Alfa-mannosidoosi

Perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen 30.12.2017, päivitetty 5.11.23

ORPHA: 61
OMIM: 248500

Avainsanat: Alpha-mannosidosis

Lyhyesti

Alfa-mannosidoosi on harvinainen, eteneviä oireita aiheuttava sairaus, jonka oirekuva voi vaihdella erittäin vaikeasta vastasyntyneen taudista lähes oireettomaan aikuisena alkavaan neurologiseen oireistoon. Tässä kerrotaan tavallisimmin ilmenevästä ”keskivaikeasta” tautimuodosta.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneenä ja leikki-iässä lapset ovat yleensä infektioherkkyyttä lukuun ottamatta oireettomia. Kävelemään oppiminen voi olla hiukan jäljessä ja tasapaino tavallista huterampaa. Puhuminen on usein niinikään jäljessä, mitä saattaa pahentaa osalle lapsista ilmenevä kuulovamma. Kuulon huononeminen johtuu osittain sairauteen liittyvästä infektioherkkyydestä ja toistuvista välikorvantulehduksista, osittain sisäkorvan ja hermosolujen vaurioitumisesta.

Toistuvat infektiot ovat taudille hyvin ominaisia. Ne voivat olla korvatulehduksia, keuhkokuumeita, suolistotulehduksia ym. Näyttää siltä, että sekä soluvälitteinen että vasta-ainevälitteinen immuunivaste toimivat normaalia heikommin.

Tautia sairastavien ulkonäkö on hieman poikkeava: pää saattaa olla suurehko, otsa korkea, nenänselkä matala ja kieli saattaa olla kookas. Poikkeavuutta kuvataan joskus ilmaisulla ”karkeat kasvonpiirteet” ja kasvot muistuttavat mukopolysakkaridoosipotilaiden kasvoja, mutta poikkeavat piirteet ovat paljon lievemmät. Potilaille kehittyy vuosien kuluessa myös röntgenkuvissa näkyviä luustomuutoksia (kallon luuston paksuneminen, nikamamuutoksia), lihasvoiman heikentymistä ja nivelten oireita. Joskus maksa tai perna saattavat olla suurentuneet. Silmissä voi olla taittovikoja ja joskus karsastusta.

Oireita ilmaantuu ja ne etenevät lapsuusiässä; haitallisimpia ovat infektioherkkyys ja oppimisen ongelmat. Usein taudin eteneminen vaikuttaa tasaantuvan aikuisikään mennessä. Esimerkiksi liikunnan ongelmista huolimatta potilaat yleensä oppivat monenlaisia liikunnallisia taitoja, kuten pyöräilemään ja hiihtämään. Kaiken kaikkiaan oirekuva on erittäin vaihteleva.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Alfa-mannosidoosi kuuluu ns. lysosomaalisten kertymäsairauksien joukkoon. Niille on yhteistä se, että tietyistä soluorganelleista, lysosomeista, puuttuu jokin määrätty entsyymi, tässä tapauksessa alfa-mannosidaasi. Tämän entsyymin tehtävä on pilkkoa tiettyjä pitkäketjuisia sokerimolekyylejä.

Entsyymin puuttuessa pilkkoutuminen estyy ja solujen lysosomeihin alkaa kertyä molekyyliketjuja, jotka sisältävät runsaasti mannoosi-nimistä sokeria. Lysosomit paisuvat, niihin kertyy sokeritäytteisiä rakkuloita, vakuoleja, ja solun toiminta alkaa kärsiä. Ilmiö esiintyy, kuten näissä taudeissa yleensäkin, laajalti monissa solukoissa ja kudoksissa.

Alfa-mannosidoosissa entsyymipuutoksen aiheuttaa geenimutaatio MAN2B1-geenissä. Lapsi sairastuu, jos hän saa molemmilta vanhemmiltaan sellaisen MAN2B1-geenin, jossa on geenin ja sen tuottaman entsyymin toimintaa häiritsevä mutaatio. Vanhemmat ovat itse terveitä, koska heillä mutaatio on perittynä vain toiselta vanhemmalta ja sen parina on nomaalisti toimiva geeni. Tätä periytymistapaa kutsutaan peittyväksi eli resessiiviseksi periytymiseksi.

Alfa-mannosidoosi on erittäin harvinainen, yleisyydeksi on arvioitu noin 1 / 500 000. Taudin yleisyydestä suomalaisessa väestössä ei ole tutkimuksia.

Diagnoosi ja hoito

Alfa-mannosidoosin diagnosointi oireiden perusteella ei ole helppoa ja taudin tunnistaminen saattaa viivästyä. Tämä johtuu siitä, että oireet ilmaantuvat vähitellen, eivätkä useimmiten ole kovin vakavan tuntuisia. Lapsen kohdalla saattaa herätä epäily ylipäätään jostakin kertymäsairaudesta ja verinäytteessä saatetaan nähdä ns. vakuolisoluja, jolloin kertymäsairauden epäily vahvistuu. Diagnoosin varmistaa mutaatioiden toteaminen MAN2B1-geenissä. Diagnostiikassa käytetään usein laajempia geenitestipaneeleja, joissa tutkitaan usean toisiaan muistuttavan kertymäsairauden geenejä.

Yhä useammin käytetään myös ns. eksomisekvensointia, jolloin tutkitaan kaikki tunnetut geenit. Tällöin taudin diagnoosi saattaa varmistua, vaikkei juuri tätä tautia olisi lainkaan osattu epäillä.

Hoito ja kuntoutus edellyttävät kokenutta moniammatillista työryhmää, joka suunnittelee tutkimukset ja toimenpiteet samoin kuin koko kuntoutusohjelman yksilöllisesti oireiston ja eri tilanteiden ja ikävaiheiden mukaisella tavalla.

Erityisen tärkeää on tunnistaa mahdollinen kuulovamma varhain ja pyrkiä suunnittelemaan rokotukset ja antibioottihoidot niin, että potilaan infektioherkkyys tulee hyvin huomioiduksi. Alfa-mannosidoosiin on olemassa lääkehoito valmisteella nimeltä Lamzede® (velmanaasi alfa). Hoidon tehosta on vasta muutaman vuoden seurantaan perustuvia arvioita. Tämän harvinaislääkkeen käytön arvioinnin tulee tapahtua aineenvaihduntahäiriöihin erikoistuneen lääkärin valvonnassa.

Eliniän ennuste

Koska taudin oireet ovat eri potilailla hyvinkin eriasteiset, ei diagnoosin ilmetessä ole mahdollista ennustaa taudin kulkua, vaan ratkaisuja esimerkiksi koulumuodon suhteen tehdään kulloisenkin tilanteen mukaan. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan alfa-mannosidoosia sairastavien elinikä jää muuta väestöä lyhyemmäksi. Kuolinsyynä keski-iässä menehtyneillä on usein ollut keuhkokuume.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Hennermann JB, et al. Mortality in patients with alpha-mannosidosis: a review of patients’ data and the literature. Orphanet J Rare Dis. 2022 Jul 23;17(1):287.

Orphanet: Alpha-mannosidosis

GeneReviews: Alpha-Mannosidosis