Allgroven oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 19.10.2020

ORPHA:869
ICD-10: E27.4
OMIM: 231550 615510

Avainsanat: Triple-A oireyhtymä, Allgroven (AAA) oireyhtymä, Alacrima-achlasia-adrenal insufficiency neurologic disorder

Lyhyesti

Allgroven oireyhtymä, tai Triple-A syndrooma, on erittäin harvinainen monielinjärjestelmää koskettava oireyhtymä. Sille ovat tyypillistä kyynelten puute tai niiden vähyys, akalasia ja ACTH:n eli adenokortikotropiinihormonin resistenssistä johtuva lisämunuaisen vajaatoiminta. Akalasia on ruokatorven ja alemman ruokatorven sulkijalihaksen motorinen häiriö, jossa ruokatorven kurojalihaksen jatkuva supistustila vaikeuttaa ruokatorven kykyä kuljettaa ruokaa mahalaukkuun. Nielemisvaikeudet ovatkin oireyhtymässä yleisiä. Oireisiin kuuluvat myöhemmin ääreis- ja keskushermoston sekä autonomisen hermoston toimintahäiriöt. Myös motorinen neuropatia eli liikehermoihin kohdistuva toimintahäiriö, aistien vajaatoiminta sekä hermoston rappeutuminen liitännäisoireineen kuuluvat Allgroven oireyhtymän oirekirjoon. Kehitysvammaisuus on mahdollista.

Oireet ja löydökset

Triple-A oireyhtymä on saanut nimensä edellä mainituista kolmesta pääoireestaan; ”alacrima (kyynelten vähyys tai puute), akalasia (ruokatorven sulkijalihaksen jatkuva supistustila), adrenal insufficiency (lisämunuaisten vajaatoiminta)”. Joillakin pääoireita esiintyy vain kaksi kolmesta ja toisilla oirekuvaan voi kuulua myös vaihteleva määrä muita neurologisia oireita (Double A syndrome, Quaternary A syndrome).

Allgroven oireyhtymä voi puhjeta varhaislapsuudessa tai aikuisuudessa. Varhaislapsuudessa, usein lapsen ollessa muutamien kuukausien ikäinen, ensioireina ovat kyynelten vähyys tai puuttuminen (nk. kyyneleetön itku) sekä akalasia. Akalasiaan liittyy nielemisvaikeuksien lisäksi (75 % tapauksissa) usein oksentelua (85 %), refluksia (69 %), kroonista yskää sekä heikkokasvuisuutta (46 %). Ruokatorven ja alemman ruokatorven sulkijalihaksen motorinen häiriö voi johtaa myös ruokatorven laajentumaan.

Lapsuudessa ja nuoruudessa ensioireina on myös lisämunuaisten toimintahäiriö. Lisämunuaisten toimintahäiriö voi johtaa vakavaan kriisiin, jossa kortisolin pitoisuus ei riitä ylläpitämään tietyissä tilanteissa elimistön stressihormonitarvetta. Kriisi puhkeaa usein stressin, trauman, infektion tai minkä tahansa akuutin sairauden yhteydessä. Myös hypoglykemia eli verensokerin vähyys voi aiheuttaa kohtauksia ja olla hengenvaarallinen.

Aikuisuudessa ensimmäiseksi havaitaan neurologiset oireet, joihin liittyy polyneuropatia eli ääreishermoston rappeutuminen sen monine oireineen. Neurologiset haasteet vaihtelevat poikkeavasta hien erityksestä, ruuansulatus-, virtsa- ja sukupuolielinten sekä verenkiertojärjestelmän häiriöihin. Aivojen pyramidijärjestelmän ja ääreishermoston neuropatia eli hermosairaus johtavat kävelyvaikeuksiin. Lihasten heikkous voi olla mahdollista. Joskus näköhermo surkastuu, josta seuraa heikkonäköisyyttä tai sokeutuminen. Autonomisen hermoston häiriöitä on noin 60 %:lla potilaista ja niihin lukeutuvat mm. poikkeava hieneritys sekä epätavanomainen silmän pupillien refleksi (erikokoiset pupillit). Sydämen sykkeen vaihtelu voi olla heikkoa, ja oireyhtymään voi liittyä ortostaattista hypotensiota eli toistuva verenpaineen lasku henkilön noustessa pystyasentoon. Monet neurologisista oireista vaikeutuvat iän myötä.

Oireyhtymään voi liittyä myös kehitysviiveitä ja/tai kehitysvammaisuutta, joka on usein lievää, sekä puheongelmia ja mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä.

Hampaattomuus tai useiden hampaiden puuttuminen ovat osa Allgroven oireyhtymän oirekuvaa. Niillä henkilöillä, joilla on hampaita, vähäinen syljeneritys johtaa helposti hammaskariekseen ja/tai periodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudossairauteen.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa kromosomissa 12 (12q13) sijaitsevan AAAS-geenin mutaatio. AAAS-geenistä luetaan ALADIN-proteiinia, jonka tehtäviä soluissa ei vielä tunneta tarkasti. Arvellaan, että ko. proteiini osallistuu molekyylien kuljetukseen solun tumaan. Tällä hetkellä ei tiedetä miten ALADIN-proteiinin toiminnan puute aiheuttaa Allgroven oireyhtymän oireet. Joillakin Allgroven diagnoosin saaneilla henkilöillä ei ole löydetty AAAS-geenin mutaatiota. Heillä oireyhtymän syy on tuntematon.

Oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavan geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymän aiheuttava mutaatio perimässään, he ovat oireettomia geenimuutoksen kantajia. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat ovat kantajia, jokaisen seuraavan raskauden kohdalla oireyhtymän toistumistodennäköisyys on 25 %. Todennäköisyys, että lapsi perii geenimuutoksen vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin jälkeläinen on oireeton kantaja, kuten vanhempansakin.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Allgroven oireyhtymän yleisyydestä maailmalla ei ole tietoa. Yleisyydeksi on arvioitu 1: 1000 0000. Noin 100 potilastapausta on julkaistu lääketieteellisessä kirjallisuudessa sen jälkeen, kun oireyhtymä ensi kerran kuvattiin vuonna 1978.

Diagnoosi ja hoito

Allgroven oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin ja lisämunuaisten toiminnan tutkimiseen. Veren ACTH:n ja kortosolin sekä natriumin, kaliumin, aldosteronin ja reniinin pitoisuuksien määrittämisestä on hyötyä. Päinvastoin kuin Addisonin oireyhtymässä, reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmä toimii Allgroven oireyhtymässä normaalisti. Geenitutkimus vahvistaa tai poissulkee Allgroven oireyhtymän diagnoosin.

Oireyhtymän hoitoon kuuluvat tarkka verensokerin ja seerumin elektrolyyttien seuranta. Glukokortikoidien korvaushoitoa käytetään lisämunuaisten vajaatoiminnan korjaamiseksi. Ruokatorven laajennusleikkaus tai alemman ruokatorven kurojalihaksen myotomia eli lihaksen leikkaaminen tai katkaisu voivat helpottaa mm. nielemisvaikeuksia. Kyyneltipat pitävät silmät kosteina. Neurologisia oireita hoidetaan yksittäisten oireiden mukaisesti. Säännölliset hammaslääkäritarkastukset ovat tärkeitä.

Ennuste

Etenkin ensimmäisen kymmenen ikävuoden aikana Allgroven oireyhtymään liittyy korkea kuolleisuus hypoglykemiaan ja lisämunuaisten vajaatoimintaan liittyvien komplikaatioiden vuoksi. Oikea hoito parantaa huomattavasti eliniänennustetta.

Historia

Jeremy Allgrove kuvasi oireyhtymän Lancet-lehdessä vuonna 1978.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Triple A Syndrome – Allgrove Disease” oma keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Triple A syndrome

Lähteet

Orphanet: Triple-A syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Achalasia-Addisonianism-Alacrima syndrome, AAAS
Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).