Angelmanin oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 12.2.2024

ORPHA:72
ICD-10: Q93.5
OMIM: 105830

Avainsanat: Angelman Syndrome (AS)

Lyhyesti

Angelmanin oireyhtymä on harvinainen keskushermoston normaalia toimintaa häiritsevä oireyhtymä, jota kuvastavat vaikea kehitysvammaisuus sekä puhumisen, oppimisen ja liikkumisen vaikeudet. Oireyhtymän ominaispiirteisiin kuuluvat mm. stereotyyppinen käyttäytyminen, levottomuus sekä iloinen ja nauravainen olemus. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Angelmanin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Sikiön kehitys ja vastasyntyneisyyskausi toisin sanoen ensimmäiset neljä viikkoa syntymän jälkeen, sujuvat usein normaalisti. Angelmanin oireyhtymän ensioireina on vauvan hyvin hidas motorinen kehitys ja kasvu sekä syömis- ja nukkumisongelmat. Liikehäiriöt ilmaantuvat useimmiten puolivuotiaalla tai vuoden ikäisellä vauvalla. Mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys tai pienipäisyys on ilmeinen toiseen ikävuoteen mennessä. Ennen kolmatta ikävuottaan yhdeksällä lapsesta kymmenestä (90 %) todetaan usein ensimmäiset epilepsiakohtaukset, jotka ovat vaikeahoitoisia yhdellä kymmenestä (10 %). Mahdollisen epilepsian luonne ja esiintymistaajuus lieventyvät usein iän myötä.

Puhe on rajoittunut useimmilla muutamaan sanaan. Puheen ymmärtäminen sujuu kuitenkin paremmin kuin puheen tuottaminen, ja osa oppii kommunikoimaan yksinkertaisten viittomien tai kuvien avulla. Useimmat ymmärtävät yksinkertaisia käskyjä.

Angelmanin oireyhtymässä on ataksioita eli liikkeiden koordinaatiohäiriöitä, jotka voivat ilmetä käsien ja jalkojen nykivinä ja tärisevinä liikehdintöinä. Osa lapsista oppii kävelemään 2-3 vuoden iässä, kun taas toiset oppivat kävelemään 5–10 vuoden iässä. Kymmenesosa (10 %) ei opi kävelemään itsenäisesti lainkaan.

Angelmanin oireyhtymässä kaikilla on kehitysvamma. Kehitysvamman aste on usein vaikea.

Käyttäytymiselle ominaista on iloinen ja sosiaalinen luonne sekä taipumus nauraa ja hymyillä herkästi. Nämä piirteet voivat tulla esiin jo imeväisikäisellä. Lisäksi henkilöt innostuvat herkästi, ovat ylivilkkaita ja jatkuvasti liikkeessä. Aggressiivista käyttäytymistä, kuten hiuksiin tarttumista tai repimistä, voi esiintyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarkoituksena olisi satuttaa. Usein aggressiivinen käyttäytyminen liittyy impulsiivisuuteen, toistuvaan käyttäytymiseen sekä ylivilkkauteen. Jostakin syystä henkilöt, joilla on Angelmanin oireyhtymä, ovat kiinnostuneita vedestä ja kiiltävistä esineistä. Monet rakastavat musiikkia. Jokainen ihminen on omanlaisensa persoona ja paljon muutakin kuin oireyhtymänsä tuomat piirteet.

Uniongelmat, kuten lyhyt unentarve ja/tai katkonainen tai poikkeava uni-valverytmi, voivat kuormittaa erityisesti muita perheenjäseniä. Usein uniongelmat ja ylivilkkaus lieventyvät iän myötä.

Angelmanin oireyhtymän tavallisia ulkonäköpiirteitä ovat skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, eteen työntyvä alaleuka ja ulospäin pyrkivä kieli, syvällä kasvoissa sijaitsevat silmät, karsastus, tavallista leveämpi suu ja suuret hammasvälit. Lisäksi joillakin on silmissä, hiuksissa ja ihossa normaalia vähemmän melaniini-pigmenttiainetta, mistä johtuu silmien, hiusten ja ihon tavanomaista vaaleampi väri.

Muita Angelmanin oireyhtymään liittyviä oireita voivat olla mm. nystagmus eli silmävärve, ummetus, refluksi eli ruokasulan nouseminen mahalaukusta ruokatorveen tai suuhun sekä lämpöherkkyys.

Murrosikä ja hedelmällisyys ovat yleensä normaalit. Aikuisuudessa Angelmanin oireyhtymään voi liittyä taipumus ylipainoon, ja jotkut ulkonäölliset piirteet voivat korostua. Liikuntakyky voi heikentyä mm. niveltenjäykistymien vuoksi.

Syy ja perinnöllisyys

Angelmanin oireyhtymän aiheuttaa geneettinen muutos tietyllä alueella äidiltä perityssä kromosomissa 15 (15q11.2-q13). Kromosomialueella 15q11.2 sijaitsee UBE3A-niminen geeni, jonka normaalia ilmentymistä geneettinen muutos häiritsee. Kromosomialueella 15q11.2 sijaitsee myös leimautumiskeskus, joka määrittää miten oireyhtymän synnylle kriittistä UBE3A-geeniä luetaan geenituotteeksi. UBE3A-geenistä valmistetaan E3 ubikitiiniproteiiniligaasia, joka on tärkeä entsyymi aivojen kehitykselle sekä proteiinien hajotusaineenvaihdunnalle aivoissa. Angelmanin oireyhtymän oireet johtuvat entsyymin biologisen aktiivisuuden puuttumisesta aivoissa.

Angelmanin oireyhtymän geneettinen tausta on monimuotoinen ja se poikkeaa joiltakin osin yleisistä periytymisen periaatteista. UBE3A-geenin valmistamista geenituotteeksi säätelee ilmiö nimeltään leimautuminen (imprinting). Normaalisti UBE3A-geeniä luetaan aivokudoksessa vain äidiltä peritystä kromosomista, eikä isältä perittyä vastingeeniä käytetä laisinkaan. Angelmanin oireyhtymään voivat johtaa siis seuraavat geneettiset muutokset äidiltä perityssä kromosomin 15 alueella 15q11.2-q13;

Maternaalinen mutaatio (n. 70 % tapauksista): äidiltä perityssä 15q11.2-q13 kromosomialueessa on tapahtunut pieni häviämä eli mikrodeleetio, joka käsittää UBE3A-geenin. Joskus erittäin harvoin lapsella voi olla myös jokin muu rakenteellinen kromosomipoikkeavuus (translokaatio eli siirtymä tai inversio eli kääntymä), joka estää UBE3A-geenin käytön äidiltä peritystä kromosomista 15.

UBE3A-geenin muutos (n. 11% tapauksista): geenimuutos estää normaalisti toimivan E3 ubikitiiniproteiiniligaasi-proteiinin valmistamisen.

Paternaalinen uniparentaalinen disomia (n. 7 % tapauksista): molemmat kromosomit 15 on peritty hedelmöityksen yhteydessä kokonaan isältä, eikä isältä ja äidiltä, kuten normaalisti.

Leimautumiskeskuksen muutos (2–3 % tapauksista): äidin kromosomia 15 ei leimata normaaliin tapaan, mikä estää äidiltä perityn UBE3A-geenin toiminnan (imprinting defect).

Huomionarvoista kuitenkin on, että joillakin ei löydetä mitään poikkeavaa kromosomista-15 tai UBE3A-geenistä (noin 10 % tapauksista). Näillä henkilöillä oireyhtymän geneettinen syy jää usein tuntemattomaksi.

Suurimmassa osaa tapauksista (n. 85 %), Angelmanin oireyhtymän aiheuttava perimän muutos on tapahtunut biologisesti sattumalta, täysin uuden niin kutsutun de novo-muutoksen seurauksesta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy Angelmanin oireyhtymää selittävää perimän muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutosten toistumistodennäköisyys perheessä usein yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tällöin se johtuu mahdollisesta sukusolumosaikismista (katso alta), joka on ilmiönä harvinainen.

Sukusolumosaikismissa osassa vanhemman sukusoluja on Angelmanin oireyhtymän aiheuttava perimän muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on Angelmanin oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Leimautumiskeskuksen muutokset ja jotkin UBE3A-geenin muutoksista voivat periytyä seuraavaan sukupolveen 50 %:n todennäköisyydellä.

Koska Angelmanin oireyhtymän periytymistapa ja siihen liittyvät mekanismit ovat monisyiset, perhe hyötyy perinnöllisyysneuvonnasta. Siinä perhe voi halutessaan keskustella oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy myös tietoaperhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Angelmanin oireyhtymän maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu 1:10 000 – 1:20 000. Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Suomessa arvioidaan olevan noin 80-100 henkilöä, joilla on Angelmanin oireyhtymä.

Diagnoosi ja hoito

Koska Angelmanin oireyhtymän piirteet eivät ole välittömästi nähtävissä syntymän jälkeen, oireyhtymä diagnosoidaan useimmiten 1–4 vuoden iässä. Angelmanin oireyhtymän diagnoosi vahvistetaan tai poissuljetaan perimäntutkimuksen avulla. Perimäntutkimus tehdään verinäytteestä ja vastauksen saaminen kestää usein muutaman kuukauden.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja antaa tärkeää tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi.

Angelmanin oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan hoitaa. Hoito on yksilöllistä ja siihen voivat kuulua mm. monipuolinen kuntoutus, johon sisältyy esimerkiksi fysio-, toiminta- ja puheterapia. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Unihäiriöihin voidaan kokeilla lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä keinoja. Elinikäisen oppimisen tukeminen on tärkeää. Puhevaikeuksiin voidaan kokeilla vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Koko perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniänodote on lähes normaali, mutta henkilö tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa arjessa.

Historia

Englantilainen lääkäri Harry Angelman kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1965. Angelmanin oiryhtymän taustalla oleva UBE3A-geenin mutaatio kromosomissa 15 identifioitiin vasta 1990-luvun loppupuolella.

Kokemustietoa

Kokemustietoa Angelmanin oireytymästä löydät Tukiliiton tarinat-osiosta seuraavista kokemustietotarinoista: Leneltä ei hymy hyydy, Vauhdikas ja ehtiväinen Kalle, sekä Vertaisuus voimana.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Suomen Angelman-yhdistys

Facebookista löytyy hakusanalla ”Angelman perheet” suljettu keskusteluryhmä vanhemmille ja huoltajille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Angelman Syndrome Foundation

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Angelmans syndrom
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Angelman syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): Angelman Syndrome

Angelman Syndrome News
FIND – Further Inform Neurogenetic Disorders: Angelman syndrome

Lähteet

Orphanet: Angelman syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Angelman syndrome

Aula, Pertti – Kääriäinen, Helena – Palotie, Aarno. Perinnöllisyyslääketiede, Kustannus Oy Duodecim 2007.

Aaltonen, Seija – Arvio, Maria. Kehitysvammainen potilaana, Kustannus Oy Duodecim 2011.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 23.3.2016.