Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 15.12.2023

ORPHA:122
ICD-10: D23.9
OMIM: 135150

Avainsanat: Fibrofolliculomas with trichodiscomas and acrochordons, Hornstein-Knickenberg syndrome

Lyhyesti

Birt-Hogg-Dubén (BHD) oireyhtymä on harvinainen ja perinnöllinen kasvainoireyhtymä. Se on luokiteltu myös hyvin monimuotoiseksi genodermatoosiksi eli perinnölliseksi ihotaudiksi. Siinä kasvojen, kaulan, pään ja ylävartalon ihoon muodostuu punoittavia näppylöitä, papuloita. Näitä karvatuppien hyvänlaatuisia kasvaimia, hamartoomia, kutsutaan myös fibrofollikuloomiksi. Muita ihomuutoksia ovat trikodiskoomat ja usein varrelliset akrokordonit. BHD-oireyhtymä altistaa hyvänlaatuisille keuhkokystille ja munuaiskasvaimille, jotka voivat olla hyvän- ja/tai pahanlaatuisia. Keuhkokystien repeytyminen voi johtaa toistuvasti ilmarinnalle eli ilman joutumiseen keuhkopussiin, joka voi joskus tarvita välitöntä hoitoa. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on BHD-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Oirekuva vaihtelee henkilöstä toiseen. Ihopapuloita muodostuu yli puolelle henkilöistä, joilla on BHD-oireyhtymä (85 %). Osalle niitä ei kehity lainkaan. Toisaalta BHD-oireyhtymässä keuhko- tai munuaiskasvaimet voivat olla ainut merkki oireyhtymästä. Oirekuva voi vaihdella samankin perheenjäsenten välillä huomattavasti.

Fibrofollikulooma-ihomuutokset ilmenevät usein 20-ikävuoden jälkeen päänahassa, kasvoissa ja kaulassa, mutta niitä voi olla myös korvanlehdissä ja suun limakalvoilla. Fibrofollikuloomat ovat halkaisijaltaan usein 2-3 mm kokoisia, eikä niihin liity kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia. Fibrofollikuloomien lukumäärä voi merkittävästi lisääntyä ikääntymisen myötä. Toisilla fibrofollikuloomia on vain muutama, toisilla niitä voi olla satoja. Ihomuutosten lukumäärä vaihtelee yksilöstä toiseen.

Keuhkokystiä kehittyy noin 80 %:lle. Kystia voi olla molemmissa keuhkopuoliskoissa. Keuhkokystat ovat usein oireettomia, eivätkä ne haittaa keuhkojen normaalia toimintaa. Tosin ne voivat aiheuttaa myös hengitysvaikeuksia. Arviolta puolelle keuhkokystien repeytyminen voi kuitenkin aiheuttaa ilmarinnan. Ilmarinnassa keuhkopussiin alkaa kertyä ilmaa, joka johtaa keuhkon kasaanpainumiseen. Keuhkopussissa oleva ylimääräinen ilma pienentää mm. keuhkotilavuutta ja kaasujenvaihtokykyä ja hankaloittaa siis hengittämistä. Ilmarinta tarvitsee usein välitöntä hoitoa. Ilmarinta kehittyy useimmin nuorille, 7-16-vuotiaille, joilla on BHD-oireyhtymä kuin iältään vanhemmille henkilöille.

Noin 15-30 %:lla ilmenee molemmissa munuaisissa hitaasti kehittyviä kasvaimia. Munuaiskasvainten tyyppejä on useita erilaisia ja ne voivat olla hyvän- tai pahanlaatuisia tai niiden yhdistelmiä. Munuaiskasvaimet löydetään keskimäärin 48-50 vuoden iässä, mutta joskus niitä on löytynyt jo 14-vuoden ikäisiltä nuorilta.

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on useita mainintoja myös muista kasvaintyypeistä kuin ihon, keuhkojen ja munuaisten kasvaimista. On kuitenkin epäselvää, ovatko nämä muut kasvaintyypit osa BHD-oireyhtymää vai sattumalöydöksiä.

Syy ja perinnöllisyys

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymän aiheuttaa kromosomissa 17 (17p11.2) olevan FLCN-geenin mutaatio. FLCN-geeni tuottaa follikuliiniksi nimettyä proteiiinia, jonka tehtäviä soluissa tunnetaan huonosti. Follikuliini hillitsee solun liiallista kasvua ja kehitystä ja se osallistuu muiden solussa olevien proteiinien kanssa solun kasvun, energiatuotannon ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Kun FLCN-geenissä on mutaatio, geenistä valmistuva follikuliini-proteiini toimii poikkeavasti ja täten lisää kasvainten muodostumisriskiä.

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vain yhdessä FLCN-geenissä oleva muutos riittää oireyhtymän kehittymiseksi. Jälkeläisten todennäköisyys periä vanhemmaltaan Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä on jokaisen raskauden kohdalla 50 %.

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä saattaa olla ainut tapaus perheessä tai suvussa. Tällöin oireyhtymä johtuu sattumalta FLCN-geeniin syntyneestä uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Mutaatio ei ole periytynyt kummaltakaan vanhemmalta, eikä sitä siis löydetä vanhempien perimäntutkimuksissa. De novo-mutaatiot saavat alkunsa hedelmöitykseen osallistuneen sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä.

Joskus harvoin uusi mutaatio on saattanut syntyä jollain alueella vanhemman sukupuolirauhasessa, jolloin se saattaa esiintyä muissakin sukusoluissa. Tällöinkin vanhemman FLCN-geenitutkimustulos on  negatiivinen, mutta joku toinenkin perheen lapsista on saattanut saada tuon mutaation. Tässä harvinaisessa ilmiössä kyse on vanhemman sukusolumosaikismista, josta voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta ”70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi”.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1: 200 000. Se on yhtä yleinen sekä naisilla että miehillä. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa useita satoja perheitä, joissa oireyhtymää esiintyy. Joidenkin tutkijoiden mukaan oireyhtymä on alidiagnosoitu. Oireyhtymän yleisyys voi siis olla nykytietoa suurempikin.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on syytä huomioida oireyhtymät, joiden taustalla on PTEN-geenin mutaatio (PTEN hamartoma tumor syndrome, PHTS). Lisäksi tuberoosisskleroosi voi joskus keuhkolöydöksiltään muistuttaa BHD-oireyhtymää.

Diagnoosi perustuu oirekuvaan, potilaan sairaushistoriaan (mm. ilmarintatapaukset), ihonäytteisiin sekä suvussa mahdollisesti esiintyvien muiden BHD-tapausten selvittämiseen. Geenitesti vahvistaa tai poissulkee diagnoosin. Geenitestiä suositellaan myös henkilöille, joiden suvussa on BHD-oireyhtymää, sillä riski keuhkokystiin ja munuaiskasvaimiin on moninkertainen valtaväestöön verrattuna.

Kasvainten ilmaantuvuutta, kehittymistä ja sijaintia voidaan tutkia tietokonetomografialla (TT). Ihomuutokset eivät johda pahanlaatuisten kasvainmuutosten kehittymiseen. Keuhkokystien sijainnin perusteella voidaan esimerkiksi arvioida ilmarinnan kehittymisriskiä. Tulosten perusteella voidaan arvioida myös mahdollisten seurantakuvauksien tarvetta. Munuaiskasvainten ilmaantuvuutta seurataan säännöllisesti, useimmiten 3–4 vuoden välein.

BHD-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen oireita pystytään hoitamaan. Hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista. Ihomuutoksiin voidaan käyttää laserhoitoa ja kirurgiaa, mutta usein ihon kasvaimet uusiutuvat. Toisinaan ilmarinnan hoito vaatii välittömiä toimenpiteitä. Munuaiskasvainten leikkaushoito on mahdollista, jos kasvainten sijainti ja koko sen mahdollistavat. Leikkauksissa tervettä munuaiskudosta pyritään säästämään mahdollisimman paljon.

Ennuste

Elinennusteeseen vaikuttavat munuaiskasvainten laatu ja lukumäärä. Useimmiten kasvaimet löydetään keski-iässä tai sitä vanhemmilta henkilöiltä, joilla on BHD-oireyhtymä.

Historia

Ensimmäiset lääketieteelliset julkaisut Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymään liittyvistä kasvaimista on julkaistu jo vuodesta 1927 alkaen. Oireyhtymän nykyisesti käytetty nimitys on peräisin kanadalaisilta lääkäreiltä, A. R. Birt, G. R. Hogg ja W. J. Dubénilta, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1977. Hornstein-Knickenbergin oireyhtymän ajatellaan nykyisin olevan osa BHD-oireyhtymää. BHD-oireyhtymän aiheuttava geenimuunnos paikallistettiin kromosomiin 17 vuonna 2001 ja tunnistettiin vuonna 2002.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Birt Hogg Dube Syndrome” oma suomenkielinen ja suljettu keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Birt-Hogg-Duben syndrooma

National Organization for Rare Disorders (NORD): Birt-Hogg-Dubé Syndrome
BHD foundation

Lähteet

Orphanet: Birt-Hogg-Dubé syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Birt-Hogg-Dubé syndrome; BHD
GeneReviews®: Birt-Hogg-Dubé syndrome

Daccord C., Good J-M, M-A. Morren et al. (2020). Birt-Hogg-Dubé syndrome. European Respiratory review 2020, 29: 200042

Furuya M, Nakatani Y. Birt–Hogg–Dubé syndrome: clinicopathological features of the lung. Journal of Clinical Pathology 2013; 66: 178-186.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 8.3.2021.