Aicardin oireyhtymä

Lastenneurologi Teija Salokorpi, 5.9.2008, päivitetty 18.6.2017 lastenneurologi Tiina Remes, 3.10.2023 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen

ORPHA: 50
ICD-10: Q04.0
OMIM: 304050

Avainsanat: Corpus callosum-agenesia, verkkokalvomuutokset ja infantiilispasmit

Lyhyesti

Aicardin oireyhtymä on pääasiassa tytöillä esiintyvä, hyvin harvinainen sairaus, joka useimmiten johtaa vaikeaan kehitysvammaan. Siihen kuuluu vauvaiässä alkava vaikeahoitoinen epilepsia, aivokurkiaisen puutos ja erityiset silmänpohjamuutokset. Oireyhtymän syy ei ole tiedossa; tapaukset ovat usein ainoita perheessä ja suvussa.

Oireet ja löydökset

Aicardin oireyhtymää sairastavat voivat syntyä oireettomina. Usein paino, pituus ja päänympärys ovat syntyessä normaalirajoissa. Monilla potilaille ilmaantuu ennen kolmen kuukauden ikää ns. infantiilispasmeja, eli nyökähtely- ja lihasnykäyskohtauksia, joihin liittyy lyhyt tajuttomuus. Kohtausten selvittelemiseksi lapselle tehdään aivosähkökäyrätutkimus (EEG) jossa usein havaitaan hypsarytmiaksi kutsuttu poikkeavuus. Hypsarytmiaa ei kuitenkaan löydetä kaikilta potilailta. Useimmilla häiriö kehittyy eri tyyppisiksi epilepsioiksi, jota yleensä ovat vaikeasti lääkkeillä hoidettavissa.

Aivojen magneettikuvauksessa todetaan aivojen rakennepoikkeavuus, tavallisimmin aivokurkiaisen puuttuminen (corpus callosumin agenesia) tai sen osittainen puuttuminen. Lisäksi nähdään tyypillisesti poikkeavaa aivojen poimututusta (polymikrogyriaa tai pakygyriaa). Usein todetaan lisäksi poikkeavalla tavalla sijaitsevaa harmaata aivoainetta (periventrikulaarista tai intrakortikaalista harmaan aivoaineen heterotopiaa). Isoaivojen puoliskot ovat usein erikokoiset. Myös muita poikkeavuuksia voidaan todeta aivojen alueella.

Kolmantena oireyhtymään liittyvänä löydöksenä ovat silmänpohjien tyypilliset laguunamaiset puutosalueet, jotka silmälääkäri toteaa. Aicardin oireyhtymässä on todettu myös muunlaisia poikkeavuuksia silmissä, kuten toispuolinen pienisilmäisyys, näköhermon rakennepoikkeama (kolobooma), silmänliikehäiriö (nystagmus) sekä verkkokalvon irtauma.

Aicardin oireyhtymään liittyy lähes aina keskivaikea tai vaikea kokonaiskehityksen viive, kehitysvamma. Potilailla todetaan vartalon alueen lihasheikkoutta (hypotoniaa) ja raajojen jäntevyyden lisääntymistä (hypertoniaa) sekä spastisuutta, joka on usein toispuoleista. Kirjallisuudessa on myös kuvattu potilaita, joilla on vain lievä kehitysvamma. He ovat osittain itsenäisiä arjessa. Potilailla, joiden epilepsia vastaa paremmin lääkehoitoon, kehitys saattaa olla parempaa.

Lapset kasvavat normaalisti 7-9 vuoden ikään asti, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Pää on syntymässä normaalikokoinen, mutta syntymän jälkeen pään kasvaminen hidastuu ja pää jää pienikokoiseksi suhteessa vartaloon. Nikamien ja kylkiluiden kehityshäiriöitä on kuvattu, ne saattavat aiheuttaa skolioosia. Lisäksi on kuvattu lonkkien kehityshäiriötä (dysplasiaa). Ummetus ja muut ruuansulatuskanavan oireet ovat tavallisia. Sekä ennenaikaista että viivästynyttä murrosikää on kuvattu.

Aicardin oireyhtymään on kuvattu liittyvän tyypillisiä kasvonpiirteitä kuten pieni, ylöspäin kääntynyt nenä, lyhyt nenä-huulivako (philtrum), isot korvalehdet ja harvat, etäällä toisistaan sijaitsevat kulmakarvat. Näillä muutoksilla on merkitystä ainoastaan diagnoosia vahvistavina piirteinä, eikä niitä todeta kaikilla. Jean Aicardi, jonka mukaan oireyhtymä on nimetty, ei ole tunnistanut näitä ulkonäön piirteitä potilaissaan.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Aicardin oireyhtymän syytä ei tiedetä. Koska potilaat ovat lähes yksinomaan tyttöjä, on taudin syyn ajateltu olevan X-kromosomissa sijaitsevan geenin muutos. Kyseisen geenin ajatellaan olevan niin tärkeä, että kun pojilla on vain yksi X-kromosomi, päättyisivät poikaraskauden sikiön kuolemaan ja tauti voisi siksi ilmetä vain tytöillä. Tästä ns. X-kromosomaalisesta dominantista periytymistavasta on lisää tietoa . Silloin harvoin kun Aicardin oireyhtymä on ollut pojalla, on selityksenä ollut jokin X-kromosomiin liittyvä kromosomitason poikkeavuus.

Aicardin oireyhtymään mahdollisesti liittyvää geeniä ei ole onnistuttu tunnistamaan. Näin on ehkä siksi, että oireyhtymä on niin harvinainen ja tapaukset ovat yleensä ainoita perheessä ja suvussa. Tautia on raportoitu lääketieteellisessä kirjallisuudessa pari sataa tapausta. Norjalaisen tutkimukseen mukaan tautitapauksia olisi 0-1 /100 000 nuorta naispuolista henkilöä. Aicardin oireyhtymän esiintyvyydestä Suomessa ei ole tehty tutkimusta.

Diagnoosi ja hoito

Aicardin oireyhtymän diagnoosi asetetaan tyypillisten oireiden perusteella. Yleensä diagnoosin tekee kokenut lastenneurologi. Diagnoosi ei ole varmistettavissa geenitestillä. Joillain potilailla, joilla on todettu Aicardin oireyhtymä tai sitä muistuttava oireisto, on todettu ns. kromosomitranslokaatio, jossa on katkoskohta X-kromosomin lyhyen haaran Xp22.3 -alueella.

Aicardin oireyhtymän parantavaa hoitoa ei ole ja hoito pyrkii oireiden lievittämiseen. Jokaisen potilaan kohdalla hoito suunnitellaan yksilöllisesti ja sitä toteutetaan moniammatillisesti. Epilepsian hoitoon tarvitaan yleensä useita epilepsialääkkeitä. Lääkkeet ja lääkeyhdistelmät valitsee yksilöllisesti lastenneurologi. Joillain lapsilla on kokeiltu muitakin keinoja epilepsian hillitsemiseksi eli ns. ketogeenista dieettia, vagus-hermostimulaattoria tai epilepsiakirurgista hoitoa. Lapset saattavat tarvita skolioosin hoidoksi leikkaushoitoa. He tarvitsevat usein myös säännöllistä fysioterapiaa, sekä apuvälineitä liikkumiseen. Puheterapeutti voi tukea syömisen ja kommunikoinnin ongelmissa. Joskus syömisen ongelmien vuoksi voidaan päätyä gastrostooma-ravitsemukseen.

Perheet käyvät yleensä perinnöllisyysneuvonnassa osana hoitoa. Aicardin oireyhtymän uskotaan aiheutuneen yhden munasolun tai siittiön häiriöstä ja tulevien sisarusten riskin sairastua arvioidaan olevan erittäin pieni, alle 1%. Tautiin ei ole sikiödiagnoosia, mutta joskus sikiön ultraäänitutkimuksissa näkyy poikkeavuutta aivojen rakenteissa, jolloin osataan epäillä, että syntyvällä lapsella olisi jokin keskushermoston häiriö.

Hoito ja kuntoutus

Aicardin oireyhtymän parantavaa hoitoa ei ole. Epilepsian hoitoon tarvitaan yleensä useita epilepsialääkkeitä. Lääkkeet ja lääkeyhdistelmät valitsee yksilöllisesti lastenneurologi. Myös ketogeenista dieettia, vagus-hermostimulaattoria ja epilepsiakirurgista hoitoa on kuvattu käytettävän. Lapset tarvitsevat skolioosin hoidoksi usein leikkaushoitoa. He tarvitsevat usein myös säännöllistä fysioterapiaa, sekä apuvälineitä liikkumiseen ja hoitoon. Puheterapeutti voi tukea syömisen ja kommunikoinnin ongelmissa. Joskus syömisen ongelmien vuoksi voidaan päätyä gastrostooma-ravitsemukseen.

Ennuste

Aicardin oireyhtymä aiheuttaa yleensä vaikean kehitysvamman. Kehitysvammaisuuden vaikeusaste voi kuitenkin vaihdella. Elinajan odote on lyhentynyt vaikeahoitoisen epilepsian ja infektioiden vuoksi. Eliniän ennuste vaihtelee, mutta usein potilaat kuolevat nuoren aikuisiän aikana.

Historia

Ensimmäinen julkaisu Aicardin oireyhtymästä on vuodelta 1969; siinä kuvataan 15 potilasta. Oireyhtymä sai nimensä julkaisun kirjoittajan Jean Aicardin mukaan. On huomioitavaa, että Aicardin oireyhtymä ja Aicardi-Goutièren oireyhtymä ovat kaksi erillistä ja erilaista oireyhtymää.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Orphanet: Aicardi syndrome

GeneReviews: Aicardi syndrome 

Aicardi. Aicardi Syndrome. Brain and Development (2005) 27: 164-171.

Rosser T, Acosta M and Packer R. Aicardi Syndrome: Spectrum of Disease and Long-Term Prognosis in 77 Females. Pediatr Neurol (2002) 27: 343-346.

Grigoriou E, DeSabato J, Colo D and Dormans J. Scoliosis in Children with Aicardi Syndrome. J Pediatr Orthop (2015) 35: e38-e42.

Lund C, Bjørnvold, Tuft M, Kostov H, Røsby O and Selmer K. Aicardi Syndrome: An Epidemiologic and Clinical Study in Norway. Pediatr Neurol (2015) 52: 182-186.

Kasasbeh A, Gurnett C and Smyth M. Palliative Epilepsy Surgery in Aicardi Syndrome: a Case Series and Review of Literature. Childs Nerv Syst (2014) 30: 497-503.