Angelmanin oireyhtymä
Angelmanin oireyhtymän piirteisiin lukeutuvat mm. ylivilkaus, iloisuus ja innostuneisuus.
Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 2.2.2022
ORPHA:72
ICD-10: Q93.5
OMIM: 105830
Avainsanat: Angelman Syndrome (AS)
Lyhyesti
Angelmanin oireyhtymä on harvinainen keskushermoston normaalia toimintaa häiritsevä oireyhtymä, jota kuvastavat vaikea kehitysvammaisuus sekä puhumisen, oppimisen ja liikkumisen vaikeudet. Oireyhtymän ominaispiirteisiin kuuluvat mm. stereotyyppinen käyttäytyminen, levottomuus sekä iloinen ja nauravainen luonne. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti henkilöstä toiseen.
Oireet ja löydökset
Sikiön kehitys ja vastasyntyneisyyskausi ts. ensimmäiset neljä viikkoa syntymän jälkeen, sujuvat usein normaalisti. Angelmanin oireyhtymän ensioireina ilmenee vauvan hyvin hidas motorinen kehitys ja kasvu sekä syömis- ja nukkumisongelmat. Liikehäiriöt ilmaantuvat useimmiten puolivuotiaalla tai vuoden ikäisellä vauvalla. Mikrokefalia eli pienipäisyys tulee ilmi toiseen ikävuoteen mennessä. Ennen kolmatta ikävuottaan lapsella todetaan usein ensimmäiset epilepsiakohtaukset (90 % tapauksista), jotka voivat olla vaikeahoitoisia (10 % tapauksista). Mahdollisen epilepsian luonne ja esiintymistaajuus usein lieventyvät iän myötä.
Vaikean kehitysvammaisuuden piirteisiin kuuluu muutamaan sanaan rajoittunut puhe. Puheen ymmärtäminen sujuu kuitenkin paremmin, ja osa oppii kommunikoimaan yksinkertaisten viittomien tai kuvien avulla. Useimmat ymmärtävät yksinkertaisia käskyjä.
Angelmanin oireyhtymään liittyvät myös mm. ataksiat eli liikkeiden koordinaatiohäiriöt, jotka voivat ilmetä käsien ja jalkojen nykivinä ja tärisevinä liikehdintöinä. Osa lapsista oppii kävelemään 2-3 vuoden iässä, kun taas toiset oppivat kävelemään 5-10 vuoden iässä. Kymmenesosa (10 %) ei opi kävelemään itsenäisesti laisinkaan.
Moninaisiin käyttäytymisen piirteisiin lukeutuvat iloinen luonne sekä taipumus nauraa ja hymyillä herkästi. Nämä piirteet voivat tulla esiin jo imeväisikäisellä. Lisäksi henkilöt innostuvat herkästi, ovat ylivilkkaita ja jatkuvasti liikkeessä. Aggressiivista käyttäytymistä, kuten hiuksiin tarttumista tai repimistä, voi esiintyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarkoituksena olisi satuttaa toista ihmistä. Usein aggressiivinen käyttäytyminen liittyy impulsiivisuuteen, toistuvaan käyttäytymiseen sekä ylivilkkauteen. Luonteeltaan he ovat sosiaalisia ja iloisia. Jostakin syystä henkilöt, joilla on Angelmanin oireyhtymä, ovat kiinnostuneita vedestä ja kiiltävistä esineistä. Monet rakastavat musiikkia. Jokainen ihminen on omanlaisensa persoona ja paljon muutakin kuin oireyhtymänsä tuomat piirteet.
Uniongelmat, kuten lyhyt unentarve ja/tai katkonainen tai poikkeava uni-valverytmi, voivat kuormittaa erityisesti muita perheenjäseniä. Usein uniongelmat ja ylivilkkaus lieventyvät iän myötä.
Angelmanin oireyhtymän tavallisia ulkonäköpiirteitä ovat skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, eteen työntyvä alaleuka ja ulospäin pyrkivä kieli, syvällä kasvoissa sijaitsevat silmät, karsastus, tavallista leveämpi suu ja suuremmat hammasvälit. Lisäksi joillakin on silmissä, hiuksissa ja ihossa normaalia vähemmän melaniini-pigmenttiainetta, mistä johtuu silmien, hiusten ja ihon tavanomaista vaaleampi väri.
Muita Angelmanin oireyhtymään liittyviä oireita voivat olla mm. nystagmus eli silmävärve, ummetus, refluksi eli ruokasulan nouseminen mahalaukusta ruokatorveen sekä lämpöherkkyys.
Murrosikä ja hedelmällisyys ovat yleensä normaalit. Aikuisuudessa Angelmanin oireyhtymään voi liittyä taipumus ylipainoon, ja jotkut ulkonäölliset piirteet voivat korostua. Liikuntakyky voi heikentyä mm. niveltenjäykistymien vuoksi.
Syy ja perinnöllisyys
Angelmanin oireyhtymän aiheuttaa geneettinen muutos tietyllä alueella äidiltä perityssä kromosomissa 15 (15q11.2-q13). Kromosomialueella 15q11.2 sijaitsee UBE3A-niminen geeni, jonka normaalia ilmentymistä geneettinen muutos häiritsee. Kromosomialueella 15q11.2 sijaitsee myös leimautumiskeskus, joka määrittää miten oireyhtymän synnylle kriittistä UBE3A-geeniä luetaan geenituotteeksi. UBE3A-geenistä valmistetaan E3 ubikitiiniproteiiniligaasia, joka on tärkeä entsyymi aivojen kehitykselle sekä proteiinien hajotusaineenvaihdunnalle aivoissa. Angelmanin oireyhtymän oireet johtuvat entsyymin biologisen aktiivisuuden puuttumisesta aivoissa.
Angelmanin oireyhtymän geneettinen tausta on monimuotoinen ja se poikkeaa joiltakin osin yleisistä periytymisen mekanismeista. UBE3A-geenin valmistamista geenituotteeksi säätelee ilmiö nimeltään leimautuminen (imprinting). Normaalisti UBE3A-geeniä luetaan aivokudoksessa vain äidiltä peritystä kromosomista, eikä isältä perittyä vastingeeniä käytetä laisinkaan. Angelmanin oireyhtymään voivat johtaa siis seuraavat geneettiset muutokset äidiltä perityssä kromosomin 15 alueella 15q11.2-q13;
Maternaalinen mutaatio (n. 70 % tapauksista): äidiltä perityssä 15q11.2-q13 kromosomialueessa on tapahtunut pieni häviämä eli mikrodeleetio, joka käsittää UBE3A-geenin. Joskus erittäin harvoin lapsella voi olla myös jokin muu rakenteellinen kromosomipoikkeavuus (translokaatio eli siirtymä tai inversio eli kääntymä), joka estää UBE3A-geenin käytön äidiltä peritystä kromosomista 15.
UBE3A-geenin mutaatio (n. 11% tapauksista): geenimuutos estää normaalisti toimivan E3 ubikitiiniproteiiniligaasi-proteiinin valmistamisen.
Paternaalinen uniparentaalinen disomia (n. 7 % tapauksista): molemmat kromosomit 15 on peritty hedelmöityksen yhteydessä kokonaan isältä, eikä isältä ja äidiltä, kuten normaalisti.
Leimautumiskeskuksen mutaatio (2-3 % tapauksista): äidin kromosomia 15 ei leimata normaaliin tapaan, mikä estää äidiltä perityn UBE3A-geenin toiminnan (imprinting defect).
Huomionarvoista kuitenkin on, että joillakin potilaista ei näytä olevan mitään poikkeavaa kromosomissa 15:ta tai UBE3A-geenissä (noin 10 % tapauksista). Näillä henkilöillä oireyhtymän geneettinen syy jää usein tuntemattomaksi.
Suurimmassa osaa tapauksista (n. 85 %), Angelmanin oireyhtymän aiheuttava perimän muutos on tapahtunut biologisesti sattumalta, täysin uuden niin kutsutun de novo-mutaation seurauksesta ja siis ilman aikaisempaa sukuhistoriaa. De novo-mutaation toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.
Leimautumiskeskuksen mutaatiot ja jotkin UBE3A-geenin muutoksista voivat periytyä seuraavaan sukupolveen 50 %:n todennäköisyydellä.
Periytymistavan selvittäminen perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla on mahdollista. Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa Angelmanin oireyhtymän uusiutumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavan mahdollisen raskauden alkua.
Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy myös tietoaperhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.
Yleisyys
Angelmanin oireyhtymän maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu 1:10 000 – 1:20 000. Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Suomessa arvioidaan olevan noin 80-100 Angelmanin oireyhtymäpotilasta.
Diagnoosi ja hoito
Koska oireyhtymän piirteet eivät ole välittömästi syntymän jälkeen nähtävillä, Angelmanin oireyhtymä diagnosoidaan useimmiten 1-4 vuoden iässä. Diagnoosi varmistetaan verinäytteen avulla tehdyllä perimäntutkimuksella erilaisia molekyylibiologisia menetelmiä hyödyntäen. Tällaisia menetelmiä voivat olla mm. kromosomitutkimukset (FISH ja molekyylikaryotyypitys), mutaatioanalyysit, DNA-metylaation tutkiminen ja eksomisekvensointi.
Koska Angelmanin oireyhtymään ei ole olemassa paranuskeinoa, hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista. Hoitoon kuuluvat mm. mahdollisimman varhain aloitettu monipuolinen kuntoutus, johon sisältyy esimerkiksi fysio-, toiminta- ja puheterapia. Jos puhe ja puheen ymmärtäminen eivät suju, potilaalle voidaan opettaa vaihtoehtoisten, puhetta korvaavien, kommunikointikeinojen käyttöä. Lääkitystä voidaan käyttää mm. epilepsian, uni- ja liikehäiriöiden hoitoon.
Ennuste
Eliniänodote on lähes normaali, mutta henkilö tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa arjessa.
Historia
Englantilainen lääkäri Harry Angelman kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1965. Angelmanin oiryhtymän taustalla oleva UBE3A-geenin mutaatio kromosomissa 15 identifioitiin vasta 1990-luvun loppupuolella.
Kokemustietoa
Kokemustietoa Angelmanin oireytymästä löydät Tukiliiton tarinat-osiosta seuraavista kokemustietotarinoista: Leneltä ei hymy hyydy, Vauhdikas ja ehtiväinen Kalle, sekä Vertaisuus voimana.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.
Facebookista löytyy hakusanalla ”Angelman perheet” suljettu keskusteluryhmä vanhemmille ja huoltajille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.
Aiheesta muualla
Socialstyrelsen: Angelmans syndrom
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Angelman syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Angelman Syndrome
Angelman Syndrome News
FIND – Further Inform Neurogenetic Disorders: Angelman syndrome
Lähteet
Orphanet: Angelman syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Angelman syndrome
Aula, Pertti – Kääriäinen, Helena – Palotie, Aarno. Perinnöllisyyslääketiede, Kustannus Oy Duodecim 2007.
Aaltonen, Seija – Arvio, Maria. Kehitysvammainen potilaana, Kustannus Oy Duodecim 2011.
Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 23.3.2016.