisesti, mutta valtaosalla oma kielellinen ilmaisutaito jää vajaaseen 2-vuotiaan tasoon. Lähes kaikki oppivat ilmaisemaan perustarpeitaan elein ja puolet käyttää viittomia. Kotona ja kodinomaisessa ympäristössä kasvaneista lapsista monet ovat saavuttaneet 5-6-vuotiaan tai hieman sitä vanhemman lapsen taitoja. Opittuja taitoja ei menetetä. Keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus ovat tavallisia oireita.

Taulukko 1. Oppimistuloksia 5p-monosomiassa

Taito	Ikä jolloin 50% oppinut	Ikä jolloin 95% oppinut
Itsenäinen istuminen	14 kk.	5 v.
Itsenäinen kävely	3 v.	9 v.
Siirtää esineen kädestä käteen	14 kk.	4 v.
Ensimmäiset sanat	3 v.	9 v.
Kahden sanan lauseet	5,5 v.	13 v.
Yksinkertaisten kehotusten ymmärtäminen	6 v.	13 v.
Lusikalla syöminen	3,5 v.	10 v.
Siistinä ja kuivana pysyminen	7 v.	20 v.
Pukeutuminen	5 v.	18 v.

Kurkunpään rakenteelliset poikkeavuudet

5p-monosomiassa lasten kurkunpää on muodoltaan normaalia kapeampi, minkä vuoksi äänihuulet sulkeutuvat vajaasti ja kurkunkansi on veltto. Tämä johtaa siihen, että ääni on koko lapsuusiän tavallista korkeampi, vaikka madaltuukin 1-vuotiaana. Iän karttuessa kurkunpään muoto ja toiminta tulevat normaalimmiksi.

Muita rakenteellisia poikkeavuuksia

Elinten rakenteellisia poikkeavuuksia esiintyy osalla.  Sydänvika on vajaalla kolmanneksella ja yleensä se on lievä. Joskus voidaan todeta aivojen tai munuaisten rakenteellinen poikkeavuus.

Lihasjänteyden lasku (lihashypotonia) on tavallista varhaisvaiheessa, mutta iän myötä jänteys lisääntyy ja voi ilmaantua lihasjäykkyyttäkin. Monille kehittyy iän myötä selkärangan ryhtivirhe, sivusuuntainen käyryys (skolioosi).

Tavallinen silmäoire on karsastus. Leukojen muodon poikkeavuus aiheuttaa usein purentahäiriön (tavallisesti avopurenta). Nivustyriä on tavallista useammalla. Pojilla voidaan todeta laskeutumattomat kivekset ja hypospadia eli virtsaputken pään poikkeava sijainti siittimen alapuolella.

Ulkonäköpiirteet

5p-monosomiassa piirteet ovat tyypillisimmillään pikkulapsena. Tyypillisiä piirteitä ovat pyöreäkasvoisuus, leveä nenänselkä ja pienileukaisuus sekä toisistaan tavallista kauempana olevat silmäluomet, joissa on silmän sisänurkan peittävä ihopoimu (epikantuspoimu). Korvalehdet ovat niukasti poimuttuneet ja niiden sijainti on tavallista alempana. Suun pielen kääntyvät yleensä alaspäin. Kädet ja jalat ovat pienikokoiset.

Iän myötä kasvot muuttuvat soikeammiksi. Lisäksi nenän ja ylähuulen välinen alue (filtrum) lyhenee. Leuan ja korvalehtien koko suhteessa kasvoihin suurenee. 5p-monosomia-oireyhtymässä esiintyy myös hiusten varhaista harmaantumista.

Muita piirteitä

5p-monosomia-henkilöitä kuvataan yleensä perusolemukseltaan hyväntuulisiksi ja tyytyväisiksi, ympäristöstään kiinnostuneiksi ja seuraa hakeviksi. Ylivilkkautta on noin puolella lapsista. Ongelmakäytöspiirteitäkin voi esiintyä; kuten ärtyisyyttä, raivonpuuskia, itsensä vahingoittamista ja erilaisia maneereita (käsien heiluttelua tai imemistä).

Imemisongelmia on joillakin vauvoilla, mutta se ei ole tavallinen oire. Ensimmäisenä ikävuotena voi esiintyä tavallista useammin hengitystie- ja suolistoinfektioita.

Nuorten murrosikäkehitykseen liittyvä fyysinen kypsyminen on normaalia, mutta voi tapahtua hiukan vanhempana kuin muilla ikätovereilla. Joidenkin naisten, joilla on 5p-monosomia tiedetään synnyttäneen lapsia. Myös poikien sukupuolinen kyky ja hedelmällisyys voivat olla normaalit.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

5p-monosomian aiheuttaa kromosomin 5 p-haaran häviämä- (deleetio). Oireyhtymä on n. 85–90 %:ssa syntynyt sattumalta uutena muutoksena jommassa kummassa niistä sukusoluista, joista asianomainen henkilö on saanut alkunsa. Noin 10–15 %:ssa kyseessä on muu syy. Yhtenä syynä voi olla toisella vanhemmalla oleva ja hänelle oireita aiheuttamaton kromosomien poikkeavuus, yleensä kahden kromosomin välinen siirtymä, translokaatio. Vanhemmalla oleva translokaatio on ns. tasapainoisessa muodossa, jolloin kromosomimateriaalia ei ole hävinnyt tai tullut lisää, mutta muutos voi periytyä lapselle ns. epätasapainoisena translokaationa, jolloin kromosomiainesta on joko liikaa tai liian vähän. Jos oireyhtymää sairastava itse saa lapsen, on iso riski (yleensä 50%) siihen, että syntyvä lapsi perii saman kromosomimuutoksen.

Puuttuvalla eli deletoituneella kromosomialueella on useita geenejä. Mitä suurempi deleetio on, sitä enemmän geenejä puuttuu. Oireyhtymän vaikeusaste korreloi jonkin verran muttei täysin deletoituneen alueen kokoon.

5p-monosomia esiintyy noin yhdellä 15 000-50 000 vastasyntyneestä.  Suomessa syntyy vuosittain noin 1-3 lasta, joilla on 5p-monosomia, jonkin  verran useammin tyttö kuin poika (suhde 4:3), mutta syytä tähän ei tiedetä.

Diagnoosi ja hoito

5p-monosomian tai ylipäätään jonkin synnynnäisen poikkeavuuden epäily voi herätä heti vastasyntyneenä esimerkiksi erikoisen itkuäänen tai ulkonäköpiirteiden takia. Tällöin on usein tapana tehdä lapsen verinäytteestä ns. molekyylikaryotyyppitutkimus, jolla diagnoosi varmistuu. Useimmiten deleetio on niin iso, että se olisi havaittavissa myös tavallisella peruskromosomitutkimuksella. Sen sijaan raskausajan kromosomimuutosten seulonnassa käytettävää äidin verestä tehtävää NIPT-tutkimusta ei ole suunniteltu niin, että se tunnistaisi tämän oireyhtymän.

Koska kromosomipoikkeavuus on joskus harvoin perinnöllinen, voidaan asian selvittämiseksi ehdottaa lisätutkimuksia, mm. vanhempien kromosomitutkimusta.

5p-monosomian hoito on oireenmukaisesta. Lapset saavat usein apua syömis-, kuolaamis-, ummetus- ja hampaistopulmiinsa puhe-, toiminta-, fysio- ja ravitsemusterapeuteilta sekä hammas- ja korvalääkäriltä.

Lapset joilla on monosomia 5p- voivat tarvita nukutuksessa tehtäviä toimenpiteitä, kuten sydänvian korjauksen tai hammastoimenpiteen. Anestesialääkärin tulee olla tietoinen 5p-monosomiaan liittyvistä erityispiirteistä. Anestesiaa suunniteltaessa huomioitavia seikkoja ovat kurkunpään poikkeava rakenne, pieni leuka ja korkea suulaen holvi, rajoittunut kaularangan liikkuvuus, taipumus alilämpöisyyteen, mahdollinen sydänvika sekä kehitysvammaisuus. Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan anestesian huolellinen suunnittelu on mahdollistanut kirurgisten toimenpiteiden tekemisen.

Yleisesti ottaen aktiivinen varhaiskuntoutus aikaistaa 5p-monosomia-henkilöiden kehitystä ja parantaa heidän sosiaalisia taitojaan. Koulunkäynti järjestetään tavallisesti yksilöllisyyden mahdollistavassa harjaantumisopetuksessa.

Käytösoireiden luonne on samanlaista kuin muilla vastaavanlaisesti kehitysvammaisilla. Yleisesti ottaen oireisiin voi vaikuttaa luomalla turvallisia rutiineja ja säännöllinen jokapäiväisen elämän rytmi. Kommunikaatiotaitojen opettaminen vähentää käytösoireita. Kehitysvamma-alan psykologit, terapeutit ja opettajat voivat antaa apua. Joskus oireita voidaan lievittää lääkityksellä. Yleensä käytösoireet liittyvät tilanteisiin, joissa henkilö kokee vaikeutta tulla ymmärretyksi. Aikuistuessa käytösoireiden määrä vähenee.

Perinnöllisyysneuvonta kuuluu 5p-monosomia-oireyhtymäperheen palveluihin. Perinnöllisyysneuvonnassa  perhe saa  tietoa oireyhtymästä ja sen perinnöllisyydestä. Jos kromosomipoikkeavuuden riski perheen tuleville lapsille osoittautuisi suurentuneeksi, voidaan seuraavissa raskauksissa vanhempien niin halutessa tutkia sikiön kromosomit istukka- tai lapsivesitutkimuksella. Perinnöllisyyslääkäripalveluita on saatavilla kaikista yliopistosairaaloiden perinnöllisyysneuvontayksiköistä.

Eliniän ennuste

Jos lapsella ei ole vaikeasti hoidettavia rakennepoikkeamia, esimerkiksi vaikeaa sydänvikaa, on eliniän ennuste yleensä hyvä. Useat ovat eläneet yli 50-vuotiaiksi.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Orphanet: Monosomy- 5p

Orphanet Journal of Rare Diseases: Cri du Chat syndrome

Socialstyrelsen: Cri du Chat syndromet