Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä
Beckwith-Wiedemannin oireyhtymän keskeiset piirteet ovat suurikasvuisuus, suuri kieli, vatsanpeitteiden puutokset ja vastasyntyneen hypoglykemia.
Perinnöllisyyslääkäri Sirpa Ala-Mello, 4.2.2015, Norio-keskus, päivitetty 2.6.2020 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen
OMIM: 130650
ICD 10: Q87.3
ORPHA:
Avainsanat: Suurikokoisuus, napatyrä, suuri kieli
Lyhyesti
Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS, kuuluu suurikokoisuusoireyhtymiin. Suurikokoisuus ilmenee usein jo vastasyntyneenä, mutta syntymän jälkeinen nopea kasvu tasaantuu yleensä kahdeksan ikävuoden paikkeilla. Vastasyntyneisyyskauden hypoglykemia (verensokerin mataluus) on tavallista. Hemihyperplasiaa, vartalon ja/tai raajojen toispuoleista lisääntynyttä kasvua voi esiintyä. Napatyrä ja kielen suurikokoisuus, makroglossia, on myös tavallista. Esiintyvyydeksi arvioidaan 1:13.000-15.000 syntynyttä lasta kohden. Diagnoosin epäily herää kliinisin perustein. Taustamekanismeja on tunnistettu ja ne ovat moninaisia, geneettisiä ja/tai epigeneettisiä muutoksia, jotka kohdentuvat kromosomin 11 alueelle p15.5. Diagnoosi voidaan varmistaa testeillä, mutta on huomioitava, ettei negatiivinen testitulos sulje pois diagnoosia.
Taustaa
Oireyhtymän tunnistaminen ja nimeäminen ajoittuu vuosille 1963-1964, vaikka kirjallisuudesta löytyy useita aiempia tapausselostuksia, joissa oirekuva sopii BWS-diagnoosiin. Lääkäri John Beckwith julkaisi vuonna 1963 kuvauksen kolmesta potilaasta ja vuotta myöhemmin toinen lääkäri, Hans-Rudolf Wiedemann raportoi sisaruksista antaen samalla nimen oireyhtymälle. Esiintyvyyslukujen 1:13.000-15.000 perusteella voidaan arvioida, että Suomessa syntyy vuosittain muutama lapsi, joilla on BWS. On mahdollista, että BWS on esitettyä tavallisempi, sillä lievempien tapausten kohdalla oireyhtymän tunnistaminen on haasteellista.
Oireet ja löydökset
Kasvu
Lähes 90 % BWS-lapsista on suurikokoisia jo syntyessään. Ennenaikainen syntymä ja lapsiveden runsas määrä, polyhydramnion, ovat tavallisia ja istukka on usein suuri. Kasvu on usein kiihtynyttä ensimmäisten elinvuosien aikana, mutta tasaantuu 7-8 vuoden iässä. Loppupituus on useimmiten normaalivaihtelun rajoissa. Hempihyperplasiaa; vartalon ja/tai raajojen toispuoleista lisääntynyttä kasvua, esiintyy 25 %:lla ja sekin tasaantuu iän myötä.
Makroglossia, kielen suurikokoisuus, on voimakkainta vastasyntyneenä, mikä voi aiheuttaa syömisvaikeuksia, uniapneaa sekä vaikeuttaa puhumista ja äänteitten muodostusta.
Elinten rakennepoikkeavuudet
Vatsaontelon etuseinämän kehittymisessä esiintyy usein poikkeavuutta. Suurikokoisiakin napatyriä (omphalocele) voi esiintyä. Visceromegaliaa eli eri sisäelinten (maksa, haima, perna, munuaiset, lisämunuaiset) suurikokoisuutta voi myös esiintyä. Munuaiset voivat siis olla normaalia kookkaammat ja niissä voi olla rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten ytimen dysplasiaa, rakkuloita, kaksoiskokoojasysteemiä ja hydronefroosia. Ennuste munuaisten toimintaa ajatellen on yleensä kuitenkin hyvä. Sydämen rakennepoikkeavuuksien esiintyvyydeksi arvioidaan 9-34 %, joista noin puolet on cardiomegaliaa eli sydämen suurikokoisuutta. Suulakihalkioita voi myös esiintyä.
Aineenvaihdunnan häiriöt
Vastasyntyneisyyskauden hypoglykemian (matalat verensokeriarvot) esiintyvyydeksi arvioidaan 30-50 %. Hypoglykemian ajatellaan johtuvan haiman saarekesolujen määrän lisääntymisestä, mistä seuraa hyperinsulinismia. Useimmat tapaukset ovat lieviä ja ohimeneviä ja vain harvoin ne ilmenevät myöhemmin, ensimmäisten elinkuukausien kuluessa.
Harvinaisempina aineenvaihdunnan poikkeavuuksina on kuvattu kilpirauhasen vajaatoimintaa, kolesteroli- ja rasva-arvojen kohoamista ja polysytemiaa eli eri veren solujen määrän lisääntymistä.
Hyperkalsiuriaa eli kalsiumin lisääntynyttä erittymistä virtsaan voi esiintyä ilman muutoksia munuaisten rakenteessa. Noin 20 %:lla havaitaankin nefrokalsinoosia, kalsiumin kerääntymistä munuaisiin, verrattuna 7-10 % esiintyvyyteen väestössä.
Ulkoiset piirteet
Tunnusomaisia ulkoisia piirteitä makroglossian lisäksi ovat korvalehden nipukan, lobuluksen, etualueella olevat uurteet ja rustoisen osan, helixin takana sijaitsevat pienet pistemäiset kuopat sekän otsan seudut nevus flammeus, (punaluomi/”haikaranmerkki” ) sekä keskikasvojen alueen mataluus.
Kasvainriski
Oireyhtymään liittyy lisääntynyt, arviolta 7.5 % suuruinen kasvainriski ns. embryonaalisiin kasvaimiin, mikä koskee erityisesti lisämunuaisen Wilmsin tuumoria ja maksan hepatoblastoomaa. Eri lähteiden mukaan yleinen kasvainriskiarvio on välillä 4-21 %. Rhabdomyosarkoomaa, lisämunuaisen kuorikerroksen karsinoomaa ja neuroblastoomaa on kuvattu esiintyvän myös. Kasvainriski koskee lähinnä ensimmäistä kahdeksaa ikävuotta.
BWS aikuisella
Yleensä syndroomien diagnostiikan ja hoidon haasteet ovat erityisesti lastenlääkärien kiinnostuksen kohteena. Siksi näistä taudeista tunnetaan parhaiten lapsuudessa ilmenevät seikat. Tietoa aikuispotilaiden tilanteista on vähemmän. Erään 26 potilaan seuranta-aineiston perusteella noin 40 % aikuisista oli kooltaan isohkoja, yhdeksän henkilöä koki ison kielen edelleen aiheuttavan ongelmia ja neljälle oli kehittynyt skolioosi toispuolisen liikakasvun seurauksena. Kahdella henkilöllä oli ollut oppimisvaikeuksia, joiden arveltiin johtuvan vastasyntyneisyyskauden matalista verensokeriarvoista. Henkilöistä neljällä oli ollut lapsuusiässä Wilmsin tuumori, mutta muutamille oli kehittynyt kasvaimia, pahan- tai hyvänlaatuisia, nuorena aikuisenakin (maksan, lisämunuaisen, kiveksen, kohdun ja rintarauhasen kasvaimia). Osalla BWS henkilöistä on tehty kielen kokoa pienentävä leikkaus. Eräässä tutkimuksessa seurattiin näitä potilaita ja vaikutelmaksi 7 vuoden seurannassa tuli, että leikkaustulos säilyi hyvänä eli kieli ei alkanut uudelleen kasvaa liiallisesti.
Mistä BWS aiheutuu, diagnostiikka
BWS aiheutuu erilaisista epigeneettisistä (geneettisten tekijöiden vuorovaikutuksiin liittyvistä) ja/tai geneettisistä muutoksista, jotka aiheuttavat kromosomin 11p15.5 alueen leimautuneiden geenien säätelyn häiriintymisen. Leimautuminen tarkoittaa sitä, että kyseisen alueen geenit toimivat eri tavoin riippuen siitä, ovatko ne periytyneet isältä vai äidiltä. Näitä mekanismeja on useita, niiden selittäminen ja ymmärtäminen on hieman monimutkaista ja siten kunkin tapauksen kohdalla suositellaan perinnöllisyysneuvontaa ja mahdollisen löydöksen tulkintaa tässä yhteydessä tapauskohtaisesti. Molekyyligeneettinen löydös varmistaa diagnoosin, mutta sen puuttuminen ei sulje pois diagnoosia, sillä joskus syynä olevaa perimän poikkeavuutta ei nykymenetelmin pystytä tunnistamaan. BWS esiintyy yksittäisenä tapauksena 85 %:ssa tapauksista, mutta 15 %:ssa tapauksista sitä esiintyy lähisuvussa muillakin.
Hoito ja seuranta
Hoito ja kuntoutus ovat oireidenmukaisia. Mahdollisen hypoglykemian toteaminen ja hoito pian syntymän jälkeen on tärkeää, koska pitkittyessään tilanne voi aiheuttaa aivojen vaurioitumista. Vatsanpeitteiden korjausleikkauksia saatetaan tarvita napatyrän takia. Vastasyntyneellä kookas kieli voi vaikeuttaa syömistä ja hengitystäkin ja joskus tarvitaan kielen kokoa pienentävä leikkaus. Puheterapialla on myös tärkeä osuus kuntoutuksessa. Jos hemihyperplasia on voimakasta, saatetaan tarvita epäsuhtaa korjaavia leikkauksia. Munuaisten ultraäänitutkimus suositellaan tehtäväksi kaikille diagnoosin toteamisen jälkeen. Mikäli munuaisten rakenteissa todetaan poikkeavuutta, tilannetta hoidetaan tai seurataan munuaistauteihin perehtyneen lastenlääkärin toimesta. Seurannassa on muistettava mahdollisen nefrokalsinoosin kehittymisen riski. Kalsiumin erittymistä virtsaan voidaan seurata kalsium-kreatiniinisuhteen määrittämisellä. Myös ultraäänitutkimus selvittää nefrokalsinoosin mahdollista kehittymistä, mutta selkeitä suosituksia tutkimusten tiheyden tarpeesta ei toistaiseksi ole käytettävissä. Kasvainriskin takia suositellaan tehtäväksi vatsan alueen ultraäänitutkimus kolmen kuukauden välein kahdeksan vuoden ikään saakka. Hepatoblastooman riskin takia suositellaan seerumin alfa-fetoproteiinin (AFP) määrittämistä kolmen kuukauden välein neljän ensimmäisen ikävuoden ajan.
Perinnöllisyys
BWS esiintyy yksittäisenä 85 %:ssa ja perheessä useammallakin 15 %:ssa tapauksista. Molekyyligeneettisiä mekanismeja diagnoosin taustalla on useita ja löydöksen tulkinta ja kannanotto toistumisriskiin sekä sikiödiagnostiikan mahdollisuuksiin suositellaan tehtäväksi yksilöllisesti perinnöllisyysvastaanoton yhteydessä.
BWS Suomessa
BWS:n esiintyvyys Suomessa on samaa luokkaa kuin muuallakin eikä eri sukupuolten välillä ole eroa esiintyvyydessä. Hoito ja kuntoutus on oireenmukaista. Hoidolliset toimenpiteet ja kasvainriskiin liittyvä seuranta ajoittuvat kansainvälisten suositusten mukaan kahdeksaan ensimmäiseen ikävuoteen, joten käytännössä seuranta toteutetaan lastentautien poliklinikoiden yhteydessä. Mikäli alkuvuosien komplikaatioilta vältytään, ennustetta voidaan pitää hyvänä.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Facebook-sivu: Suomen Beckwith-Wiedemann yhdistys ry