Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 13.2.2025

ORPHA:122
ICD-10: D23.9
OMIM: 135150

Avainsanat: Fibrofolliculomas with trichodiscomas and acrochordons, Hornstein-Knickenberg syndrome

Lyhyesti

Birt-Hogg-Dubén (BHD) oireyhtymä on harvinainen ja perinnöllinen kasvainoireyhtymä. Se on luokiteltu myös hyvin monimuotoiseksi genodermatoosiksi eli perinnölliseksi ihotaudiksi. Siinä kasvojen, kaulan, pään ja ylävartalon ihoon muodostuu punoittavia näppylöitä, papuloita. Näitä karvatuppien hyvänlaatuisia kasvaimia, hamartoomia, kutsutaan myös fibrofollikuloomiksi. Muita ihomuutoksia ovat trikodiskoomat ja usein varrelliset akrokordonit. BHD-oireyhtymä altistaa hyvänlaatuisille keuhkokystille ja munuaiskasvaimille, jotka voivat olla hyvän- ja/tai pahanlaatuisia. Keuhkokystien repeytyminen voi johtaa toistuvasti ilmarinnalle eli ilman joutumiseen keuhkopussiin, joka voi joskus tarvita välitöntä hoitoa. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on BHD-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Oirekuva vaihtelee henkilöstä toiseen. Ihopapuloita muodostuu yli puolelle henkilöistä, joilla on BHD-oireyhtymä (85 %). Osalle niitä ei kehity lainkaan. Toisaalta BHD-oireyhtymässä keuhko- tai munuaiskasvaimet voivat olla ainut merkki oireyhtymästä. Oirekuva voi vaihdella samankin perheenjäsenten välillä huomattavasti.

Fibrofollikulooma-ihomuutokset ilmenevät usein 20-ikävuoden jälkeen päänahassa, kasvoissa ja kaulassa, mutta niitä voi olla myös korvanlehdissä ja suun limakalvoilla. Fibrofollikuloomat ovat halkaisijaltaan usein 2-3 mm kokoisia, eikä niihin liity kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia. Fibrofollikuloomien lukumäärä voi merkittävästi lisääntyä ikääntymisen myötä. Toisilla fibrofollikuloomia on vain muutama, toisilla niitä voi olla satoja. Ihomuutosten lukumäärä vaihtelee yksilöstä toiseen.

Keuhkokystiä kehittyy noin 80 %:lle ennen 40-vuoden ikää. Kystia voi olla molemmissa keuhkopuoliskoissa. Keuhkokystat ovat usein oireettomia, eivätkä ne haittaa keuhkojen normaalia toimintaa. Tosin ne voivat aiheuttaa myös hengitysvaikeuksia. Arviolta puolelle keuhkokystien repeytyminen voi kuitenkin aiheuttaa ilmarinnan. Ilmarinnassa keuhkopussiin alkaa kertyä ilmaa, joka johtaa keuhkon kasaanpainumiseen. Keuhkopussissa oleva ylimääräinen ilma pienentää mm. keuhkotilavuutta ja kaasujenvaihtokykyä ja hankaloittaa siis hengittämistä. Ilmarinta tarvitsee usein välitöntä hoitoa. BHD-oireyhtymässä ilmarinta kehittyy useimmiten keskimäärin noin 34-vuotiaille aikuisille (hajonta 7- 78 vuotiaat), ja niitä voi olla useita elinaikana. Henkilö, jolla on BHD-oireyhtymä, olisi syytä konsultoida lääkäriä ennen lentomatkustamista, etenkin jos hänellä on todettu runsaasti keuhkokystiä, hänen hengityksensä on vaikeutunut tai hänellä ilmenee selittämätöntä rintakipua ja/tai hänellä on aikaisemmin ollut ilmarinta.

BHD-oireyhtymässä on taipumus molemmissa munuaisissa hitaasti kehittyviin kasvaimiin. Munuaiskasvainten tyyppejä on useita erilaisia ja ne voivat olla hyvän- tai pahanlaatuisia tai niiden yhdistelmiä. Munuaiskasvaimet löydetään keskimäärin 48–50 vuoden iässä, mutta joskus niitä on löytynyt jo 14-vuoden ikäisiltä nuorilta. Elinikäinen riski munaissolukarsinoomaan (Renal cell carcinoma, RCC) on BHD-oireyhtymässä 15–30 %.

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on useita mainintoja myös muista kasvaintyypeistä, joihin BHD-oireyhtymä voi mahdollisesti altistaa. Näitä ovat esimerkiksi melanooma sekä paksusuolen, keuhkojen, kilpirauhasen ja sylkirauhasten kasvaimet. On kuitenkin epäselvää, ovatko nämä muut kasvaintyypit osa BHD-oireyhtymää vai sattumalöydöksiä.

Syy ja perinnöllisyys

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymää aiheuttaa lähes kaikissa (88–96 %) tapauksista FLCN-geenin mutaatio, joka sijaitsee kromosomissa 17 (17p11.2). FLCN-geeni tuottaa follikuliiniksi nimettyä proteiiinia, jonka tehtäviä soluissa tunnetaan huonosti. Follikuliini hillitsee solun liiallista kasvua ja kehitystä ja se osallistuu muiden solussa olevien proteiinien kanssa solun kasvun, energiatuotannon ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Kun FLCN-geenissä on mutaatio, geenistä valmistuva follikuliini-proteiini toimii poikkeavasti ja täten lisää kasvainten muodostumisriskiä.

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vain yhdessä FLCN-geenissä oleva muutos riittää oireyhtymän kehittymiseksi. Jälkeläisten todennäköisyys periä vanhemmaltaan Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä on jokaisen raskauden kohdalla 50 %.

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä saattaa olla ainut tapaus perheessä tai suvussa. Tällöin oireyhtymä johtuu sattumalta FLCN-geeniin syntyneestä uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Mutaatio ei ole periytynyt kummaltakaan vanhemmalta, eikä sitä siis löydetä vanhempien perimäntutkimuksissa. De novo-mutaatiot saavat alkunsa hedelmöitykseen osallistuneen sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukurauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennälöisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

Sukusolumosaikismissa osassa vanhemman sukusoluja on FLCN-geenimuutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1: 200 000, mutta tämä voi olla aliarvio. Oireyhtymä on yhtä yleinen sekä naisilla että miehillä. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa useita satoja perheitä, joissa oireyhtymää esiintyy. Joidenkin tutkijoiden mukaan oireyhtymä on alidiagnosoitu. Oireyhtymän yleisyys voi siis olla nykytietoa suurempikin.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on syytä huomioida oireyhtymät, joiden taustalla on PTEN-geenin mutaatio (PTEN hamartoma tumor syndrome, PHTS). Lisäksi tuberoosisskleroosi voi joskus keuhkolöydöksiltään muistuttaa BHD-oireyhtymää.

Diagnoosi perustuu oirekuvaan, potilaan sairaushistoriaan (mm. ilmarintatapaukset), ihonäytteisiin sekä suvussa mahdollisesti esiintyvien muiden BHD-oireyhtymää sairastavien tai esimerkiksi familiaalisten ilmarintatapausten selvittämiseen. Geenitesti vahvistaa tai poissulkee diagnoosin. Geenitestiä suositellaan myös henkilöille, joiden suvussa on BHD-oireyhtymää, sillä riski keuhkokystiin ja munuaiskasvaimiin on moninkertainen valtaväestöön verrattuna.

BHD-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen oireita pystytään hoitamaan. Hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista. Ihomuutoksiin voidaan käyttää laserhoitoa ja kirurgiaa, mutta usein ihon kasvaimet uusiutuvat. Toisinaan ilmarinnan hoito vaatii välittömiä toimenpiteitä. Munuaiskasvainten leikkaushoito on mahdollista, jos kasvainten sijainti ja koko sen mahdollistavat. Leikkauksissa tervettä munuaiskudosta pyritään säästämään mahdollisimman paljon.

BHD-oireyhtymässä terveydentilanteen seuranta on tärkeää. Kasvainten ilmaantuvuutta, kehittymistä ja sijaintia voidaan tutkia tietokonetomografialla (TT). Ihomuutokset eivät johda pahanlaatuisten kasvainmuutosten kehittymiseen. Keuhkokystien sijainnin perusteella voidaan esimerkiksi arvioida ilmarinnan kehittymisriskiä. Tulosten perusteella voidaan arvioida myös mahdollisten seurantakuvauksien tarvetta. Munuaiskasvainten, etenkin munuaissilukarsinooman, ilmaantuvuutta seurataan elinikäisesti ja säännöllisesti, useimmiten 1–2 vuoden välein. Kansainvälinen päivitetty konsensussuositus oireyhtymän diagnoosista, seurannasta ja hoidosta on julkaistu vuonna 2024 (ks. lähde). Sairastuneen ja hänen perheensä psykologinen tukeminen on tärkeää, sillä BHD-oireyhtymään liittyvät huolet terveydestä tai oireyhtymän perinnöllisyydestä voivat aiheuttaa esimerkiksi stressiä, sosiaalista vetäytymistä, ahdistusta ja masennusta.

Ennuste

Elinennusteeseen vaikuttavat munuaiskasvainten laatu ja lukumäärä. Useimmiten kasvaimet löydetään keski-iässä tai sitä vanhemmilta henkilöiltä, joilla on BHD-oireyhtymä.

Historia

Ensimmäiset lääketieteelliset julkaisut Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymään liittyvistä kasvaimista on julkaistu jo vuodesta 1927 alkaen. Oireyhtymän nykyisesti käytetty nimitys on peräisin kanadalaisilta lääkäreiltä, A. R. Birt, G. R. Hogg ja W. J. Dubénilta, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1977. Hornstein-Knickenbergin oireyhtymän ajatellaan nykyisin olevan osa BHD-oireyhtymää. BHD-oireyhtymän aiheuttava geenimuunnos paikallistettiin kromosomiin 17 vuonna 2001 ja tunnistettiin vuonna 2002.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Birt Hogg Dube Syndrome” oma suomenkielinen ja suljettu keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Birt-Hogg-Duben syndrooma

National Organization for Rare Disorders (NORD): Birt-Hogg-Dubé Syndrome
BHD foundation

Lähteet

Orphanet: Birt-Hogg-Dubé syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Birt-Hogg-Dubé syndrome; BHD
GeneReviews®: Birt-Hogg-Dubé syndrome

Geilswijk M, Genuardi M, Woodward ER, Nightingale K, Huber J, Madsen MG, Liekelema-van der Heij D, Lisseman I, Marlé-Ballangé J, McCarthy C, Menko FH, Moorselaar RJAV, Radzikowska E, Richard S, Rajan N, Sommerlund M, Wetscherek MTA, Di Donato N, Maher ER, Brunet J. ERN GENTURIS clinical practice guidelines for the diagnosis, surveillance and management of people with Birt-Hogg-Dubé syndrome. Eur J Hum Genet. 2024 Dec;32(12):1542-1550. doi: 10.1038/s41431-024-01671-2. Epub 2024 Jul 31. PMID: 39085584; PMCID: PMC11607457.

Daccord C., Good J-M, M-A. Morren et al. (2020). Birt-Hogg-Dubé syndrome. European Respiratory review 2020, 29: 200042

Furuya M, Nakatani Y. Birt–Hogg–Dubé syndrome: clinicopathological features of the lung. Journal of Clinical Pathology 2013; 66: 178-186.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 8.3.2021.