20q13.33 mikrodeleetio-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 17.10.2024

ORPHA: 261311
ICD-10: Q93.5
ICD-11: LD44.L0
Avainsanat: Del(20)(q13.33); Monosomy 20q13.33

Lyhyesti

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio on harvinainen oireyhtymä. Siinä pala kromosomista numero 20 on hävinnyt. Tämä aiheuttaa erilaisia oireita, jotka vaihtelevat merkittävästi henkilöstä toiseen. Tyypillisimmät oireet ovat hypotonia eli alentunut lihasjänteys, kehitysvamma, pulmat puheessa sekä epilepsia. Tässä diagnoosikuvauksessa mainittuja oireita ei välttämättä ole kaikilla henkilöillä, joilla tämä kromosomimutaatio on. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetion eli kromosomialueen häviämän koko ja sijainti vaihtelevat yksilöllisesti, mikä voi vaikuttaa oirekuvaan. Tämän vuoksi tarkkaa oirekuvausta on mahdoton antaa. Kromosomin 20q13.33-alueella on useita geenejä, joiden puuttuminen voi heijastua 20q13.33-mikrodeleetio-oireyhtymän oireisiin.

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetion voi liittyä raajojen synnynnäisiä rakennemuutoksia, jotka saatetaan havaita jo sikiöaikaisissa ultraäänitutkimuksissa. Vastasyntyneistä osalla on hypotoniaa, joka voi vaikeuttaa lapsen imemis- ja nielemiskykyä ja myöhemmin puheen tai motoriikan eli liikkumisen perustaitojen omaksumista.

Lapsen pituuden, painon ja päänympäryksen kehitys voivat olla tavanomaista hitaampaa. Toisinaan lapsella voi olla joitakin lieviä poikkeavia ulkonäköpiirteitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi korkea otsa, toisistaan kaukana olevat silmät, erityisen muotoiset korvat ja nenän selkä, korostunut nenänpää, pieni leuka sekä ohut ylähuuli. Toisinaan vastasyntyneet vaikuttavat täysin terveiltä.

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio-oireyhtymään liittyy epilepsiaa. Tällä kromoomialueella sijaitsevien geenien, KCNQ2 ja CHRNA4, häviämät on erityisesti yhdistetty kahteen eri epilepsiatyyppiin. Jos lapselta puuttuu KCNQ2-geeni, hänellä voi ilmetä familiaalinen vastasyntyneisyys-imeväisiän hyvänlaatuinen epilepsia (englanniksi Benign familial neonatal-infantile seizures, BFNIS). Sille tyypillistä on muutamia päiviä syntymän jälkeen alkavat epilepsiakohtaukset, joita voi olla useita päivittäin. Familiaalinen vastasyntyneisyys-imeväisiän hyvänlaatuinen epilepsia häviää kuitenkin itsekseen muutamien viikkojen kuluessa. Lapsella on kuitenkin kohonnut riski epilepsiaan myöhemmällä iällä. Jos 20q13.33-mikrodeleetio puolestaan käsittää CHRNA4-geenin, lapselle saattaa puhjeta autosomissa vallitsevasti periytyvä yöllinen otsalohkoepilepsia (engl. Autosomal dominant nocturnal frontal lobe epilepsy, ADNFLE). Tyypillistä sille ovat pääasiassa öisin ilmenevät epilepsiakohtaukset. Kohtausten vaikeusaste vaihtelee huomattavasti yksilöllisesti ja osa niistä voi erehdyttävästi muistuttaa painajaisunien näkemistä tai lasten yöllistä kauhukohtausta, unihäiriöitä tai psyykkistä oireilua. Tämän epilepsian oireet lievittyvät usein lapsen varttumisen myötä.

Aivokuvantamisessa voi olla havaittavissa joitakin aivojen rakennepoikkeavuuksia, kuten ohut aivokurkiainen, epäsymmetriset aivokammiot tai muut niiden rakennepoikkeavuudet ja viiveet hermosolujen myelinisaatiossa. Myelinisaatiolla tarkoitetaan prosessia, jossa hermosolujen ympärille muodostuu myeliinituppi. Se tehostaa sähköisen hermoimpulssin kulkua hermostossa. Näiden aivojen rakennemuutosten merkityksestä 20q13.33-mikrodeleetiossa ilmeneviin neurologisiin oireisiin ei ole tietoa.

Kehitysviive ja/tai kehitysvamma on yleinen. Se kohdistuu etenkin puheen omaksumiseen, mutta myös motorisiin perustaitoihin, kuten istumaan, seisomaan ja kävelemään oppimiseen. Joskus lapsella todetaan dyspraksia eli aivoperäinen vaikeus suorittaa tiettyjä liikkeitä tai liikesarjoja. Kehitysvamman aste vaihtelee lievästä vaikeaan.

Käyttäytymispiirteille ominaista ovat ylivilkkaus, pulmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä autismikirjon häiriö. Autismikirjon häiriölle ominaista ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetiossa erilaiset unihäiriöt ovat mahdollisia.

Osalla on näköhäiriöitä, kuten nystagmus eli silmävärve, karsastus tai hajataittoisuus. Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetiossa kuuloaistin pulmat ovat kuitenkin harvinaisia.
Pojilla voi olla esimerkiksi hypospadia eli virtsaputken alahalkio, joka on eräs yleisimmistä poikien ulkoisten sukupuolielinten synnynnäisistä epämuodostumista.

Selkärangan rakennemuutokset, kuten skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma, tai synnynnäinen lonkkanivelen sijoiltaanmeno ovat mahdollisia.

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio-oireyhtymässä sydämen ja ruuansulatuselimistön rakennepoikkeavuudet ovat harvinaisia.

Syy ja perinnöllisyys

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio-oireyhtymän aiheuttaa perimäaineksen häviämä kyseiseltä kromosomialueelta. Deleetion eli häviämän koko ja sijainti vaihtelevat yksilöllisesti ja täten usein myös geenien määrä, jotka deleetion myötä puuttuvat. Esimerkiksi lapsen kehityspotentiaali on usein parempi heillä, joilla deleetio käsittää vähemmän alueen geenejä, kuin heillä, joilla häviämän koko on suurempi. Alueella sijaitsevien KCNQ2- ja CHRNA4-geenien puuttuminen on yhdistetty tiettyihin epilepsioihin (ks. yllä).
Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että toisessa kromosomissa numero 20 oleva mikrodeleetio on riittävä oireiden kehittymiseksi. Jos vanhemmalla on perimässään 20q13.33-mikrodeleetio, hänellä on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on tämä sama kromosomimuutos. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja vain muutamasta tapauksesta, jossa lapsi on perinyt lieväoireiselta vanhemmaltaan 20q13.33-mikrodeleetion.

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio on siis useimmiten seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydy 20q13.33-mikrodeleetiota, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa. De novo-mutaatiot voivat kuitenkin periytyä seuraavaan sukupolveen.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on 20q13.33-mikrodeleetio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on 20q13.33-mikrodeleetio-oireyhtymä. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Vuoteen 2015 mennessä lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja lähes 30 henkilöstä, joilla tämä kromosomimutaatio on tunnistettu. Kromosomialueen koko ja sijainti voi kuitenkin hieman vaihdella, joten todellisesta yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu oirekuvan tarkasteluun ja perimäntutkimuksiin. Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetio-oireyhtymän diagnoosi voidaan asettaa, kun perimästä löytyy tämä kyseinen kromosomimuutos. Saatu diagnoosi selkeyttää usein koko perheen tilannetta: se lopettaa oireiden syiden selvittämisen, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä muilla perheessä tai lähisuvussa ja antaa tärkeää tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi.

Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetiota ei voida korjata tai parantaa. Sen yksittäisiä oireita pystytään kuitenkin hoitamaan henkilöllä olevien tarpeiden mukaisesti. Kromosomin 20q13.33-mikrodeleetiosta aiheutuvan mahdollisen epilepsian hallintaan riittää usein lääkehoito. Epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Lapsi hyötyy puhe- ja fysio- sekä toimintaterapiasta. Autismikirjon häiriön varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Perheen tukeminen on tärkeää.

Ennuste

Lääketieteen kirjallisuus kuvaa muutamia aikuisikään ehtineitä, joilla on perimässään 20q13.33-mikrodeleetio. Tähän mikrodeleetioon ei näyttäisi liittyvän vakavia terveysongelmia ja eliniän odote ollee normaali.

Historia

Kromosomin 20q13.33 mikrodeleetio-oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1981.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”20q13.33 Deletion” oma keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Ryhmän nimi on ”20q13.33 Deletion Children”. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Facebookissa on sivusto Ainutlaatuiset Info, joka välittää tietoa harvinaisista kromosomipoikkeavuuksista. Facebookissa Ainutlaatuisilla on myös perheille tarkoitettu oma suljettu ja salainen keskusteluryhmä. Halutessasi voit liittyä keskusteluryhmään lähettämällä viestin Info-sivun ylläpitoon

Aiheesta muualla

RareChromo: 20q13.33 deletions

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): 20q13.33 Microdeletion Syndrome

National Organization for Rare Disorders (NORD): 20q13.33 Microdeletion Syndrome

Orphanet: Benign familial neonatal-infantile seizures

Orphanet: Autosomal dominant nocturnal frontal lobe epilepsy

Lähteet

Orphanet: 20q13.33 microdeletion syndrome

Okumura, A., Atsushi Ishii, Shimojima, K., Kurahashi, H., Yoshitomi, S., lmai, K., Imamura, M., Seki, Y., Toshiaki Shimizu, T., Hirose, S., & Yamamoto, T. (2015). Phenotypes of children with 20q13.3 microdeletion affecting KCNQ2 and CHRNA4. Epileptic disorders : international epilepsy journal with videotape, 17(2), 165–171. https://doi.org/10.1684/epd.2015.0746

Traylor, R. N., Bruno, D. L., Burgess, T., Wildin, R., Spencer, A., Ganesamoorthy, D., … & Slater, H. R. (2010). A genotype-first approach for the molecular and clinical characterization of uncommon de novo microdeletion of 20q13. 33. PLoS One, 5(8), e12462. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0012462

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 17.10.2024